Niitä näitä Ruoka ja viini

Lenkillä ja leipomuksia

Kalsea valo, katala tuuli, lumettomat puut, auraamattomat ulkoilureitit, ytimiin asti tuntuva vinkka, Dixonin raitilla pubin edessä portailla kaksi mongertavaa, kovin heikolla hapella olevaa miestä likaisissa takeissaan, sinertävät hanskattomat kädet selostuksen tahdissa heiluen, vain muutama koiranulkoiluttaja, ainoa ilo oli siis revittävä liikkumisesta ja hyvistä lämpimistä vaatteista …

.. ja niinpä sitten sitäkin sankarillisempi ja punaposkisempi olo lenkiltä tullessa. Kaikesta huolimatta minä tein sen: pitkän lenkin kävelin! Ulkoilu on hyväksi – kaikesta huolimatta.

Päivä on touhuttu oikein kunnolla: jouluun jo paljon tehty,  varsinkin  nyt kun laatikot ovat jo leivinuunissa. Niitä on niin paljon, että riittää Jääliin, Caritakseen, Iihin ja meidän aattoomme. Viimeiset jouluvalosysteemit viritelty. Kalenterikuvassa näkyy, kuinka teimme vanhasta orkideamaljakosta ”jouluinstallaation”. Onhan hieno! 😉

Iltapäivällä kunnon sapuska, tytär kotona: gradu ja Stuttgart päivitetty. Nuoriparikin pyörähti.

Nyt voisin vielä sen verran suorittaa, että kirjoitan tähän pari reseptiä kuten lupailin. Perjantaiksi tein Piparkakkuleivoksia ja mukaelman Antell´n Omenahyveestä. Tänään vielä rippeistä nautimme.

Kuorrutetut piparileivokset (ohje Maalla-lehdestä)

150  g voita
3 munaa
3 dl raakasokeria (käytin puolet canea, puolet talous)
2 dl kermaviiliä
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
18 g piparkakkumaustetta
2 dl puolukoista

KUORRUTUS

200 g Philadelphia-juustoa
50 g pehmeää voita
1 dl tomusokeria

KORISTELUUN

1 dl puolukoita
3 rkl sokeria

Voitele vuoka (30 x 21 cm).
Sulata voi.
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.
Lisää voisula ja kermaviili.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita nekin
sokeri-munavaahtoon, lisää lopuksi puolukat.

Kaada taikina vuokaan ja paista  ~175-astetta ~ 30 min.
Anna jäähtyä.

Tee kuorrutus vatkaamalla kaikki aineet sekaisin.
Levitä kuorrutetta leikatuille paloille,
ja koristele sokeroiduilla puolukoilla.

piparkakkukakku

Koekeittiössäni oli myös kotikeittiöihin sovellettu versio Antell´n maankuulusta omenahyveestä. Ohje on kuulemma ollut alunperin Gloriassa, mutta minä bongasin sen aikaa sitten Omenapuun Katriinan blogista. Vain hieman varioin

OMENAHYVE OMIN NEUVOIN

Ensin tehdään omenahilloke: kuori ja paloittele 8 omenaa, ripottele omenakuutioille 1 dl hillosokeria ja kaada päälle ½ dl vettä. Laita mikroon ja anna liki soseutua (noin 4 – 5 minuuttia, sekoittele välillä) ja sitten jäähdytä hilloke.

Pakastemurotaikina helpottaa elämää, – parempi tulisi tietysti alusta asti itse tehden, mutta menetteli näinkin. Siis kauli valmistaikina kahdeksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi ja paista pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Ota pelti uunista ja levitä omenahilloke päälle. Ja pursota pohjan ja omenoiden päälle valkuaisvaahto (vispaa neljä valkuaista kovaksi vaahdoksi. Lisää 1½ dl sokeria vaahdotuksen loppuvaiheessa ja ihan viimeisenä vielä 1 tl väkiviinaetikkaa). Pistä paistos takaisin uuniin noin viideksi minuutiksi.

Marenkikuorutteesta ei tullut sellaista rapsakkaa kuin olisin toivonut, ja mietinkin, jotta jos paistaisi tuon marenkikannen erikseen. Paistaisi pitkään, kuten marenki kuuluukin… ja sitten nostaisi pohjan ja omenoiden päälle. Ehkä ensi kerralla kokeilen niin. Mutta kyllä tämä hyvin vaniljavaahdon (puolet kermavaahtoa, puolet vaniljakastiketta) kanssa maistui näinkin.

--joulunalusviikolla

Sunnuntai on kestänyt melkein iltaan asti. Hyvä näin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulukalenteri 2012

16-201216

Oulu

Joulukuun tapahtumia

Vielä minä tein lohivoileivän tähän bloggaukseni seuraksi. Ihan niinkuin en olisi koko iltapäivän, illan, ollut notkuvien pöytien äärellä…

Systeri tuli iltapäivällä, oli mukava nähdä pitkästä aikaa… veljen kuopuksen [suvun kuopus, minun näkökulmastani] täysi-ikäisyyttä lähdimme porukalla juhlimaan. Jos pikkuveljen kuopus on jo täysi-ikäinen, niin kuinka vanhoja tässä itse ollaan? … Ja pehtoorin siskon kuopus on myös täysi-ikäinen, joten ollaan tosivanhoja…

No mutta… olimme siis iltapäivällä kakkujen ja herkkujen makumaailmassa, sankari ei tainnut juuri suunvuoroa saada, kun meitä monia puheliaampia sattui olemaan läsnä. Mukavan illansuun jälkeen siirryimme kaupungille… tai siis keskustaan, jossa meillä oli viinikerhon miitinki. Olimme vajaalukuisesti läsnä, mutta se ei heikentänyt keskustelun reippautta, eikä tarjoilun tasoa. Olihan taas kaikkea hyvää tarjolla: illan annista raportoinen ensi viikolla ikäänkuin jouluviinisuosituksina…

Päivän muusta kulusta on todettava, että nukuin ihan liian myöhään, joten on tuntunut, ettei mitään aiottua ole ehtinyt. Hallisssa ja surkuhupaisalla Tiernatorilla kävin aamupäivällä .. miksi näistä piti tämmöisiä tehdä. Miksei hirsikojuja Letkunpuistoon? Jääkuutio-idea on ihan hyvä, mutta toteutus ja paikka enemmän kuin arveluttava…

 --Tiernatorilla-4

--Tiernatorilla-2

--Tiernatorilla-3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

15

 --Tiernatorilla-5

Niitä näitä

Ystävyys on hyväksi

Ehkä en kerro mistään muusta kuin siitä, kuinka on hienoa kun on ystäviä.

Ei ole mitään parempaa kuin vanhat ystävät, hyvä ruoka, levollinen tunnelma, muistoja, ei mitään tarvetta mihinkään suuntaan esittää mitään, ei mitään odotuksia, ei mitään pettymyksiä, ei valheita, ei teeskentelyä, ei kateutta, ei kiristelyä. On vain tämä hyvä hetki.

Vain leppoisa yhdessäolo ja yhteiset muistot, haaveet tulevasta, eikä kysytä menneitä tai tulevia niin, että niistä olisi rasite, pelko, kateus, katkeruus – vain kaiho on sallittu.

Oikeastaan se ei ole ”vain”, vaan on niin luvattoman hienoa, että on tämä ystävyys.

Eksnaapurit olivat  viettämässä perinteisiä [oikeasti perinteiset: nämä olivat kahdennetkymmenennetneljännnet!] pikkujouluja. Vuorovuosina on järjestelyvastuu, nyt meidän.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

 

14 tonttuja

Yliopistoelämää

Rentoutumista monin tavoin

Tein huomiseksi sen toissapäivänä mainostamani yrttisen bataattivuoan, ja nyt on siis kuvakin siitä. Mutta korjaus ohjeeseeni: se saa olla uunissa hyvinkin sen kolme varttia, ehkä tunninkin (ei puolta tuntia kuten kirjoitin). Korjaan tuonne aiempaan postaukseen…

Sitten tein ihania piparkakkukakkuleivoksia. Laitan viikonloppuna ohjeen ja kuvia.

Olipa mukava leipoa pitkästä aikaa. Vaikka töistä tullessa kyllä väsynväsy. On ollut ihan touhukas työviikko. Tänään taas (vielä) oli oppiainekokouksessa sellainen ulkopuolinen olo… katselin ”sivusta”. Asiat, jotka monissa aiheuttivat suuriakin intohimoja (jälkeenpäin varsinkin ;)), olivat minulle ihan yhdentekeviä. Sellainen on oikeastaan aika mukavaa. Saisipa sellaisen vaihteen aina päälle.

Ja sitten iltapäivällä olin kuuntelemassa kollegan esitelmää: kuinka se onkaan nautinto istua ja kuunnella kun joku osaa asiansa ja osaa sen esittää. Keskellä työpäivää seesteinen oppivainen parituntinen. Sellainen on hyväksi. Sellainenkin lepuuttaa.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

Ruoka ja viini Valokuvaus Vuorotteluvapaa

Joululahja Sinulle!

Hyvät Tuulestatemmatussa kävijät ystävät ja ymmärtäjät,
kiinnostuneet ja kaverit, tutut ja tuntemattomat!

On aika antaa joululahja teille kaikille! 

Viime vuonna sisaren kanssa tehty
pieni ruoka-, runo-, historiatarina- ja valokuvakirja on nyt nettiversiona.
Sen voit ladata pdf-tiedostona ja halutessasi vaikka tulostaa.
Jakaa linkkiä tai lueskella kirjaa ja sen ohjeita aina kun netti on saatavilla. 

Vuorotellen kirjan lataussivu, KLIKS

   Oleppas hyvä!

Jollei  kirjan aukeamakuvat ja idea ole oikean näköinen, siis ettei se aukea aukemittain, niin säädä Acrobat-lukijaa vähän: Oikean näkymän aikaansaamiseksi (eli kahden sivun aukeama kerrallaan) pdf-tiedosto vaatii Acrobat Readerissa sen, että valitsee näkymäksi kaksi sivua vierekkäin. Valitse Adobe Acrobatin valikosta: View (Näytä) -> Page Display (Sivunäyttö) -> ja ruksi ainoastaan kohdassa Two-Up Continuous (Kahden sivun vieritys). Ohje on myös tuolla lataussivulla.

 

Mistä on tämä kirja tehty?

 

Se on tehty
syksyn säkeistä, kevään kukkasista,
mielen ja metsän maisemista.
Makumuistoista, runotuulista.

 Ilosta ja yhdessäolosta,
mieluisesta tekemisestä.

 Runoja ja ruokia, kuvia ja kirjoituksia.
Riimitellen ja vuorotellen,
ne kertovat ja muistavat.

Kirjan etusivu on  täällä.

 ~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 12.12.12

Niitä näitä Ruoka ja viini

Jouluruokia lehdissä ja ohjeissa

Karjalan liiton lehdessä ”Joulukanteleessa” oli jouluruoasta juttua, ja ylisanoilla maininta kokkailuistani, joista erityisesti mainittiin resepteineen yrttinen jouluruukku. Sehän on Valion aika päiviä sitten lanseeraama juusto-juuresvuoka, jota meillä tähän jouluntienooseen aina tehdään. Ohjeen olen julkaissut jo kauan aikaa takaperin, ja jollet ole koskaan tehnyt niin suosittelen kyllä tekemään nyt. Ohje TÄÄLLÄ (jutun yhteydessä näyttää olevan kyllä merkillistä avautumistakin. uups!) 

Toinen täällä Temmatussa  julkaisemani (joulunkin ajan) ja itse tuunaamani vuokaruoka on päässyt lehtien palstoille. Nordea-rahoituksen asiakaslehti Toriin tekivät laajan jouluruokajutun, johon haastattelivat historioitsijana, mutta sitten myös kokonaisen sivullisen blogini ja jouluruokasivujeni ohjeista kokosivat. Täällä lehden juttu ja se reseptisivu (s. 34)

 

Ja vielä yksi linkki, jossa taas merkillisesti on jouluruokahistorian asiantuntijaksi tituleerattu. Tämä juttu oli viime jouluaattona Hesarissa.

Mutta nyt kehiin jotain uutta. Ei ole ihan perinteistä jouluruokaa, mutta kyllä sopii joulupöytäänkin tavallisempien peruna-, porkkana- ja lanttulaatikoiden rinnalle tai vaihteluksi.

En muista mistä ohje on… Oisko Viinilehdestä? Kuvakin minulla siitä jossain on, muttä tähän hätään ei löydy.

Jouluinen, yrttinen bataattivuoka

800 g valmista bataattisosetta
(= kolme isoa bataattia)
1 rkl öljyä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ tl currya
korianteria
muskottia
2 rkl korppujauhoja
2 dl kuohukermaa
2 munaa
1 tl suolaa

Kuori, keitä ja soseuta bataatit. Tai osta valmista. Kuullota ensin sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää curry, veitsenkärjellinen korianteria ja muskottia. Sekoita yrttiöljy bataattisoseen joukkoon. Sekoita kerma, munat, korppujauhot ja suola keskenään ja sitten soseeseen. Kaada voideltuun uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa kolmisen varttia, tunteroinen. Anna vetäytyä ennen tarjolle vientiä.

Helppoa kuin heinänteko [siitähän minulla niin paljon kokemusta onkin!] ja vaikka noita bataattimössöohjeita on pilvin pimein, tässä on sitä jotain.

Toinen makoisa, ei vain jouluruoka on se mitä tein mökillä viikonloppuna. Jostain blogista tai useammastikin olen tämän kaltaisen ohjeen nähnyt, mutta kun sellaista ei ollut käsillä, soveltelin. Ja oli kyllä tosi hyvää.

Ruusukaalia ja pekonia smetanan kanssa (kahdelle)

400 g ruusukaalia
½ pkt pekonia
tilkka öljyä
1 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria myllystä

Poista ruusukaaleista kannat, halkaise tai jopa neljään osaan voit pilkkoa. Ryöppää vesitilkassa mikrossa pari minuuttia. Pilko pekoni ja paista pannulla, lisää ruusukaalit, anna vähän ruskistua. Sekoita smetana sekaan, anna muhia tovi (viisi minuuttia?), suolaa ja pippuroi.

 Ihan järjettömän hyvää ja nopeaa arkiruokaakin. Laitanpa sitten vielä kuvan LappItalia -keittokirjani sivulta 117,  jossa on yksi erinomainen juhlaruoka, jouluruoka.

 

Porkkana-lanttupaistos mukavasti modernisoituna. Tyylikäs tarjottava.

Enää yksi yö JOULUYLLÄTYKSEEN … Pysy linjoilla.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012

 Leivinuunissahan ne parhaat
joulun vuoka- ja laatikkoruoat tehdään..

 

 

Lappi Niitä näitä

Valveen rajamailla

Huolimatta siitä, että eilen yhden hengen joululahjavalvojaiseni venähtivät reilusti yli puolen yön, olin yhtäaikaa kolistelevan aura-auton kanssa aamukuudelta hereillä kuin – kuin elävä tikka!  🙂 Ei se töihin lähtö niin nyt järin innostunutta ollut, mutta tulipahan päivä duunattua. Seminaarinpito on minun juttuni, senhän te jo tiedättekin. Mutta tänäänpä taas sen muistin ja hoksasin.

Olisi ryhdyttävä ajattelemaan enemmänkin tuota joulun tuloa. Vuosi vuodelta olen laittanut vähemmän, ja tästä taitaa tulla minimi. Valoja ja ruokaa on, tai siis on tarkoitus tehdä. Siivooja on luvannut käydä ennen joulua… kaappeja en todellakaan aio siivota. Nuorisolle vähän tarpeellista ja jotain hemmottelua. Se on sitten siinä.

Merkillisen pimeältä on koko päivä tuntunut. Lapin valoonko kaipasin vielä? On laiteltava tähän vielä noita viikonlopun talvimaisemia mökin pihapiiristä, kaamoskuvia joissa on aurinko ja valo 🙂

 

 

Huomenna voisin kirjoitella muutaman reseptin, ehkä, ja keskiviikkona täällä on JOULUYLLÄTYS, varmasti!!

Voisko jo mennä unille? Ei vai? Hö!

 Tämä on kyllä niin kaunis kuva, että kannattaa ainakin se klikata isommaksi.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI 2012


Lappi Niitä näitä

Siperia opettaa

Siperia opettaa. Tai siis Siberia. Saariselän keskustassa on ravintola, sateenkaariseinämän takana. Sisältä väljä, tyylikäs, lappilaista gourmettia tarjoava fine dining -paikka, jossa kävimme eilen. Olimme  siellä toista kertaa, keväällä kävimme kaksin, nyt ystävien kanssa, ”markkinoinnin kohteena”. Ja nyt Siberia opetti, että samppanjaa siellä ei kannata tilata: voi elävä tikka* turhan hintavaa on. Tätä ”kauneusvirhettä” lukuunottamatta, mitä mainioin ja makoisin ilta.

Kymmenen tunnin yöunen jälkeen mökin siivoilua ja vähäiset tavarat autoon ja tien päälle. Kuiva, selkeä pakkaskeli. Neljä teertä, kettu, tusinan verran poroja tiellä ennen Sodankylää.  Minulla lukemisena – vaihteeksi –  Kemijoen vesivoimahistoriaa, . Napapiirillä kävimme pitkästä aikaa joulupukin pajalla. Kalenterikuvia ja postiasioita. Joulupukin pajalla ja postikonttorissa 10 bussilastillista espanjalaisia. Ja pari sataa japanilaista. Ihan kuin ulkomailla olisi ollut.

Nautimme lounaaksi lohileivät. Rollo – Oulu välihän on se meitsin hukina oleva ajopätkä, yleensä on, mutta tänään pehtoori ajoi koko matkan. Minä luin. Ajoissa kotona. Pitikin olla. Projekti saatettava loppuun …

(*päivällä kuulimme radiosta Risto Kaskilahden haastattelun, jossa tämä totesi, että isänsä rajuin voimasanonta  oli ”voi elävä tikka”. Sepä sitten oli illan puheissa meillä …)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI


Lappi Liikkuminen Niitä näitä

Kauniissa kaamoksessa

Kohtsillään herättyäni halusin ulos, sillä pakkasta juurikin sopivasti, hulppeasti vain -8 C. Ihan tyven, ei sada lunta. Ladulle lähdin ja siellä viihdyin. Hiljaisessa, hiljalleen hämärästä valkeaksi aukeavassa aamussa hiihtelin yksikseni, loistavassa kelissä, hyvillä mielin. Kännykamera oli sentään mukana. 

Päivä kulunut Laanilan historia -projektin ja yhden kirjallisen joululahjan kanssa puuhatessa. Takkatulen loimussa, ikkunasta näkyvää talvimaisemaa ihaillen.

Saunalle mennessä minäkin näin sen hillerin tai kärpän tai mikä lieneekään, asunee Tuulentuvan alla, Pehtoori on jo pari kertaa sen nähnyt, en edes haaveile kuvaavani sitä; niin nopea näytti olevan. Purolla jääkannen alla kuuluu solina, isosti, enpä muista ennen talvella kuuluneen noin isosti.

Illaksi meillä on kutsu kylille syömään. Mennään Siberiaan oululaisten kavereiden kanssa, jotka hekin viettävät täällä, siis omassa lomaosakkeessaan ”tuolla keskustassa”, pidennettyä viikonloppua.

Nälkähän tässä jo onkin —  – me hiihtäjät tarvitsemme ruokaa. 🙂

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERIn kuva
on aamulla Savottakahvilan nurkalla otettu.

~

Lappi Niitä näitä

Pohjoisen taivaan alla

Aamulla mökin mittari näytti -25 C. Ei aiettakaan lähteä ladulle, lenkille, mäkeen. Ei minnekään. Vaikutti tulevan pirttipäivä.

Joulukorttien kirjoittaminen: ehdin saada kortit iFolorilta niin, että lapset laittoivat puumerkkinsä jo kotona, tänään sitten meidän vuoro ja osoitteet kuoriin. Kotimatkalla ajetaan Napapiirillä Joulupukin pääpostikonttorin kautta, jotta saadaan oikeanlaiset postileimat kohdilleen.

Sitten vähän lukemista ja  kuitenkin puolilta päivin päätin lähteä kylille: jouluostoksille. Saariselän keskustassa on Partioaitta ja paljon pieniä design- ja lahjatavaraputiikkeja, joten ajattelin, jotta josko siskolle, nuorisolle, pehtoorille ja murmelille jotain pientä kaunista arkeen ilahdutusta tai ulkoiluun passelia joululahjaksi löytäisin.

Kiersin kaikki … Tuloksena vain se, että meille muutti Valtteri. Se on Ollin ja Voltin serkku. Olli asuu Iissä ja Voltti Merijalinrannassa. Valtteri on nyt tuossa alhaalla joulukalenterikuvassa. Pehtoori vain hiukan huokailee minun ja tonttujeni (täälläkin niitä on) kanssa… huokailkoon.

Iltapäivällä lauhtui, pehtoori käveli pitkästi, minä en saanut itseäni oikein liikkeelle. Kamera kuitenkin kannusti lähtemään ulos.

Pihapiirissämme on aihki (ks. siitä enemmän täältä). Komea maskuliininen Aihki.

Ja sitten koivu, enemmän kuin vaivais. Hienohelma se näin talvella on.

 

Seita? Noup, vain ilmastointiputki naamioitu aika hyvin. …

Siperianpihta lappilaiseen tapaan.

 Jos kotona olenkin jo oppinut kokkaamaan vain kahdelle, niin täällä Myötätuulessa se ei oikein vielä ole onnistunut. Tänäänkin olisi ollut ruokaa isommallekin sakille. Olisi varmastikin nuorisolle, VMP:lle tai vaikka ”virallisilla illallisilla” maistunut. Sen kerran kun meidän helsinkiläiset ystävät ovat Oulussa, me olemme täällä. Mutta erittäin mieluusti näkisin heidät täällä ruokapöydässä, – ja muutenkin tietysti.

Mutta siis söimmepä kaksistaan parsakeittoa, jossa oli savuporosuikaleita ja krutoneja, pääruokana kaupan (Riddesheim) valmista lammaspateeta (erinomaista) ja portviinihyytelöä ja sen kanssa ruusukaali-pekoni-smetana-lisuketta. Pidimme siitä hyvin paljon, varmaan jää tehtäväksi toistekin. Eikä jälkkärinä olleet letut kirsikkamoussetäytteelllä nekään jääneet syömättä. Voisin ensi viikolla resepteillä niistäkin…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI