Lappi Mökkielämää Niitä näitä Valokuvaus

Kohti kaamosta

Saariselkä laskeutuu hiljalleen kaamokseen.

Tänään auringonlaskun aikaan Kaunispäällä oli värejä ja valoa vielä paljon, ja taas tavattoman kaunista.

Ja paljon lämpimämpää kuin alhaalla … Kaunispäällä oli – 16 C, mökkipihassa – 27 C.

Huipulla usein tuulee, mutta pakkasella vähemmän kylmää kuin tuntureiden alarinteillä tai metsissä. Tai laduilla. Niinpä tänään en mennyt hiihtämään, vaan odottelin iltapäivän alkuun ennen kuin lähdin ulkoilemaan. Ajelin autolla Kaunispään ”näköalaterassille” ja sieltä sitten Huipulle.

Kolmen tunnin horinsontin yläpuolella paistamisen jälkeen auringonlaskun aika oli puolikahdelta. Jo 10 vuotta sitten Torniossa valokuvausopintojen aikana meille opetettiin, että auringonlaskut ovat ”so last season” ja että niitä kuvailevat vain harrastelijat, mutta en antanut tämmöisen haitata. Ja ”harrastelijan-status” alkaa minulla olla entistäkin vahvempana.

 

Tässä vähän erilainen auringonlaskukuva. Näkyy myös tykkylumen vahvuus.

Tämähän ei todellakaan ensimmäinen pakkastalven, kaamosajan aika jolloin täällä ollaan tai jolloin olen kameran kanssa tai ilman kulkemassa Kaunispäällä. Silti liki liikutus siitä kauneudesta, valosta, väreistä, luonnosta, tuntureista, taivaasta — kaikesta.

 

 

Mökkielämää

Pakkasen puremana

Eilisen hiihtolenkin (Laanila – Rönkönlampi – mökki (loppukilometrit omaa yhdyslatua pitkin!) jälkeen oli hyvä olo ja mieli, onnistumisen tunnetta ja mukavaa rentoutta. Mihin osaltaan vaikutti varmasti hyvä ´huoltotiimi´.

Pehtoorihan se voiteli sukseni pakkaskelin peruskuntoon, kantoi sukset autoon ja vei minut Savottakahvilan pihalle, jossa on yksi latujen lähtöpiste ja lämmitti saunan sopivaksi puolentoista tunnin lenkiltä paluuni ajankohtaan.

Eilinen hyvä kokemus mielessä hankkiuduin tänäänkin ladulle: jopa hyvin huolletulle ja ruuhkaiseksi ajattelemalleni ensilumenladulle (Saariselkä – Viskitie). Lähdin hyvin epätrendikkäästi ja paksusti pukeutuneena kunnon toppaan ja villaan, mutta hiihtämään kuitenkin.

Ensin jäätyivät kädet (niinhän se kyllä melkein aina aluksi tekee) ja sitten pakkanen alkoi tuntua kireänä pistelynä kasvoissa (minulla kun ei ole sellaista kypäräpipoa kuten tosihiihtäjillä), mutta muutaman kilsan jälkeen sekin helpotti (tai naama vaan yksinkertaisesti jäätyi!).

Ja parinkymmenen minuutin jälkeen hoksasin, että jo vanhat mononi eivät olekaan tehty ihan arktisia oloja varten. Varpaat alkoivat vihjailla, että joka päivä ei ole pakko hiihtää, varsinkaan jos pakkasta on – 25 C. Siispä nihkeästä pakkaskelistä huolimatta aika nopsasti sivakoin takaisin latujen lähtöportille, autoon ja mökille.

Vitosen lenkki on ihan riittävä! MOT.

Muutoin päivä mennyt tekoälykuvien tekoa opiskellen, nettikaupoissa lastenlapsille joululahjavaatteita etsiskellen, uutta (joulu)jälkkäriä ja muuta kokkaillen. Hyvä päivä siis tänäänkin.

Lappi Mökkielämää Niitä näitä

Kaamosta kohti kauniisti

Oulussa on tänä viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Se on ollut monena vuonna marraskuun huipennus. Olen paljon siellä kuvaillut ja kulkenut. Viime vuonna oltiin Juniorin ja muksujen kanssa, muutamana vuonna menimme systerin luo iltapalalle/glögille, kunhan olimme kiertäneet kaikki festavaalin kirjaimellisesti loisteliaat kohteet. Muutamina vuosina olen kolmenakin iltana käynyt kävelemässä valotaideteosten keskellä. Kovasti on minua kiinnostanut, ja aina se on ollut kalenteriin merkittynä.

Tänä vuonna kalenterissa tälle päivälle (ja huomisellekin) mummeiluhommia. Ei ihan ´pakottavia´mutta olisin voinut olla avuksi, tai ainakin läsnä: tänään on ”Lapset mukaan töihin” -päivä ja Juniori otti molemmat (10 v. ja 7 v.) mukaan ja hyvinhän olivat sitten koko päivän duunia muksut paiskineet.

Näin ollen ja SILTI. Silti olemme edelleen mökillä. Koska ei kuitenkaan ihan pakottavaa tarvetta olla Oulussa, niin vielä me täällä kaksistaan mökkeillään ja ulkoillaan.

Eilen jopa aloitin hiihtokauden. Siis ihan oikeilla suksilla kävin Piispanojalla ja sivakoin vielä Laaniselän yli ja takaisin. Huikeat 8 km aika vaatimattomissa latuolosuhteissa. Mutta hiihdin. Ja tuntui niin hyvälle. Tästä se taas lähtee. Pyöräilykauden loppumisesta ei ole kuin kaksi viikkoa joten lajin vaihto on sujunut hyvin!

Tänään tosin on ollut niin paljon pakkasta (mökin mittari on näyttänyt koko ajan kylmempää kuin – 25 C), että ulkoilu on ollut vähän harkinnassa.

Aamupäiväksi keksittiin ”sijaistoimintoja” [siivousta ja puiden kantoa etc.] mutta puolenpäivän jälkeen jo ulos: riddarit, topat, vinkkelit käyttöön ja lähdimme tahoillemme. Minä autolla Kaunispäälle, – ensin vakkarikuvauspaikalleni ja sieltä sitten tunturin kuvetta ylös ja sivulle. Eikä ylhäällä ollutkaan enää kuin – 16  – 18 C.

Ilta siistissä mökissä hyvin syöden, viinistä nauttien, telkkarin ääressä neuloen. Oikein hyvä näin.

Joulu Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Neulomista ja ruoanlaittoa mökillä

Mökkielossa neulominen ja valokuvaus hiihtämisen, patikoinnin, saunomisen, ruoanlaiton ja nukkumisen (ah, onnea! yhdeksän tuntiset unet yö toisensa jälkeen!!) lisäksi ovat osa antoisaa arkeani.

Tänään neulominen ja valokuvaus yhdistyivät: sekä uudempi mökki, Myötätuuli, että pihapiirin nili ovat saaneet näillä pakkaskeleillä lämmittävät villapuserot ylleen.

Otsikkokuvassa Myötätuuli vielä ilman villaista lämmitystä. 🙂

Ja alla keloista tehty nili villaneuleeseen kiedottuna.

~~~~~~~~~~~~

Nyt on hyvin syönyt olo.

Kuten tapana on, kerran mökkiviikon/oleilun aikana käymme kylillä ravintolassa syömässä. Tänään oli sen aika.

Palaan siihen huomenna.  … Nyt kotikeittiöihin muutama pikkujoulujen –  tai ihan vaikka arjen – ruokavinkkiä.

Tässä joku päivä …

– päivämääriä tai viikonpäiviä ei meiltä metsäläisiltä kannata tarkemmin kysellä: kun valoisaa on hiipuva määrä päivässä = neljä tuntia (klo 11 – 15), kun kalentereissa ei juuri ole merkintöjä, kun elellään pimeän mökkitien perällä, ja kun yhdessäkään muussa noin kahdessakymmenestä mökissä ei ole ketään, vaan ollaan ihan mörön syötteinä keskenään, kun nukutaan melkein kellon ympäri, niin on vaikea muistaa, milloin mitäkin tapahtui. 

Siis: olipa kerran, – joskus tässä kuluneella viikolla, eräänä päivänä … – siis tein meille samettista, lämmittävää, kevyttä, pehmeää tomaattikeittoa. Ja koska keitto yksistään ei monta tuntia ulkoillelle ollut riittävä eines, värkkäilin oheen suolaisia joulutorttuja.  Ja tässäpä niihin ohjeet.

Ensin

Lempeä tomaattikeitto
(neljälle)

2 salottisipulia
3 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 tlk Datterini*-tomaatteja (Mutti)
0,4 l vettä
1 kasvisfondikapseli
2 – 3 rkl tomaattipyreetä
suolaa, mustapippuria
1 tl sokeria
1 tl kuivattua basilikaa
100 g sulatejuustoa (kolmannes/puolikas Koskenlaskijasta)
1 prk creme fraichea

Kuori ja pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä.
Lisää Datterini-tomaattimurska, vesi, kasvisliemifondi ja tomaattipyree.
Kuumenna keitto kiehuvaksi ja anna kiehua hiljalleen vähintään noin 20 minuuttia.
Lisää joukkoon sulatejuusto sekä mausteet ja soseuta.
Lisää suola, pippuri, sokeri ja basilika.
Soseuta kuohkeaksi ja lisää samalla creme fraiche.

*Datterini” on pieni, makea ja kirsikkatomaatti, Ne ovat luonnostaan makeita ja niissä on kiinteä koostumus, niitä voi syödä sellaisenaan, mutta myös tölkitettynä sopivat moneen. Mutti rulettaa tässäkin tapauksessa . Datterini-purkki maksaa kaksi kertaa sen kuin tavallinen Mutti-prk, mutta esim. tässä keitossa se puolitoista lisäeuroa kannattaa maksaa! 

 

Sitten ne suolaiset tortut

 

 

Savulohitäytteiset tortut 

1 pkt torttutaikinaa
1 kananmuna
pala lämmin (tai mikseipä myös kylmä)savulohta
½ pkt Patros-fetaa
1 dl creme fraichea

Koristeluun Caviartia tai oikeaa siianmätiä ja ruohosipulia tai timjamia,

Sulata torttutaikina ohjeen mukaan.
Tee taikinasta tortut ilman täytettä, voitele kananmunalla ja paista paketin ohjeen mukaisessa lämmössä.
Anna jäähtyä ja tee sillä aikaa täyte.

Murustele feta, sekoita joukkoon silputtu lohi ja notkista creme fraichella.

Lusikoi täyte torttupohjien päälle, koristele ja tarjoile vaikka lempeä tomaattikeiton tai vaikka valkoviinin/glögin kanssa.

Toinenkin suolaisten joulutorttujen ohje sattui silmiin

Vaikuttaa kyllä melkein vielä paremmalta kuin tuo edellinen ohje.
Pakastelokerossa on myös voitaikinapaketti, joten josko viikonloppuna tekisin näitä?

Vuohenjuusto-tortut

  • 1 pkt (500 g) voitaikinalevyjä
  • 1 kananmuna
  • 200 g vuohenjuustoa
  • 1 rkl juoksevaa hunajaa
  • 3 rkl rouhittua, kuivattua karpaloa tai puolukkaa
  • 2 rkl paahdettuja auringonkukansiemeniä

Valmistusohjeet

  1. Leikkaa hieman kohmeiset levyt neliöiksi. Tee kulmiin viillot. Taittele joulutorttujen tyyliin. Nosta pellille. Voitele kevyesti vatkatulla munalla.
  2. Paista 200-asteisessa uunissa noin 8 minuuttia.
  3. Ota pelti pois uunista. Nosta päälle paloiteltua vuohenjuustoa ja valuta pinnalle hunajaa. Jatka paistamista noin 3 minuuttia. Viimeistele karpaloilla ja siemenillä.

~~~~~~~~~~~~~~

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Niitä näitä

Kaunispäällä kaunista

Ilmatieteen laitoksen sivulla luki aamulla:

Päivän pituus
Auringonnousu tänään 9:45.
Auringonlasku tänään 14:04.
Päivän pituus 4 h 19 min.

Mökin ulkolämpömittari näytti  -18 C, joten aamupäivän agendalle ei merkitty muuta kuin kauppareissu, latujen lähtöpisteellä käynti ja tilanteen tarkastus ja ensimmäiseksi käynti Kaunispään huipulla katsomassa auringonnousua.

Varttia vaille kymmenen siellä olimme me ja bussilastillinen kiinalaisia.

Laskettelurinteiden lumetus teki maisemasta usvaisen ja dramaattisen.

Latutilanne alhaalla näytti paikoin tältä.

Kun murtsikkaladut olivat osittain vielä ”vaiheessa”, en todellakaan halunnut puoliammattilaisten kanssa lähteä sivakoimaan 1,5 km valmista pätkää edestakaisin, joten menin tänäänkin metsään. Hyvä mieli tuli siitä vitosen lenkistäkin, johon kului aikaa ja kaloreita ainakin sen verran kuin kympin lenkkiin höylätyillä laduilla ´oikeilla´ suksilla. Pääasia on ulkona liikkuminen ja kaunis luonto: happea ja hyvää oloa mieleen ja kehoon.

PS. Mun Insta-tilin stooreissa on pieni videoklippi tältä päivältä… https://www.instagram.com/tuulestatemmattu/ 

Liikkuminen Mökkielämää Neulottua Valokuvaus

Pakkasella sisällä – ja ulkona

Mökkiterassin nurkassa Mörkökin hampaat irvessä kun pakkanen kiristää!

Aamupäivällä asteita melkein -30 C, joten päätin, ettei  mitään tarvetta rientää ulkoilemaan ja liikkumaan. Pehtoorihan tietty lähti kylille, Aurora-polulle ja ties minne. En liittynyt seuraksi.

Niinpä oli valoisan aikaan oiva tilaisuus – vihdoin – saada joululahjaneuleen kriittinen vaihe tehdyksi: Miniän toivepusero on ehkä vaikein niistä yli 20 islantilaisneuleista, joita olen viime vuosina tehnyt. Tämä ei olekaan ”tavallinen” kaarrokeneule, vaan raglan-hihallinen. Olen sellaisia kyllä joskus opiskeluaikoina tehnytkin, mutta en koskaan sellaista, joka on aika mutkikasta kirjoneuletta koko villapusero. Ei auta kuin sinnillä yrittää. Ei vielä lähelläkään onnistumista.

 

Toinen tekeillä oleva joululahja vei osan iltapäivästä: Emmiliinille, joka on vajaan kolmen ikävuotensa aikana ehtinyt kiintyä mökkieloon, uusi mökkikuvakirja, jossa myös kuvia serkuistaan. Tyttärentyttärelle Järvenpäähän muistikuvia pohjoisesta…

Ja olihan sitten iltapäivällä kuitenkin ulos lähdettävä: ”maantie vaatii kulkemaan… ”?, ei vaan metsään menin taas. Liukulumisuksilla liikkuminen pehmeässä hangessa vaatii sen verran tekemistä, ettei pakkanenkaan purrut. Vielä sitten puronrannassa ja mökkitiellä tepastelua, jotta ruokahalua tuli hankittua.

Lohimousse-torttuja ja datterine-tölkkitomaateista keitto! Josko huomenna saisin aikaiseksi ja kirjoittelisen reseptit. Pääruoasta ei juuri mainittavaa eikä reseptiikkaa jaettavaksi. 🙂

Puron pulputus kuuluu vielä virtapaikoissa …

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Talven tullen

Talvi tuli tunturiin – kahdessa päivässä. Keskiviikkona alkoi lumisade, ja eilen aamulla, myrskyisän yön jälkeen, maa ja metsät, purot ja polut,   tunturit ja tantereet olivat vitivalkoisen lumen peitossa. Eipä ennen ole sellaista talvimyrskyä koettu: ei nähty, eikä kuultu täälläkään.

Mökkipuron rannalla myrskyn jälkeen.

Eikä satanut, pudonnut, vyörynyt, myrskynnyt lumipeite ole ohut, vaan hyvin untuvainen, 30-senttinen vaippa tekee maisemasta kauniin, keskipäiviksi valoisan, pehmeän, ulos houkuttelevan.

Melkein kuin Canon olisi ihan itsekseen nojautunut olkapäähän, tahtonut mukaan metsään, purolle, tuntureiden juurelle.

Ja se on auttanut näkemään tarkemmin, hoksaamaan taas paljon kaunista ja lempeää, mitä luonnossa on.

Eilen meni hyvinkin aamupäivä kolaillessa, lapioidessa ja harjaillessa.

Olin kovasti pahoitellut, että minulle tuiki tärkeä jumppakuminauha, jolla ennenaikojaan ikääntyneen, vuosikymmeniä paljon kärsineen, kokeneen ja kipuilleen olkapääni toimintakyky tulee pienellä venyttelyllä etc. edes joten kuten turvatuksi, jäi kotiin, ja niinpä vähän arvelutti ryhtyä lapiohommiin, mutta liki kolmetuntinen pihapiirissä, purolla ja mökkitiellä olikin pelkkää liiketerapiaa keholle ja mielelle. Pehtoorilla sama urakka, mikä kertonee siitä, että tämä meidän residenssidenssihän on ihan valtava –  tai ehkä sittenkin siitä, että lunta todella oli!!! 😀

Keskiviikko

Torstai (ennen yön myrskyä ja lisälunta)

Tämä äkillinen ”lumivyöryhän” se sai minut roikkumaan Saariselkä Trails -sivustolla, odottamaan tietoja latujen kunnostuksesta, tiedosta siitä,  milloinhan voisi lähteä kokeilemaan, osaisikohan sitä vielä hiihtää. Ja tietääkseni eka kertaa ikinä, laduista huolehtiva osuuskunta tiedottaa todella hyvin latuverkoston kunnostuksesta. Tänään vapaan tyylin hiihtäjät päässeet laduille! Ei koske minua.

Eilisen lumityöprojektin jälkeen päätettiin lähteä isolle kirkolle, Ivaloon kauppareissulle, mutta jo ennen Saariselän keskustaa todettiin, että ehditään myöhemminkin, ehditään toki turvallisemmallakin kelillä sinne ajella. Tiellä liukasta, eikä meillä välttämätöntä tarvetta Ivalon kaupoille (ei lankakauppaan, ei apteekkiin 🙂 ) joten päätimme piipahtaa vain Saariselän Kuukkelissa. Ja ajeltiin sitten myös Kaunispään huipulle myöhäiselle lounaskahville. Pehtoorille tietty munkki, ja minulle mahdollisuus kuvata  …

Kuvassa näkyy aurinko! Ja tuuli. Aurinko on pian häviävä luonnonvara täällä. Valoisaa on nytkin enää, vain alle viisi tuntia: hämärtyminen alkaa ennen kolmea, ja neljältä on jo pimeää!

Tässä aikaikkunassa tänäänkin oltiin liikkeellä. Aamupäivällä oli ohjelmassa se eiliseltä siirtynyt Ivalon reissu: ainutlaatuinen Extra-piste (kynttilöitä, lautasliinoja, pesuaineita ja muuta pientä tuiki tarpeeellista tilpehööriä ja Tuulensuojaan uusi lyhty), Alko (glögi, on tulossa pakkasia ja joulukin! sekä porolle viiniä)  ja K-Supermarket, jossa kauppalasku noin 10 – 20 % edullisempi ja monipuolisempi kuin Kuukkelissa.

Koska pertsaladut eivät vielä ole käytössä, Pehtoori lähti tepastelemaan talvikävelyreitille ja minä otin liiteristä tyttären liukulumisukset ja painun metsään.

Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.

(Hellaakoski)

 

Hyvinhän me täällä pärjätään.

Lappi Mökkielämää

Ihan tavallinen torstai?

Koko viime yön satoi lunta. Koko päivän on satanut paljon lunta. Nyt sataa paljon lunta, ja pikkuisen myrskyääkin.

Siivouspäivä, lumityöpäivä, bueno ruokapäivä. Ja saunapäivä.

 

 

Post Scriptum … Tuo otsikkokuvan sauna-kyltti.

Meidän pikkuinen rantasauna on toki tunnistettavissa ilman kylttiäkin, mutta tulin ostaneeksi (kesään sopivan) koristeen, kun kävimme pitkästä aikaa Sompion Arjan pienessä putiikissa elokuussa palatessamme Pyhä-Nattasen patikalta.

Arjalla on Vuotson keskustassa punaiseksi maalattu maja täynnä kaikkea tilpehööriä, käsitöitä, koruja, tauluja, kaikkea… Kun katselin näitä hänen kelojen pinnoille maalaamiaan kylttejä, ja erityisesti juuri sauna-kylttiä, hän kertoi, että ne ovat olleet tämän vuoden hittituote! Ulkomaalaiset turistit ovat ostaneet niitä tuliaisiksi! Hieman kummastelimme, että mihin ranskalaiset tai britit tuollaisia tarvitsevat.

Arjakin oli aluksi asiaa ihmetellyt. Ja sitten oli saanut selityksen: SAUNA-biisi on vilkastuttanut myös matkamuistomyyntiä! KAJ-bändin saunaviisua ’Bara bada bastu’ on kuunneltu Spotifyssa nyt yli sata miljoonaa kertaa, joten ei ihme että fanituotteina myydään maalattuja kelon kappaleita. 😀

Mökkielämää

Onneksi jo tänään täällä

Tänään taputtelimme toisiamme selkään päätöksestä tulla mökille päivää tai pariakin ennen alkuperäistä suunnitelmaa: ajokeli olisi olisi tänään ollut kaikkea muuta kuin aurinkoinen (sivuaurinkoineen), eikä mitenkään turvallinen. Alunperinhän oli ajatus tulla jo viime viikonlopuksi: Lapin keittiömestareiden herkkupöytä on neljä vai viisi kertaa aiemminkin vetänyt meidät tänne marraskuun toisella viikolla.

Nyt olisi perjantaina ollut lisäksi myös Saariselän keskustassa olevan Pirkon Pirtin rotissööritapahtuma: ravintola sai paistinkääntäjien kilven, ja minullakin oli kutsu tapahtumaan: Lapin voutikunnan ulkojäsenenä, ei valokuvaajana. 🙂 Mutta mehän jätimme nämä pilheet väliin, koska  – Eepi 7 v!  Pojantyttären synttärit tärkeysjärjestyksessä edellä ennen muuta. Ja hyvä niin.

Tänään on lumisateesta huolimatta vähän ulkoiltukin. Käytiin kylillä kävelyllä, kaupassakin. Mökillä ja mökkipihassa laittelin kaikkea jouluista, tai siis kuuluu kai sanoa kausivaloja etc., esille. Tonttu Tomafoi on jo hereillä ja odottelee nilin portaalla maiseman lumettumista.  (otsikkokuva)