Tuulestatemmattua

Reissuhaaveissa

Tänään vein sukset huoltoon, aamupäivällä, ja oikeasti – minä pöhkö – kuvittelin saavani ne huomenna takaisin. Saan ensi viikon maanantaina!! Näin siinä käy kun ei huollata Saariselällä tai off-season aikana Oulussa. Siis sukset ja/tai nopea huolto ovat olleet eri kohteissa. Joten nyt sitten saan vain itsekseni tupista ja ajoitustani moittia. Viikko on siis jatkettava tepastelua, sitten taas ladulle!

Mutta jotain onnistunuttakin tänään. Nyt on meidän matka varattu. Olisi me joka tapauksessa lähdetty jonnekin ulkomaille tänäkin vuonna, mutta tämä matka kulkee nyt nimellä 40-vuotishäämatka. Ei kylläkään ajoitu elo-syyskuun vaihteeseen, jolloin oli se ensimmäinen. Ollaan yhdessä ja erikseen haettu kohdetta. Pehtoorin ensimmäinen ehdotus oli Sorrento – Capri -aurinkoon omatoimilomalle, uimaan, kävelemään ja syömään hyvin Italian maisemiin. Amalfin rannikko olisikin uusi kohde meille, joku pittoreski hotelli merenrannalla… Ei huono, mutta sitten ei kuitenkaan löytynyt sopivaa kohdetta..

Toscanan pyöräreissua (Olympian valmismatka) pohdittiin yhdessä pitkään. Minulla hyvin pitkälle valintaprosessissa pääsi myös sähköpyöräreissu Dalmatiaan, Kroatian saaristossa laivalla yöpymiset ja saarilla kulkemista. Ui, jui. Mutta Pehtoori ei halunnut ”pieneen laivaan”. Kaupunkilomille ei haluttu, ja kun luovuttiin ajatuksesta lähteä pakkasia pakoon jo helmikuussa, luovuttiin ehdolla olleesta Teneriffan patikkalomastakin. Niinpä päätimme pitäytyä ihan Euroopassa. Oikeastaan se taisi olla lähtökohta jo alunperin.

Niinpä päädyimme matkaan toukokuussa. Ja TEMA-matkojen tarjonnasta löytyi meille molemmille mieluinen vaihtoehto. Ja lisäksi vielä uusi kohde. Ketään ei hämmästyttäne, että minä halusin ainakin osan lomasta olevan veden äärellä. Vähän isomman kuin meidän mökkipuromme.

Monien vanhojen reissujemme kuvia tässä katsellessa matkakuume on juuri nyt hyvin korkealla.

Täälläkin reissukuvia ja patikkareissuja täällä.

Talven keskellä

Talvimyrsky.

Jotenkin on ollut sellainen – selvästikin väärä – käsitys, että jos tuulee etelästä, niin tuuli EI ole kylmä. Tänään on tuullut ja myrskynnyt, etelästä – ja totta totisesti kylmästi. Michelin-ukoksi pukeutuneena ei palellut, ja tuli punaiset posket, mutta enpä voi väittää, että olisi ollut mikään riemullinen ulkoilukokemus.

Kuten ei myöskään joulun purkaminen kodista, pihalta ja Festasta. Muutamia valoja jätettiin vielä, mutta muutoin liinat, lautaset, nauhat, pallot, tontut, kristallikoristeet, – KAIKKI pois. Kun marraskuun alkupuolella aloin jo ripotella kaikkea pientä pitkin kotia, Pehtoori laitella valonauhoja etc pihalle niin onhan niitä kertynyt. Ja tässä sama juttu kuin pihakalusteiden kanssa: keväällä on ilo ja kesän tulon riemu mielessä kun pestään ja putsataan tuoleja, pöytiä, ruukkuja ja pieniä pihakoristeita, mutta syksyllä niiden kerääminen ja vajaan vieminen eivät tuo hyvää mieltä. Mutta aika aikaansa kutakin.

Muutoin olenkin vain nauttinut: istunut kudin sylissä huovan alla, kuunnellut yhden kirjan ja aloittanut toista, saanut toisen hihan uudesta neuleesta valmiiksi ja aloittanut toista. Keitellyt teetä, syönyt panettonea. Välillä vähän tehnyt suunnitelmia tämän vuoden ajankuluksi. Tuntuu, että minulla on ihan hurjan paljon aikaa. Viitseliäisyyttä ja ahkeruutta aina vain vähemmän. Olisiko kyse iästä? 😀

Isovanhemmuus Joulu Niitä näitä

Muksulauantai

Rantapellossa tapahtunutta.

Kello oli soimassa klo 7.15. Heräsin klo 7.13, ja saatoin ilokseni todeta, että ei kiirettä. Tunnin päästä olin hakemassa muksuja isältään, joka nykyisin kulkee pyörällä (tänäänkin! – aamulla – 20 C) töissä. Pikkuisen olivat pienet pahoillaan, kun aamubrunssi ei ollutkaan ihan takitelleen valmiina, kun tultiin keittiöömme. Malttoivat sentään odottaa kaakaon lämmittämisen, papan puuron valmistumisen, ja sitten. Kuinka tykkäävätkään istuksia aamupalan ääressä, nauttia kaikkea pientä, Lopultakin aika paljon, Ja höpötellä.

Ja sitten!? Aamupäivän pakkanen piti meidät pois pulkkamäestä, pois tarhan puistosta, mutta olihan Blippi, Ja pitkään puheena ollut Temppurata! Sehän porukalla koottiin. Eikä paljonkaan nahistelua! 😀 Seitsemänvuotiaan ja nelivuotiaan prioriteetit eivät ole ihan yhteneväiset, – sisarusskaba on ikiaikaista! Mutta sitten ”paikoillanne, valmiina, NYT!” Kerta toisensa jälkeen rasti rastilta uudelleen ja uudelleen.

Pieni tauko, lupa pelata puhelimella ja tabletilla ja sitten lounas. Lohi ja perunat uppoavat, vaikka ulkoilmaa ei olisikaan ollut nautittavana. Nälkä on ikiaikaista, varsinkin 7-vuotiailla pikkupojilla!

Vielä ehdittiin puuhailla kaikenmoista, mm. olkkari muuttui ravintolakaduksi, jossa mummin ja papan oli käytävä tilaamassa aamu- ja iltapaloja kilpailevista katukeittiöistä. Pieni eturistiriita syntyi käytettävästä valuutasta: onko marmorikuulat vai pienet joulukoristetilpehöörit relevantteja maksuvälineitä? 😀

Minusta hyvä merkki oli se, etteivät muksut (ei varsinkaan Eevis kuten tavallisesti) puolen tunnin välein kysellyt/kyselleet, ”milloin isi tulee…” – Eikä tänään tullutkaan, koska oli pyörällä duunissa, joten yhden jälkeen ryhdyttiin tekemään lähtöä: lapset isälleen ja mummi ladulle. Viimeistään tässä vaiheessa jo kovasti suunniteltiin seuraavan kerran tekemisiä, ruokia, humputteluja, juttuja…

Ja sitten. Oli jo lauhtunut, melkein 10 astetta, joten oli aika ensimmäiselle hiihtolenkille Oulussa. Olihan se melkoinen latuhuollon ja kelien romahdus edeltäviin mökkitienoon hiihtolenkkeihin, mutta kymppi kuitenkin. Hyvä niin.

Nyt jonkinlainen tasausvaihe. Asemoituminen tähän vuoteen, Arkeenkin.

Niitä näitä

Loppiainen ennen ja nyt

Loppiainen.

Kiperässä pakkassäässä tepastelulenkillä (kun en rohjennut, tarennut, viitsinyt hiihtämään lähteä) mietin loppiaista. Totesinpa, että siihen liittyy elämäni varrella monia ”isoja juttuja”. Iloja, suruja, lapsuusmuistoja (ei niin mukavia), esikoisen koliikkiajan rankimmat hetket, juhlia, kiireisiä aikoja (lukukauden aloitus ja uusi luentosarja heti loppiaisen jälkeen, edessä pitkä kevätlukukausi, joten loppiaispyhät valmistelua …), paljon muuta.

Tänään kuitenkin aika lussakka päivä. Päivän kohokohta piparkakkutalon romuttaminen. Tänä vuonna Eeviskin mukana.

Kun täällä blogissa on uusiakin seuraajia, ja kun kaikki eivät kuitenkaan muista, vaikka ehkä haluaisivat, niin tässä juttuni/pätkä artikkelistani koskien sitä, miksi loppiaista vietetään… En meinannut muistaa itsekään, kun Juniori kyseli asiasta. Oli häneltä yksi asiakkaista asiaa tivannut töissä, eikä poika muistanut tätä.

Niitä näitä

Kotikutoisesti

On kotiuduttu pohjoisesta.

Eipä nyt – tälläkään kertaa – juuri innostanut jättää mökkiä ja sen maisemia, tuntureita ja tunnelmia. Silti oltiin jo kahdeksan aikaan liikkeellä, ennen kahta Oulussa. Matkalla Muurolassa nähtiin outo valoilmiö: aurinko paistoi horisontista suoraan silmiin. Kovin valoisalta tuntui koko matkan. Kaamoksen tälle puolen tultiin.

Onneksi oli sentään muutamia hyviä perusteita kotiin paluullekin, ettei tarvinnut isommasti mököttää. Ensinnäkin: tehdä tilaa etätyöläisille, joille nyt tammikuussa on mahdollisuus olla pois Helsingistä ja Järvenpäästä, – koodailla ja hiihdellä Saariselän kupeessa. Rovaniemen pohjoispuoella, Saarenkylän risteyksen kohdalla ajeltiin vastakkain.

Toiseksi, vielä parempi syy oli/on se, että nyt on mahdollisuus nähdä muksuja. Lauantaina jopa taas pitkästä aikaa tarve perhepäivähoidollekin. On niin ikävä jo.

Ja kyllä minua jo innosti päästä aloittamaan uusi neule. Langat odottivat, ohjetta olen etsiskellyt… Rohkeasti ajattelin kokeilla Plötylopi-lankaa: on sellaista hahtuvaista, kuulemma helposti katkeilevaa, etc. Mutta haluan itselleni kevyen neuleen, ehkäpä juuri mökkivaatteeksi. Noista neljästä kiekosta pitäisi valmistua kirjoneule, ei riddaria, joku muu islantilainen kylläkin. Jos mitään ei helmikuun loppuun mennessä kuulu, niin sitten ei ole valmistunut, eikä valmistu. 🙂

Lappi Liikkuminen Muistikuvia Valokuvaus

On taas aika lähteä – palata

Nytko jo pakattava? Nytkö jo taas etelään suunnattava?

Huomenna aamulla mökkitien ja Jäämerentien (nelostien, Rovaniementien, Ivalontie – nimityksiä samalle tielle monia) risteyksessä näyttänee tältä.

Huomenna on käännyttävä tuonne päin, etelään, kohti kotia.

Mutta Myötätuuli, mökki, ei jää kylmilleen, sillä Tyär ja Vävy tulevat taas tammikuuksi tänne. Huomenna on siis vaihtopäivä.

Me emme niinkään odota etelään paluuta, mutta helpottavaa on, että on mahdollisuus taas aika pian palata … On lähdettävä, että voi palata. Koskeehan se myös kotia. Ja on kotonakin paljon hyvää odotettua tiedossa.

Tänään onkin ollut jo vähän ”lähdön tunnelmaa”, pieniä hyvästejä ladulle, saunalle, siivoiluja, pakkailuja.

Ja hiihtämässäkin kävin, jo pimeän aikaan (kymmeneltä 🙂 ) lähdin.

Vaikka olen tässä kuukauden ajan selitellyt, että sai olla viimeinen vuosi kun Oulu kuvissa- ja Saariseltkä kuvissa -kalentereita teen, saatikka kauppaan, niin nyt olen jo pyörtämässä… AInakin joulu- ja tammikuulle on valittavaksi asti kuvia. 😀 Ja Saariselkä FB-ryhmä on jo hyvin vastaanottavaisen oloinen – kovasti ovat muutamat otokseni saaneet tykkäyksiä ja kommentteja. Katsellaan. Tämä vuosi lienee tässäkin asiassa erilainen kuin edelliset… katsellaan.

Niitä näitä

Puolenpäivän puolikuu

Verkkaiset päivät kaamoksessa jatkuvat. Uni jatkuu aamuun asti, ei oikein tiedä, mihin aikaan heräilee, mutta väliäkö sillä. Heräilee kuitenkin vasta nukuttuaan tarpeeksi, näkemättä painajaisia, heräämättä kipuun, heräämättä huoleen, heräämättä mihinkään ennen aikojaan.

Se, olikin Pehtoori, joka keitti tänään aamupuuron ja kahvin ja lämmitti minulle saunankin valmiiksi.

Minulla aamun hämärässä vähän kaappien siivoilua, järjestelyä, päivitystä, … Sinisen hetken aikaan olin jo Kiilopään juurella, ja ladulle kohti SIvakkaojaa. Ei ollut mitenkään hyvä keli, mutta silti. Silti oli mukava hiihdellä. Luonto taas niin kaunis, että moneen kertaan ääneen totesin ”oi, että”, ”voi kuinka kaunista”. Pysähdyin, kiittelin maailmankaikkeutta ja ties mitä tästä kaikesta.

Aurinko ei vielä nouse, mutta olihan puolikuu, nouseva kuu korkealla puoleltapäivinkin. Purppuran sävyjä ja lempeää sinistä.

Talven ihmeihmaa. Lepo. Rauha. Hiljaisuus. Kaikkea hyvää.

Kuten lappilainen sanonta kuuluu: ”Ei moittimista”.

Kovin kiitollisena.

Lappi Luettua Mökkielämää Niitä näitä

Loppuvuoden luetut

On – vihdoinkin – aika listata loppuvuoden luetut kirjat.

Luettelon oheen kuvia tältä päivältä täältä pimeästä kaamoksesta. 🙂

Kävin puolenpäivän aikoihin hiihtämässä viime kevään lemppariladullani, Ahopään ”ylängöllä”. Jo siellä taivas oli kaunis, metsät kuin piirretystä sadusta, mieli rauhallinen, liikkumisesta hyvää oloa, ja kun palasin Laanilaan Savottakahvilan viereiselle parkkipaikalle, taivas jo loisti väreillään, joten ajelin Kaunispään länsipuolen alarinteen parkkipaikalle ja siitä sitten vielä Kuusipään P-paikalle.

Kuvailin pitkän tovin, mutta hiihdon jälkeen, hiihtokamppeissa, aika lailla paikallaan ollessa, alkoi vilu hiipiä, joten oli lähdettävä pois. Sitä paitsi puolikahden aikoihin taivaantulet, värit, pastellit alkoivatkin hiipua ja haalistua. Lempeä harmaus muuttui ensin siniseksi hetkeksi ja sitten lempeäksi pimeäksi. Nyt jo valaisee kuu.

Mutta tässäpä vinkkejä lukemiseen…

Antti Heikkinen, Risainen elämä, Juice Leskinen 1950 – 2006 4

Heikkisen kirjoittama Juicen elämäkerta etenee tämän tuotannon kautta, albumi ja biisi kerrallaan, artistin todellakin hyvin risainen elämä tulee hyvin selväksi. Eikä kirja ole vain ”taiteiljaelämäkerta”, ei pelkkä tekemisten luettelo, vaan myös elämä isolla eellä tulee tunteella ja tarkasti selvitetyksi.

Reijo Ikävalko, Juicen äiti, Eini Kuikka 4

Juicen elämäkerran jälkeen oli hyvä kuunnella hänen äitinsä tarina. Sopi hyvin loppuvuoden evakko/Karjala -kirjallisuuden harrastuneisuuteeni. Tämä ehkä vielä kiinnostavampi kuin Juicen tarina. 4

Karin Smirnoff, SItten menin kotiin 4

Smirnoffin ronskin ja kuitenkin koukuttavan trilogian viimeinen osa. Jos olet lukenut kaksi ensimmäistä, niin ehdottomasti sitten tämäkin. Tässä oli ehkä jopa jotain sovittelevaa… 4

Julia Korkman, Muistin varassa 4½

Oikeuspsykologi Julia Korkman pohtii ja kertoo kirjassaan muistamisen mahdollisuuksia, eikä vain muistisairauden näkökulmasta, vaan yleisimmin. Hän toteaa, että ”jotta muistia voitaisiin parhaiten hyödyntää, täytyy ensin ymmärtää kuinka se toimii”. Hän osaa hyvin kertoa, ”miksi muistamme tapahtumat ja yksityiskohdat niin eri tavoin? Kuinka pitkään jonkin asian voi muistaa?” Tämä voisi olla myös historianopiskelijoille tenttikirjana. Tavattoman mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja luettu.

Outi Papamarcos, Ja sitten tuli Trump 3½

Suomalainen 40 vuotta Amerikassa asunut Papamarcos pohtii omaa poliittista aktivoitumistaan (Trumpin syrjäyttämiseksi) ja toisaalta osaa hyvin selittää, miksi koulutetut, demokratiaa ihannoivat amerikkalaiset mahdollistivat ”Trumplandian” syntymisen.

Veera Ikonen, Pimeässä syttyy majakka 5

”Koskettava esikoisromaani lapsen menettämisestä, pohjattomasta surusta ja tuulen pieksemästä majakkasaaresta.” Tavattoman hieno kirja.

Sitten monen monta joulukirjaa

Ann-Christina Antell, Joulu Örndahlin ruukissa 4

Vanhan ajan joulun tunnelmaa, suomalaista maaseutua, … Vähän kliseinenkin, mutta tykkäsin kuitenkin.

Milly Johnson, Kaikkien joulujen äiti 2½

Kontrasti edelliseen niin iso, että melkein jätin kesken. No menihän se sittenkin jonkun kuvapuuhan ohessa kuunnellen.

Astrid Lindgren, Muistan joulun 4

Tämä kuten Antellin kirja, Lyhyt pieni tarina. Adventtina, väsyneenä, yksin myöhään takkatulen ääressä istuskellessa, kutoessa, oikeinkin tunnelmallinen.

J. K. Rowling, Jouluposso 4

Harry Potter -kirjailijan lasten/nuorten paksuhko joulukirja, jossa hän luo (taas) oman erikoisen mielikuvitusmaailman – Hukattujen maan – jonka läpi pienen pojan seikkailu on jännittävä, joulun taikaa täynnä.

Maija Kajanto, Taatelitalvi 3½

Aloitin, keskeytin, sitten kuuntelinkin loppuun. Siis kuitenkin aika hyvä kakkososa Kahvila Koivu -sarjassa.

Maria Turtschaninoff, Suomaa 5

Sukupolviromaani, tarina, taru, joka kulkee vuosisatojen läpi 1600-luvulta tähän päivään. Tykkäsin tosi paljon.

Hannu-Pekka Björkman, Metsä ei kuule neuvojani 4½

Kirjaan on koottu Björkmanin kolumnit Eeva-lehdestä. Hän lukee itse kirjan, hyvä niin. Tätä kuuntelin aina vain puolisen tuntia per päivä. Keskittyen. Pidin hyvin paljon. Paljon ajattelemisen aihetta.

Anne Kuorsalo – Iris Saloranta 4

Neliosainen evakkojen historiaan, muistitietoon, tutkimukseen perustuva kirjasarja on julkaistu Eeva Litmasen lukemana äänikirjana viime syksynä. Vaikka kirjoista ei suoraan täydennystä kirjoittamaani äidin Evakkomatka-kirjaan tullutkaan, olivat ne minulle tärkeitä. Myös oman karjalaisuuteni ja identiteettini kannalta, sekä evakkoäidin tyttärelle. Olisinpa tarttunut näihin jo parikymmentä vuotta sitten…

Näiden jälkeen luin vielä Laila Hirvisaaren Hylätyt talot, autiot pihat 4

Voin kyllä suositella, jos viime sotien historia, Karjala, sotapakolaisuus kiinnostavat. Historiallinen romaani noista asioista. Hyvä romaani.

Nyt kirjavalintoihin taas vaikuttaa vireillä oleva lukuhaaste, ensimmäinen tuli jo tänään luetuksi. Mutta yritänpä – taas – tehdä näitä ”luettua”-postauksia kuukausittain.

Niitä näitä

Perinteisiä juttuja ja uutta suunnitellen

Kaamos jatkuu tämänkin vuoden puolella. Niinpä täällä Napapiirin takana, tunturien yöpuolella on aika helppo jatkaa unta ihan aamuun asti. Vaikkei puolelle öin asti tätä vuotta jaksettukaan odottaa, eikä valvoa puolelle öin, oltiin aamiaispöydässä vasta joskus yhdeksän jälkeen. Ja sen jälkeen ystävien olikin jo suunnattava Ouluun.

Minähän sitten suuntasin ladulle: eipä parin asteen pakkasessa, hentoisessa lumisateessa Kakslauttasen ladulla ollut kanssahiihtäjiä ruuhkaksi asti. Näinköhän kympin lenkillä yhteensä kymmenen hiihtelijää.

Rantasaunan jälkeen Wienin filharmoonikot: Tonava kaunoinen ja Radetzky-marssi ovat hyvä vuoden aloitus.

Eilisen päivällisen rääppiäiset riittivät juhlaruoaksi vielä tänään, ja sen jälkeen onkin mennyt aika surffatessa.

Meillä kun on tänä vuonna 40-vuotishääpäivä, ja muitakin syitä tehdä joku spesiaalireissu, niin nyt on ollut aika etsiä kohdetta ja matkoja kohteeseen. Muutama vaihtoehto on päässyt valinnassa loppusuoralle, ehkä jo huomenna varaamme. Luottavaisina kohti uutta siis mennään… 😀

Lappi Mökkielämää

Kaikenlaista vuoden lopuksi

Vuoden viimeinen päivä.
Katseet eteen ja taakse.
Ystävien kanssa.
Ties kuinka mones vuodenvaihtuminen heidän kanssaan.

Ulkoiltu – sopivasti.

Nautittu kuohuviiniä ja punaviiniä – kohtuullisesti.

Käyty Kaunispäällä – tiukassa tuulessa ja Huipulla lounaskahveilla.

Ihasteltu, ihailtu – Kakslauttasen West Villagessa (käsityö)taiteen äärellä [kuvat sieltä].

Höpötelty – sarkasmia, hupajuttuja, ja paljon surusta, iästä ja monesta vakavasta.

Katseltu ja otettu kuvia – paljon.

Syöty – syöty hyvin, erinomaisen hyvin, vaikka itse sanonkin. ( maa-artisokkakeittoa, poroa ja tattirisottoa, leipäjuustoa ja hilloja + pieniä oheisjuttuja kaikkein noiden oheen).

Felice Anno Nuovo!

Kaikkea hyvää ensi vuodelle toivon teille jokaiselle
Tuulestatemmattuja juttuja lukevalle, blogissa kävijälle!
Ensi vuosi olkoon hyvä, parempi.