Showing: 81 - 90 of 122 RESULTS
Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: Mieli kuvittaa…

Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti: ”Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”
(Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44))

Viimeisellä rannalla, lokki Joonatan, lähdön tunnelmaa, riisutut muistot…

Tässä kuvassa ne kaikki.

Lokki Joonatan viimeisellä rannalla

(Klikkaamalla suurenee.)

Valokuvatorstai

Valokuvatorstai: vaikea haaste

Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).

”Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108)

Kuinka ollakkaan tämä(kin) teksti toi mieleeni ruoan, syömisen. Yhteisellä aterialla voi löytyä se yhteys.  Suunnilleen näin:  ”Leivoin sinulle leivän, ota lasi viiniä, istutaan… Kerro…”

(klikkaamalla kuva suurenee)

Leivoin sinulle leivän. Ota lasi viiniä... Kerro...