Valokuvatorstai

Valokuvatorstain 112. haaste on Tekstikatkelma

”Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suom. Jaana Nikula).
Viikon haasteena on kuvata jokin tekstin herättämä mielikuva tai kommentti.

Jostain kumman syystä minun mielikuvani on tämä. Olen nähnyt MIchelangelon Pietà-veistoksen Pietarinkirkossa uutena historianopiskelijana, olen nähnyt sen odottaessani esikoistani, olen ollut sen äärellä kahdestaan poikani kanssa, viimeksi näin sen uudenvuodenaattona 2006, jolloin olimme koko perhe Roomassa. Ja joka kerta olen sanaton. Minä vain nieleksin. En edes yritä selittää, sanat ovat turhia, eikä tämä kuvakaan ole hyvä, mutta juuri tällä kuvalla vain oli vastattava … Tässä on niin paljon.

Haasteena lasi. Klikkaa kuvaa näet tekstistä missä tämä kuurankukkasydän oli … 🙂

Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin – sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. —”

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

Valokuvatorstain vaikea haasteteksti yllä. Tähänkin haasteeseen vastaan historialla:

Jo antiikin aikana, Hippokrateen ajoista lähtien, on lääkkeestä ajankulumisen säätelemiseksi haaveiltu … (Syrakusan kreikkalainen teatteri. Kuvat suurenevat klikkaamalla.)

Nuoruuden ja terveyden lähteistäkin on etsitty lääkettä.

Syrakusassa on Arethusan lähde, jonka makeassa vedessä kasvaa papyrus-kaislaa. Syrakusa onkin Euroopan ainoa paikka, jossa papyrus kasvaa luonnonvaraisena. Olisiko se juuri paperissa ja kirjoitustaidossa se kaivattu keino saada aika hidastamaan kulkuaan?

Valokuvatorstaissa haastettiin tarkastelemaan esineitä kameran linssin läpi, toisin sanoen haaste on: tutkielma esineestä. Toivottiin kolmen kuvan sarjaa valitusta esineestä. Voikohan tontut olla esineitä? (Tontut suurenevat klikatessa.) Joka tapauksessa:

Tontut ovat jo lähdössä.

Etelää kohti…

Niinpä tonttujen jälkiä näkyy jo…

(Klikkaamalla kuva suurenee)

Suomalainen nuorallatanssi tanssitaan – turhan – usein heikoilla jäillä …

Tällä kertaa haaste on kuvamuodossa. Valokuva on Ian Brittonin ottama ja Freefoto.com -sivuston kuvapankissa. Kuva on Creative Commons -lisenssin alainen. Haastajakuva ohessa.  Ja minun vastaukseni alla (klikkaamalla kuva suurenee). Kuva otettu Kaunispäältä, Saariselältä – 28 C pakkasessa tammikuussa 2007.

Toimivatko yhteydet, pohjoisesta etelään, kylmästä lämpimään, sinisestä valkoiseen … Kohti ääretöntä ja sen yli?