Valokuvaus

Home Valokuvaus (Page 2)
Showing: 11 - 20 of 857 RESULTS
Lappi Muistikuvia Valokuvaus

Saariselkä-kalenteri ja muuta kuva-asiaa

Tänään olen taas ”pinnalla”, ja kaikenlaista aikaansaannosta on plakkarissa. Liki pakkaskelistä huolimatta kunnon pyörälenkki ja suunnilleen ”koko jääkaapin sisällöstä” lasagne: laskin, että siihen tuli hyvinkin yli 20 aines/täyteosaa. Olipa täyteläistä!

Kuvahommiakin. BTW, eilisessä postauksessa yhden esillä olevan kuvan takana on kuvagalleria, jossa voi nuolilla edetä kuvasta toiseen. Jotain ihan uuttakin (ainakin minulle huolimatta siitä, että olen viettänyt Intiön hautausmaalla varmaan kymmeniä, jopa satoja tunteja, kameran kanssa ja ilman). En aiemmin ollut sattunut sen kivipaasin kohdalle, jossa lukee ”nimettömänä alueelle haudatut”.

Ja kuva-asiaa myös jokavuotiseen Saariselkä-kalenteriin liittyen:

Tänä vuonna olen hiljalleen lopetellut pienen valokuvausyritykseni toimintaa, mikä merkitsee myös sitä, että Saariselkä-kalenterin myynti on hiipumassa: yli 200 kalenterin postitusrumba ei tänä vuonna enää toteudu.

Mutta kuten jo vuosikymmeniä, olen kuitenkin koonnut kuvistani kalenterin, itse asiassa kaksi erilaistakin, perheelle ja ystäville lahjaksi, oman mökin seinällekin. Kalenteri(t) ovat lähdössä painoon, joten nyt sinulla olisi sittenkin mahdollisuus tilata sellainen/sellaisia itsellesi ja lahjoiksi. Huom. Limited Edition. Myynnissä vain muutaman päivän ja aika vähällä mainostamisella.

Tiedot kalentereista, hinnoista ja tilauslomake ovat nettisivulla
Teethän tilauksen viimeistään ensi torstaina.
Postittelen kalenterit joulukuun alussa kun olemme palanneet marraskuun lopun mökkiviikoilta.

 

Kummasti ajatukset taas joulussa. Nyt jo? – Toki. Laitoin jo perjantaina kahteen ikkunaan pienet valokranssit.

 

 

Niitä näitä Puutarhahommia Valokuvaus

Liikettä ja tietoliikennettä

Ihan mahdottoman kirkas, kaunis päivä tänään. Ja nyt tuntuu olevan liki sääntönä, että jos jätän kameran kotiin, ovat Oulun jokirannat, järvet, merenranta täysin tyveniä. Ultramariinin-, meren-, taivaan-, hopeansininen vedenpinta kaikkialla. Juuri tällaisina päivinä on vähän sellainen nolo olo, että olen kuin pahimmat teinit ja vähän vanhemmatkin, jotka eivät näytä osaavan kokea ja elää mitään, jollei kaikesta tapahtumisesta, ihmisistä, cappuccinosta, vaatteista, kaikesta mahdollisesta oteta kuvaa. Ja tietysti selfiet päälle.

No minulla vähän erilaista: maisemat, tilat, tyvenet rannat, vanhat ovet, auringonpaiste tai tuulinen metsä  ja okei myös ruoat, olisi saatava nähdä linssin läpi ja tavoitteena tallentaa muistikortille: ´jotta minä muistaisin´. Kaikki paitsi omakuvat!

Ikään kuin kuvanottohetki vasta sanoittaisi minulle todellisuuden eläväksi, koetuksi. Nyt kun en juuri enää kuvaa ´työkseni´, niin tämä ´kaikesta-kauniista-kuvauksellisesta-matkavarresta-on-otettava-kuva´ tuntuu taas pahenevan.

Kun tänään ei tullut pysähdyttyä kuvaamaan, niin aikaa ja intoa pyöräilyyn kauden lopulla tuntui olevan vaikka kuinka ja paljon. En tarkkaan tiedä, missä oikein kuljin, kun Maikkulan Lankakaupan pihalta suuntasin läheisen kuntoreitistön poluille ja latupohjille ajelemaan. Nyt on liikkunut olo!

Muutoin päivä onkin kulunut tietoliikenneasioissa! Lumipalloefekti vyörähti käyntiin pariviikkoa sitten (VIHDOIN!!) kytketyn valokuidun käyttöönottamisessa. Kyllä entiselle ATK-vastaavalle on ollut nyt wifi-verkoston (myös Festaan) uudelleenluomisessa ja laitteiden asetusten muuttamisessa touhua ja tupinaakin. Samalla päivitin kaikki tietoturvat kaikkiin vempaimiin. Lumipalloefekti vei Muistikuvia-firman matskujen pakkaamisen, pöytäkoneen tilan raivaamisen, Telia-tilin päivitykseen ja piuhavyyhtien setvimiseen. Ei ihan mieluisinta puuhastelua, mutta onhan järjestyksen aikaansaaminen ilahduttavaa.

Ja samaan aikaan toisaalla: Pehtoori on reissun jälkeisestä flunssasta toivuttuaan saatellut puutarhaa talvilevolle.

Kuvan petunia (onkohan se petunia) on niitä harvoja juttuja, jotka ovat minun vastuualueellani, enkä ole senkään osalta tehnyt vielä mitään syystoimia. Mitenhän jos vain nostaisin sen sisälle? Muut kesäkukat Pehtoori onkin jo puolestani raivannut pois…

Mökkielämää Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Luopumista ja luovuttamista

Kun sunnuntaina puolenpäivän aikoihin nousin Järvenpään asemalla R-junaan, jolla matkasin Tikkurilaan, ja siellä vaihdoin sitten Oulun junaan, oli lämmintä 19,6 C. Siinä asemalaiturilla odotellessani minulla oli poplarin alla paitapusero ja ohut neule; samaan aikaan vieressä viiden nuoren teepaidallinen ja jopa spaghettiolkaimellinen pukeutuminen vaikutti säänmukaisemmalta. Iltakuudelta Oulussa satoi kaatamalla vettä, oli harmaata ja hämärää. Suomi on pitkä maa ja syksyn säät vaihtelevat. MOT.

Tänään pyörälenkillä hyytyvän kylmää: pohjoistuuli tuntui purevalta jopa myötäisillä pätkillä.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin viime vuosina, melkein kymmenenä, olen ryhtynyt puuhailemaan kalentereita, kortteja ja joulukortteja ja suunnittelemaan keinoja ja väyliä niiden myymiseksi hyvissä ajoin ennen joulua. Joitakin (ravintola)kuvauskeikkojakin on aina syys-lokakuussa ollut.

Nyt on toisin: en enää tee kortteja, en ainakaan myyntiin. Oulu-kalenteriakaan en aio tehdä, Saariselkä kuvissa -kalenterit ainakin perheen joululahjoiksi sentään, muutamia vielä myös vakkariasiakkaillekiin. Ja olisi ollut kuvauskeikkakin, tai oikeastaan monta, ja mahdollisuus saada pitempiaikainen sopimus, päästä ”luottokuvaajaksi” yhdelle ravintola-alan isolle toimijalle Oulussa, ja ehkä muuallakin Pohjois-Suomessa. Homma olisi ehkä merkinnyt joka kuukausi pariakin kuvauspäivää…

Kyllä minä yhden yön yli viime viikolla tähän tarttumista mietin. Mietin siis, etten sittenkään lopettaisi Muistikuvia-yritystäni, en luopuisi y-tunnuksesta vaan tekisin sopparin.

Olisipa tällaista tarjottu jokunen vuosi sitten: olisipa ollut mukavia juttuja, tekemistä ja duunia, eikä matkarahojen karttumista olisi voinut välttää. Minähän olen kahdeksanvuotisen valokuvaajan ”uran” aikana tienaamani tulot kaikki säästänyt matkakassaan. Toki enin osa on jo niistä kulutettu moniin matkoihin, esim. Andalusian kiertomatkaan ja myös ensi kuun reissun maksamiseen. Sen jälkeen on vielä pariin pieneen reissuun säästöjä Muistikuvista.

En minä sitten kuitenkaan pyörtänyt lopettamispäätöstäni, vaikka Pehtoori kyllä kannusti siihen ja vaikka ruokakuvausportfolioni jo ehdin päivittääkin. En sitä sitten kuitenkaan lähettänyt, vaan ilmoitin että – valitettavasti – luovun hommista. yrittäjyyteni pistän pakettiin ja vastaisuudessa vain harrastan valokuvausta.

Tuntuu luopumiselta, ei luovuttamiselta.

Lappi Liikkuminen Valokuvaus

Ruska ja elämä on nyt!

Ruskan alkuhetkestä, sen värikylläisyydestä, kauneudesta ja kestosta  Lapissa/Saariselällä on paljon eriäviä mielipiteitä. Meidän mielestä se on täällä nyt. On ollut jo ainakin viikon verran, se on taas kaunis ja tänään aurinkoisena, uskomattoman lämpimänä (mökkipihassa iltapäivällä +21 C) syyskuun torstaina kulkiessamme Kaunispään ”takarinteillä” ruska oli värikylläinen.

Metsissä, paljakassa ja purojen varsilla tuoksui syksylle, maatuvalle ja – ruskealle. Keväällä tuoksuu keltaiselle, alkukesällä vihreälle. Talven tuoksu on pistävä valkoinen. Ettekö tuota tienneet? – Kerroin näistä tänään Pehtoorillekin patikallamme ja mies oli ihan kummissaan. Tarvinnee jakaa väriterapiaa enemmänkin! 😀

Tuuli oli lämmin, tuntui että se oli tuttu.

Sitä tänään(kin) mietin, että vaikka sukujuureni ovat vahvasti, jopa vuosisataisesti toisaalta Karjalankannaksella ja toisaalta Varsinais-Suomen rannikolla ja ikäni olen asunut Oulun laitakaupungilla, niin sittenkin tänään (taas kerran) tunsin olevani kotonani juuri näissä maisemissa.
Tai ainakin mieleni lepää ja täällä on hyvä. Liikkuminen silkkaa riemua. Lapin syksy.
Liikkuminen Valokuvaus

Tavallista ja siitä poikkeavaakin

Kymmeniä kilometrejä pyöräilyä päivittäin, samoin kymmeniä valokuvia päivittäin, kymmeniä, jollei satoja whatapp-viestejä suuntaan jos toiseenkin päivittäin, tai paremminkin iltaisin, – ja Emmiliinin kanssa aika usein whatsapp-videopuheluita. Muutamia hyviä kirjoja viikottain, unitunneissa puutteita, mutta sopivasti sapuskaa. Oikeinkin hyvää välillä.

Tyhjäkäyntiä, aikomista, päivien laskemista, vähän siivoilua ja järjestelyä, odottamista, suunnittelua, lääkäreissä kulkua molemmilla, aikaansaamattomuutta,  kituviikkoa, – vähän tuollaista. Toisaalta ihan tavallisia loppukesän (KYLMÄN loppukesän) päiviä…

Noista on minun/meidän viime päivät tehty. Vaikka kylmää, niin enimmäkseen sateetonta kuitenkin.

Aamu-usvaa takapihalla, iltapäivällä auringonkukka”peltoni” kukkimista, …

Aamu-usvaa takapihalla, iltapäivällä auringonkukka”peltoni” kukkimista, …

Enpä tiedä, laitanko tällaista ”viljelystä” ensi vuonna. Toisaalta keittiön ikkunasta näkyvät mukavasti… Ja leikkokukiksikin tuolta on riittänyt.

Tänään ajelin Haukiputaalla, Kellossa ja Virpiniemessä, hiekkateilläkin. Metsäteillä näkyi että puolukkaa on tulossa paljon, tatteja ei ainakaan pyöräillessä näkynyt.

Silti. Metsissä on mukava kulkea.

Lappi Makrokuvaus Valokuvaus

Sateen jälkeen metsässä

Tänään on Oulussa Bryan Adamsin konsertti.

Minun piti olla siellä, ja sisareni myös.

Hän kysyi kaveriksi ja osti meille liput konsertiin jo marraskuussa.

Ei Bryan Adamisilla niin väliä, ei konsertillaankaan, – olin sitä paitsi jo edellisellä Oulun keikallaan. Aika vastahan se oli (1999!).

Sisarella on väliä. Vieläkin. Tietysti, aina. Tänään on taas niitä päiviä, kun suru on isosti läsnä.

~~~~~~~~~~

Olin hiljaisessa metsässä. Etsin kaikkea pientä, katse maassa ja löysinhän minä paljon ilahduttavia juttuja.

(Klikkaa eka kuva auki, kuvat suurenevat)

 

Hän ajatteli miten kiihkeästi hän rakasti kaikkea, metsää ja merta, sadetta ja tuulta, auringonpaistetta ja ruohoa ja sammalta, ja miten mahdotonta olisi elää ilman niitä. 

                       – (Muumipeikko, Tove Jansson)

 

 

 

Oulu Valokuvaus

Asuntomessuilemassa

Oulussa on asuntomessut, tuossa muutaman kilometrin päässä meiltä, joten vaikka ei mitään rakennus- eikä edes sisustusaietta olekaan, niin olihan se mukava käydä katselemassa uudenlaisia koteja ja sisustuksia. Joskus on ajeltu toiselle puolen Suomeakin asuntomessuille, joten kyllähän se nyt oli tässä kotikulmilla käytävä tutustumassa.

Tämän linkin takana on kohdeluettelo. Kun ostaa lipun saa koodin, jolla pääsee tutustumaan taloihin myös virtuaalisesti. https://www.asuntomessut.fi/oulu-2025/kohteet/

Me oltiin keskenään aika lailla samaa mieltä siitä, mitkä ja missä oli parhaita ratkaisuja, mitkä olivat sellaisia, joista pidimme eniten.

Talo 12 Villa Satakieli oli ulkoverhouksen väriä (”ryssän sininen” sanoisi äitini) lukuun ottamatta yksi parhaista. Siinä oli värejä, ei vain valkoista ja harmaata, lämpimiä pintoja, kylppärissä, vessoissa tyylikkäitä, italialaisia (?) laattoja, valoa, messinkiä eikä mikrosementtiä ja mustaksi maalattuja kaappeja kuten melkein kaikissa muissa. Tilat avaria ja puuta oli käytetty paljon.


Tuo ja ehkä nämä kolme muuta miellyttivät eniten: 13 Villa Musica oli harmoninen ja valoisa, raikas ja tyylikäs,

16 Kontio Vehmas kodikas ja luonnonläheinen, muutamissa huoneissa sisäkatot erityisen tyylikkäitä,  17 Ainoakoti Villa Peak´ssa erityisesti ulkotilat olivat  houkuttelevia.

Ainakin nämä talot olivat meistä sopivia ja tarkoituksenmukaisia, eikä niissä ollut pieniä kopperohuoneita, eikä liikaa mustia seiniä tai kaapistoja ja niissä oli kunnon ikkunoita tuomaan valoa ja luontoakin kotiin.

Kaikkinensa oli siellä paljon hienoja kohteita, vaikka jäiväthän nämä messut vähän suunniteltua vaatimattomammiksi, mm. kelluvat talot jäivät rakentamatta. Mutta on siellä myös erityisjuttujakin: mm. Olosauna (vuokrattavissa käyttöön myös juhlapalveluineen etc.)

Tässä saunan peili-ikkuna ulkoapäin.

Me olimme messualueella ennen aamukymmentä odottamassa porttien avaamista, ja liput ostettuna netistä valmiiksi; näin vältyimme pitkältä jonolta ja pääsimme nopeasti kierroksen alkuun. Viikonloppuna oli kuulemma ollut iltapäivisin jo aika tuskaista… Kolmisen tuntia kiertelimme, eikä edes ihan kaikissa taloissa käyty sisällä.

Kaikkinensa on siellä paljon katseltavaa: ja tämä uusi silta!!

Tänään sitten heti aamusta letkeälle, verkkaiselle pyöräajelulle, jossa paljon pysähdyksiä: melkein parisataa kuvasaaliina. Tallentelin hetkiä, tuttuja reittejä, rantoja. Teenpä niistä huomiseksi kuvakansion…

Historiaa Muistikuvia Oulu Valokuvaus Yliopistoelämää

Muistikuvia hiipuu historiaan

Taas on ollut minun Muistikuvia-yritykseni viimeinen keikka! Perhe ei oikein enää usko, että oikeasti lopetan ne vähäisetkin valokuvaussessiot, joita olen vielä tänä vuonna tehnyt. Nyt vaan en voinut kieltäytyä kun pyydettiin.

Kun neljä minua puolenkymmentä vuotta myöhemmin aloittanutta historianopiskelijaa, jotka aikanaan valmistuivat historianopettajiksi ja jotka ovat pitäneet yhteyttä keskenään 80-luvulta asti, ottivat yhteyttä, lupauduin kuvaamaan. Heillä oli vuotuinen (?) tapaamisensa Oulun suvessa. Nämä minun näkökulmastani nuoret naiset olivat päättäneet pukeutua kansallispukuihinsa ja halusivat tulla ikuistetuksi ”kaverikuviin” meidän yhteisen opinahjomme tienoilla Kasarmintien huudeilla, ja Hupisaarilla. Totta kai lupasin tällaisen kuvauskeikan tehdä.

Olipa kyllä mukava päättää pikkuruisen firmani toiminta tällaiseen kuvaussessioon, – vähän ehdittiin yhteisiä opiskelumuistojakin kertailla. Tuli mieleen merimaskulainen sanonta: ”Sulkeuduttuaan ympyrä on ummessa.” Jotenkin eiliseen aamupäivään kiteytyi paljon: oikein hyvä päätös minun pienen ja aika lyhytikäiseksi jääneen valokuvausyritykseni kahdeksanvuotiselle taipaleelle.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minullakin on ollut kansallispuku, Kaukolan puku. Eilen olin pahoillani, että olen sen myynyt. Mietin, että miksiköhän?  – Oli ehkä tarve kartuttaa matkakassa tai olin ehkä kasvanut sekä henkisesti että fyysisesti kansallispuvusta yli ja ohi? Tai ehkä sittenkin silloin ajattelin, että minun karjalaisuuteni on niin heikkoa, että  on paras luopua tuosta sen vähäisestäkin ilmentymästä. Onneksi löysin puvulle hyvän uuden kodin.

En ole varma, olisinko sitä koskaan tarvinnut/käyttänyt myynnin jälkeen? Vaikea ajatella, että jossain karonkassa tai rotissöörien kapitulissa olisin kansallispuvun ylleni laittanut. En kenenkään häihin saatikka hautajaisiin tai lasten lakkiaisiin tms. olisi sitä pukenut. Ehkä jollain esitelmäreissuilla/juhlapuhujana olisin saattanut käyttääkin, kuten olin joskus 1980-luvulla tehnytkin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tänään olen muutaman tunnin editoinut eilistä kuvamateriaalia, ja käynyt pyörälenkillä kuvailemassa helteistä Oulua. Nyt ihan vaan omaksi ilokseni. Ei enää kortteja tai kalentereita varten, ei markkinointiin, ei kuvapalveluun myyntiin.  Mutta tänne blogiin, tietysti.

Sieluntila-niminen moduulirakennus on siirretty tuomiokirkon edestä Tervaporvarinrannan venesataman rannalle. Siinä se on ensi viikolla alkavien asuntomessuvieraiden katseltavana ja käytettävissäkin. Se tarjoaa rauhallisen paikan esimerkiksi hiljentymiseen, ehtoollisen viettoon tai keskusteluun papin kanssa. Kuutionmallisen rakennuksen kaksi seinää on peilimäistä lasia. Sisään ei näe, mutta sisältä näkee ulos.

Asuntomessualueesta laittelen varmasti kuvia, kunhan sinne pääsee.

Teneriffa Valokuvaus

Kuvia Costa Adejasta – ja muistoja

Seesteisenä (no, aika lailla sellaisena) sunnuntaina päivä on kulunut hiihtäen ja kuvien parissa, – ja aika hyviä täytettyjä kesäkurpitsoja tehden.

Teneriffan reissukuvat ovat nyt paketissa. Costa Adeje ja hotelli -kansiot ovat valmiit. Kansiot  täällä

Costa Adejen kuviin liittyen on lisättävä muutama huomautus: alkupuolella kuvakavalkadia on kaunis (rakenteilla tai korjattavana) oleva kirkko. Se tuli eteemme, kun etsimme hautausmaata, jota emme löytäneet. Kirkon vieressä oli iso rakennustyöprojekti,- ehkä tuleva hotelli/resort – joka oli jäänyt kesken, – syystä tai toisesta. Betonirakenteiden/kerrosten välissä oli aika montakin ”asuntoa” asunnottomille. Onneksi oli kirkas aamupäivä kun siellä kävelimme. En kehdannut kuvata.

Aika pian kirkon rakennustyömaan jälkeen tuli vastaan  – hieman poikkeavan näköinen, erilainen – leiri. Sen kadunpuoleisella sivulla oli lyhtypylväässä lappu, jossa oli QR-koodi (jonka olen hukannut!!!), mutta sen kautta avautui sivusto, jossa kerrottiin tästä (aasialaisesta?) yhteisöstä. Emme kuitenkaan liittyneet joukkoon. (kuvassa näkyy asuntovaunuja, talo, aitoja). Luostari?

Kuvissa näkyy myös ne välähdykset, joita Costa Adejen kävelyreittien varrella oli: Playa des Americas, Adejen kylä, risteilyaluksen näköinen hotellikompleksi, merenrantakuvissa siintää naapurisaari La Comera, se on aika lähellä, kuvissa myös meidän vuoristopatikka Helvetin rotkoon ja sen varren maisemat. Kuvista näkyy sekin, kuinka Costa Adeje on vuorten ja meren välissä – mikä parasta! Ja se on – kuulemma – myös syy lempeälle mikroilmastolle: vuoret pitävät sateet takanaan, meri lämmittää.

Hyvä reissu se oli. Edelleen olen tyytyväinen kaupunki/turistiranta -yhdistelmävirityksestä. Ehdittiin nähdä ja kävellä paljon. Ja niinhän tässä on nyt käynyt, että hirmuinen matkakuume on taas noussut. Voisikohan sitä eläkeläinen toisen kerran samana vuonna lennellä?

Reissukuvien lisäksi, mielenrauhaa hetkauttamaan, Fb:ssä tuli vastaan kuvia lapsuuden maisemista, ennennäkemättömiä kuvia koulutien varrelta, itse asiassa näiden nykyistenkin kotikulmien tienoilta. Muistojen myrskyssä nyt!

Reissukuvien kansiot täällä

Oulun etniset ravintolat Ravintolat Reissut Ruoka ja viini Valokuvaus

Kuvakansioita kootessa, ja Osakassa!

Melkein kaikki reissukuvat ovat nyt valmiita. Ja niitä on paljon. Teneriffan parin viikon takaisella matkalla otin järkkärillä pitkästi toistatuhatta kuvaa. Miksi? – Minä vaan kysyn, että miksi? Totta kai reissukuvista on iloa itselle ja monille, jotka taitavat seurata tätä blogianikin nimenomaan reissujen ja ruokien vuoksi, mutta että  noin 200 kuvaa/päivä! Eikä nyt ollut kovinkaan paljon ihan tavattoman erikoista, hienoa, hurjan ainutlaatuista, mikä selittäisi muistikorttien täyttymistä. Noh, any way, reissun viimeistä päivää vaille nyt on valmista.

Santa Cruzin kolme ja puoli päivää ovat nyt kuvakertomuksena kuvasivustolla. Olen selvästikin yrittänyt tehdä päivien kulusta ”muistiinpanoja”, kuvannut paikkoja, joita kymmenien kävelykilometriemme matkalla oli. Kaupunkinäkymät, talot, rakennukset, puistot, rannat kertonevat millainen kaupunkimiljöö 200 000 asukkaan Santa Cruzissa on.

Santa Cruzin nähtävyyksiä, paikoin erittäin ikävän näköistä (uutta) arkkitehtuuria, kirkkoja ja Kauppahalli … Kaupunki tuntui olevan sotkuisempi (ei pahasti) kuin isot kaupungit esim. Italiassa. Paikallisliikenne kattavaa ja yksi ratikkalinja, jolla pääsi naapurikaupunki La Lagunaan. Se on vuorilla vanha yliopistokaupunki, Unescon maailmanperintökohde, jossa kävimme kaksistaan retkellä. Sieltä on paljon kuvia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Sekä Santa Cruzin hotellistamme että Costa Adejen hotellistamme olen (näköjään) ottanut aika paljon kuvia. Tein hotelleista erillisen kansion. Santa Cruzin Iberico Heritage Mencey oli iso, hieno, mutta kuitenkin jotenkin hyvin ”ystävällinen” hotelli. Siinä oli tietysti uima-altaita (mm. merivesiallas, josta tykkäsin!), ravintoloita, isot aulat, mutta myös kasino ja kilpikonna-allas. Se on Ramblasin ja kaupungin suurimman puiston reunalla, oikeastaan ihan keskustassa. Palvekkeelta näkyi vuoret!

Costa Adejen hotelli oli aika tyypillinen rantalomakohteen parempi hotelli. Viiden tähden sekin.

Oikein hyvä sekin, mutta ei oikeastaan mitenkään ainutlaatuinen. Kattokupolista (alla kuvassa baarin pikkukupoli) pidin hyvin paljon. 🙂

Huoneemme parvekkeelta näkyi pieni pala merta. Auringonlaskun aikaan sitä arvostin.

Matka oli Aurinkomatkojen yhdistelmämatka.

Kuvat ruokakokemuksista ja ravintolamiljöistä ovat enimmäkseen kännykkäotoksia, ja niistä teen sitten ruokapostauksen joku päivä ensi viikolla.

Linkki kuvakansioihin on TÄSSÄ. Piipahda hetkeksi valossa ja vihreässä…   (Reissun postauksiin/matkakertomukseen pääset tästä linkistä.)

Huomenna sitten Costa Adejen kuvat!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oulun Pekurin Patiolla on avattu uusi ravintola: Osaka.

Siellä kävimme iltapäivällä (jolloin paikka oli täynnä) syömässä.

Buffetista sushia, tuoreita hedelmiä ja lisäksi lämpimiä ruokia (wokkia, tempuraa, kananugetteja, dumplings, … sekä jälkkäripöydästä pieniä herkkuja.

Viikonloppuna buffan hinta 17,90 €, mikä ei todellakaan ole paljon siitä kaikesta siitä, mitä on tarjolla.

Keskityimme sushiin ja sitten vielä vähän jälkkärihyviä ja olimme oikeinkin tyytyväisiä.

Sushin riisi oli ”tuoretta”, sopivan tiivistä, ja vaihtoehtoja oli monia ja kauniitakin. Soija oli raikasta, ja inkiväärikistäkin pidin. Ei ollut liian etikkaista, eikä sitkeää.

Viiniäkin olisi ollut piccolopulloissa tarjolla. Valikoima minimalistinen: yksi valkkari, yksi punainen, yksi kuohuva, mutta eipä me viiniä tarvittukaan.