Oulu

Martti on saanut villatakin ylleen ja avaimen kaulaansa.

Kuka on Martti? Käy katsomassa toissa kesänä kuvaamaani Marttia  (siellä on myös selitys):

https://www.satokangas.fi/blogi/2010/06/veistoksellinen-lauantai/ 

Kaikkea muutakin tulin tänään aamupäivän kestäneellä reissullani  kuvanneeksi.

Tammikuinen Oulu tarjosi uusia kuvakulmia, hyytävää tuulta, aurinkoa, ulkoilua.

Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla.

Laanaojassa kermavaahtohöttösiä.

Pikisaareen paistoi aamuaurinko

Toripolliisi oli saanut valkoisen karvakauluksen.

Oulun keskustassa on tällainenkin rakennus, joka usein jää huomaamatta.

Rantakadulla

   Makasiinit ovat suosikkejani. Ne ovat niin kauniita, – ja vanhoja.

En poikennut, vaikka mieli teki. Kuitenkin kauppahallin kuppilaan kaakaolle menin lämmittelemään.

 Kirjaston ikkunoita kuvatessa tuli mieleen että HDR-kuviakin voisi taas joskus kokeilla…

Mitä torilta ja kauppahallista ja niiden läheisyydestä ei saa, on tarpeetonta. 🙂

Yksi Oulun parhaista ravintoloista.

Siinä ne Lyseon seinässä vielä ovat Pokkitörmällä käydyn taistelun ammusten jäljet.

Uusi uljas Raatti ja taustalla Toivoniemi aamuauringossa.

Näitä Oulu-kuvia alkaa täällä blogissani olla jo satoja, joten päätin perustaa niitä varten oman kategorian. Linkittelin jo joitakin vanhoja Oulu-postauksia, ja laittelen jossain välissä niitä lisää. Jos jotakuta kuvat Oulusta kiinnostavat, niin sieltä niitä löytyy joka vuodenajalta. Oikean reunan palkissa kategoriat ja tässäkin linkki uuteen Oulu-kategoriaan, jonka takana siis paljon Oulu-postauksia.

https://www.satokangas.fi/blogi/category/oulu/ 

Nallikarissa ja Hietasaaressa sekä Ainolan puistossa ja jokivarressa  (siis veden äärellä) on tullut oltua kameran kanssa  useinkin. Tänään oli torin tienoilla ja keskikaupungilla niin mukavaa ja avartavaa, että olen siellä vastaisuudessa varmasti useamminkin kuin ennen.

Tänään aamusella viimeinen tämän vuoden kuukausikuva.

Yläkanava oli merkillisen hiljainen, näytti ettei ole virtausta ollenkaan, mutta ahtojäitä jämähtäneenä. Ihan erilainen kuin koskaan! Ja olen sentään aika monta talvea (aikoinaan) kulkenut siitä joka aamu opiskelemaan/töihinkin.

(lisäys klo 18.28. Laitoin tuon tämän aamuisen kuvan Kalevan lukijakuviinkin… ja siellä olisi keskustelu tuosta ”virtaamattomuudesta” ja J. Alatalo teki tiettäväksi että

Vesi virtaa jään alla niinkuin talvella yleensäkin joissa. kuvassa on suppojäätä.. Oulujoen virtausta on pienennetty jäätymisen ajaksi, jotta jokeen saadaa kattava jääkansi, eikä suppojäätä pääse muodostumaan, lauhat säät voivat vesittää kuitenkin jäädyttämisen onnistumisen, siihen tarvitaan yleensä noin viikon verran aikaa varsinkin Montta-Merikoski välillä jossa virtaama nopeus on suuri, myös pakkasta pitäs olla mielellään -10–15. Joen juoksutus nyt ma iltana oli noin 200m3.)

Nyt kun tämä sarja on täynnä (edelleen kesäkuun kuva hukassa), mietin teenkö ensi vuonna tällaista. Ensimmäinenhän oli rautasillalta Puutteenperälle päin, tämä vuosi Patosillalta voimalaitokselle päin, joten pitäisikö siirtyä vielä lähemmäs  merta, ihan jokisuuhun. Siis Merikosken sillalle? En taida. Tai tiedä häntä. Ja teenkökään edes kuvasarjaa ensi vuonna?

Mitähän ylipäätään teen ensi vuonna? Sekin pitäisi ratkaista.

Tässä tämä kulunut vuosi kuitenkin. (kuvat suurenevat klikkaamalla)

Tammikuu

Helmikuu

Maaliskuu

Huhtikuu

Toukokuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Lokakuu

Marraskuu

Joulukuu

Siirryin sisälle joskus alkuiltapäivästä, pehtoori tuli tunteja myöhemmin todeten ”siellä voisi olla koko päivän”.

Ei ihan eilisen veroinen päivä, mutta kerrassaan kaunista ja kuulasta kuitenkin.

Kävin aamusella kuvailemassa, kävelemässä, miettimässä Nallikarissa ja Möljällä*.

Seitsemän joutsenta oli tauolla, niitä(kin) yrittäessäni kuvata mietin, että jos joskus on muutetttava, jos joskus muutamme, jos joskus on mahdollista valita uusi asuinpaikka, niin haluan veden, mieluusti meren, äärelle. Haluaisin asua rannalla.

RANTApellossahan me nytkin asumme, eikä tästä ole linnuntietä kilometriäkään merenrantaan, mutta eihän tänne meri näy. Eikä kuulu. Eikä tuoksu. Välissä on vitikkoa, metsää, kaupungin puutarhan taimisto, – ja vedenpuhdistamon epämääräisiä ranta-alueita.

Olisi suurenmoista jos näkisi meren, veden.

Merenrannasta, suurista aatoksista, kotipihapiiriin. Koivut ovat kohta pudottaneet kaikki lehdet, niitä pussittelimme. Mietimme, kannattaako komeita koivuja pihassa pitää? Sotkevat ja siitepölyä ja urpuja ja kaikkea riesaa niistä on, mutta ne on meidän koivut. Ei niitä sitten ryhdytty kaatamaan.

Niitähän on vielä takapihallakin melkein kymmenkunta, … joten lehtiä riitti muutamaan säkilliseen!

Iltapäivällä laittelin ruokaa. Jotenkin nostalgia-einettä tuli kokkailtua: Spaghetti Bolognese, mustikkarahkaa ja pullaa. Eihän meitä sitten ollut kuitenkaan kuin kolme syömässä, ruokaa oli taas puolijoukkueelle ainakin. Mutta onpahan nuorille ja meille pakkaseen. Piiiiitkästä aikaa tein bolognesea pidemmän kaavan mukaan. Ja onhan se eri kuin jauhelihan pikapaisto teflonpannulla ja valmis Barilla-soosi sekaan.  Ja kun oli vielä omassa yrttitarhassa tuoreoreganoakin.

Tässä on sellainen italialaisten mammojen meininki, suosittelen. Alla resepti.

Ja sitten pullaa. Poika on armeijassa laihtunut 15 kg, – suunnilleen sen, minkä pikaisesti kotoa muutettuaan ennen inttiin menoa ehti massaa kerryttää, mutta kyllä solttupojalle pulla maistui. Ja meillekin. Onhan pulla hyvää.

____________________________________________

Suora lainaus LappItalia-keittokirjani sivulta 72:

Bolognese-kastiketta varten ei oikeastaan pitäisi olla reseptiä. Kaikkihan osaavat sitä

tehdä, mutta kun törmäsin tähän pitkän aineslistan kastikeohjeeseen, oli sitä testattava

ja hyvää se on. Tämä on niitä ruokia, joiden tekemiseen riittävä syy on se herkullinen

tuoksu, joka valmistuksen aikana leviää koko taloon. Pitkän haudutusajan ja pakastuksen

hyvin kestävää kastiketta kannattaa tehdä vähintään tupla-annos kerralla.

Bolognese-kastike

4 rkl oliiviöljyä

1 silputtu sipuli

1 murskattu valkosipulin kynsi

4 pekoniviipaletta

1 paloiteltu porkkana

1 paloiteltu sellerinvarsi

500 g naudan (paisti)jauhelihaa

1½ dl punaviiniä

1 ¼ dl maitoa

muskottipähkinää

400 g tomaattimursketta

1 rkl sokeria

1 tl oreganoa

suolaa

mustapippuria

Kuumenna öljy, kuullota siinä sipuli, lisää valkosipuli,

pekoni, porkkana ja selleri. Lisää jauheliha

ja ruskista sekin. Lisää punaviini ja kuumenna,

keittele matalalla lämmöllä niin kauan, että

suurin osa viinistä on haihtunut. Mausta suolalla

ja mustapippurilla. Lisää maito, ripaus muskottia

ja sekoita hyvin. Kun maito on imeytynyt lisää

tomaattimurske, sokeri ja oregano. Alenna

lämpö ja jätä kastike hautumaan (ilman kantta)

pariksi tunniksi. Väri muuttuu tummaksi,

voimakkaaksi ja tuoksu hyväksi. Keitä tarpeeksi

spagettia ja muista tarjota lisänä parmesanraastetta.

Halutessasi (minä useasti haluan) soseuta kastike

sauvavatkaimella sileäksi.

_____________

* Wikipediassa möljä selitetään näin: (merenkulku) satama-aallonmurtajaan liitetty satamalaituri, johon usein johdetaan myös junanraiteet. Möljällä saattaa olla myös tavarasuojia ja pienten alusten kunnostuspaikka.

Eilisen city-kuvauslenkin jälkeen halusin tänään pois liikenteestä, pois rakennetusta maisemasta. Niinpä vietin aamupäivän Toppilansaaressa ja Nallikarissa. Kuinka kaunista, kuinka aurinkoista! Ja vielä  viikonloppuna, jolloin voi olla ulkona! Lahja on tämmöinen päivä!

Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan.

Muumipappa ja meri

Kollaasi  suurenee klikkaamalla.

Klikkaamalla alla olevaa  ensimmäistä kuvaa, aukenee koko setti. Kuvan oikean reunan nuolesta pääset eteenpäin.

Aamulla lähdin lenkille jokivarteen, vehähti parituntiseksi kuvakierrokseksi

Oulujokisuistossa, Hupisaarilla, Ainolan puistossa, Silloilla…

Liity seuraan.

Yritän tässä harjoitella gallerian tekoa tähän sivulle.

Klikkaamalla ensimmäistä pikkukuvaa pitäisi kuvasarjan aueta ja kuvien otsikoidenkin pitäisi näkyä.

Kuvan oikean reunan nuolesta pääset jatkamaan matkaa…