Lappi – Sivu 16 – Tuulestatemmattua

Lomapäivä

Pakkasaamupäivä

Ei mitään kirjallisia puuhia aamupäivällä, joten suuntasin kylille. Kuvailemaan, ja ostamaan Partioaitasta sellaisen hiihtäjän vyö(selkä)laukun. Tarpeeksi ison, että siihen mahtuu kamera pienellä obiskalla ja juomapullo. Anorakin taskuun kun molemmat eivät sovi. Löysin hyvän.

Kuukkelin raunioita kuvailin ja totesin palaneen ja savun hajun ulottuvan aika kauas. Nesteen kahvila-myymälä, joka nyt on jonkinlainen hätäapukauppa alueella, oli myös ”shoppailukierrokseni” varrella: ei liene yllättävää, että hautakynttilät eivät sittenkään kuulu ko. myymälän perusvalikoimaan. Toivoin sellaisen löytäväni; olisin Kappelin viereiseen hautalehtoon halunnut yhden viedä.

Onhan Saariselkä ollut yksi äidin yli 20 kodin paikasta. Varmaankin hän vietti täällä yhteensä ainakin kolme vuotta, jollei enemmänkin. Taitaa minullakin olla hyvinkin tuo pari vuotta täällä elettynä.

Iltapäivällä aika liukulumisuksille. Enkä edes pahasti eksynyt. 🙂

Auringonlaskun aikaan (noin klo 16.30) olimme autolla liikkeellä: Kutturantien varressa Tolosjoen sillalla pysähdys. Laskevan auringon talo oli kuvattava.

Ravintolaruokaa

Tapanahan on, että mökillä ollessa käymme kerran ulkona syömässä, tänään oli tämän reissun se päivä.

Matkalla Kiilopäälle, Muotkantien varrella on uusi pieni iglukylä, ja sen yhteydessä uusi ravintola. Saariselän ravintolat, uudet ja vanhat, on jo koettu, testattu, hyviksi havaittu tai meille ”sopimattomiksi” havaittu, joten olipa ilo päästä testaamaan uusi Arctic Queen. Pehtoori oli tehnyt alustavaa tunnustelutoimintaa paikalla jo sunnuntaisella lenkillään ja minä surffaillut ja lukenut Saariselän Sanomia.

Muotkantielle ajeltiin päivän ulkoilujen ja saunan jälkeen illansuussa. Iloksemme ravintolassa oli muitakin, ranskalaisia monessa pöydässä. Tuli ihan lomafiilis, ja kun vielä ruokalistakin englanniksi: oltiin melkein kuin ulkomailla. 🙂

Arctic Queenin -menu oli aika lailla odotetun oloinen; olenhan tästä ennenkin kirjoittanut. Lapin ravintoloissa on Lappi-menut. Niinhän se on meidän mökilläkin viikonloppuisin ja vieraita tai perheenjäseniä pöytään saadessamme. Koko LappItalia-keittokirjani on enemmän ja vähemmän lappilaisen keittiön herkkuja ja paikallisiin raaka-aineisiin perustuva.

AQ:n listalla oli onneksi muutakin kuin paistettua lohta ja nieriää, käristystä tai poronfilettä. Monelle turistille ne varmaankin ovat juuri niitä toivottuja, mutta minulla (meillä molemmilla) oli tänään harkinnassa joko poroburgeri tai ravioli (= savuporolla täytettyä raviolia, savujuustokastiketta, kuivattua suppilovahveroa ja Västerbotten juustoa). Päädyimme ravioliin. Naapuripöytään meni hyvännäköisiä burgereita, ensi kerralla ehkä sellaiset.

Mutta toki ravioli oli hyvää: pasta just sopivan al dente, sopivan kosteaa ja Västerbotten-juustokastike kovasti mieleeni (olisipa ollut kastikelusikka tai pala maalaisleipää viimeisten kastiketilkkasten nauttimiseksi), sienipöly lähinnä (vain) kiva koriste.

Liki yhtä aikaa totesimme, että tänne sitten PP:n kanssa kun ovat möksällä seuraavan kerran. Ravintolan välitön tunnelma, tunkeilematon, sujuva palvelu, ulkomaalaiset ja salin isot ikkunat lisäsivät kokemuksesta nauttimista. Ei pönöttämistä, mutta ei myöskään mitään tusina-ketjuravintolafiilistä.

Tämän jälkeen on sitten taas huomenna mukava kokkailla mökkikeittiössä. Eikä vieläkään tarvitse lähteä kotiin!

Lappi Liikkuminen Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Tuulin päivä 22.2.22

Nimiä ja ainutlaatuinen päivämäärä

Tuulin nimipäivä 22.2.22

Vuoden 2019 loppuun mennessä etunimi Tuuli on annettu noin 6 730 naiselle ja alle 15 miehelle.

Sukunimi Tuuli on suojattu, ja se on aika harvinainen.

Tuossa tilastossa ovat sekä äitini että sisareni ja myös (nykyisenä nimenä) yksi serkkuni perheineen.

Tänään on tasan kuukausi äidin lähdöstä. Vasta kuukausi? Mutta kyllä täällä Myötätuulessa ja Tuulentuvan pihapiirissä sekä tuntureilla on tullut paljon muistoja menneiltä vuosilta, vuosikymmeniltä.

Lepopäivänä hiihdellen

Tänään on ollut lepopäivä. Hyvä, hämäränhyssyinen päivä. Säätiedotus lupasi iltapäiväksi auringonpaistetta siniseltä taivaalta puolenpäivän jälkeen. Sitä sitten odoteltiin pitkälle iltapäivään ennen kuin ladulle lähdettiin. Ei vilaustakaan auringosta, mutta olipa silti ihan mahdottoman mukava hiihdellä.

Sinisen sävyjä taivaalla, ja tuntureiden rinteilläkin. Hanget valkoiset, luonto liikkumaton, hiljainen. Eikä edes paljon hiihtäjiä. Tänään ei mitään urheilusuoritusmeininkiä, ihan vain nautiskellen hiljalleen, pysähdellen, kuulostellen ja katsellen. Oi, että, niin hyvä.

Pieranvaaran kiersin, Hangasojan vartta kohti Ahopäitä, sieltä ”ylängöltä” näitä kuvia. Mikähän olisi oikea sana tuolle tuntureiden väliselle ”tasangolle”? Alpeilla tai jossain muualla sitä kutsuttaisiin ylängöksi, mutta mikä se on tuntureilla? Joka tapauksessa, pidän juuri tuosta, tuostakin, taipaleesta tässä meidän lähimaastossa.

Minnehän huomenna? – Ei tarvitse tietää sitä. Ei vielä, ei edes aamulla. Voin vain lähteä, ja päättää sitten. Mikä vapauden tunne!

Tunturipuro tuskin enää jäätyy tälle talvelle, helmikuu alkaa olla pian ohi.

Reseptivinkki

Myös mökkikeittiössä onnistunut päivä. Leikkasin Inarin nieriää noin sentin paksuiksi laakeiksi viipaleiksi, sivelin sitruunatuorejuustoa jokaiselle viipaleelle, päälle kaistale savuporoleikkelettä, minkä jälkeen viipale rullaksi ja tikulla kiinni. Rullat uunivuokaan ja 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, samalla kypsyivät Lapin puikulat ja valmistui salaattikeot lautasille. Hyvällehän ne maistuivat. 🙂

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Hyvin erikoinen päivä

Retriittiviikko, hiljentyminen, somen minimointi, Whatsapp tauolle, jotain tällaista meillä oli ajatuksena tälle maanantaille.

Tuskin on montakaan kertaa WA laulanut kuten tänään. Suuntaan jos toiseen. Eikä Kuukkelin tulipalo ole ollut ainoa syy, vaikka onhan se täällä ihan valtavan iso ja surullinen asia. Kyllä minä taas sain silmäkulmia pyyhkiä kun kymmenen aikoihin oltiin katselemassa sammutustöitä ja tuhon jälkiä.

Kuukkeli on ollut minun ja perheen – vanhemmistani Eevikseen asti, neljän sukupolven ajan – legendaarinen kauppa mökkilomilla ihan sen perustamisesta lähtien. Ollaan oltu Kuukkelin kanta-asiakkaita vuodesta toiseen. Se on ollut yksi ”nähtävyys” myös kaikille vieraille, lapsille ja aikuisille, jotka ovat mökillämme olleet. Kuukkeli on vilahdellut myös tässä blogissa tuon tuostakin, onhan se ollut niin olennainen osa mökkieloamme.

Ja tänään siitä (ja Apteekista, postista, Alkosta, pyörävuokraamosta, taksiasemasta, joita kaikkia on käytetty) on jäljellä vain tuhkakasa. Ja savua.

Tämä kuva on puolenpäivän jälkeen ottamani, tulimme silloin pohjoisesta päin kohti Saariselän keskustaa.

Palasimme silloin Ivalosta, jossa oli käytävä kaupassa. Ja apteekissa hakemassa koronatestejä, niillekin ilmeni tarvetta, sillä heti aamulla saimme tiedon altistumisesta.

Emme suinkaan olleet ainoita, jotka olivat jo aamusta ajelleet ruokaostoksille, postiin, Alkoon ja apteekkiin Ivaloon. Melkoinen trafiikki oli sekä mennessä että tullessa, ja kaikissa kaupoissa väkeä kuten tavallisesti ehkä perjantaisin. Me lastasimme kärryyn viikon ruoat, vessapaperia ja muuta ”huoltovarmuustarviketta” paljon enemmän kuin kertaakaan koronan alkuvaiheessa kaksi vuotta sitten. Melkein tuli sellainen hamstrausolo.

Olimme päättäneet varmuuden vuoksi hankkia viikon ruokavaraston, ”josko vaikka sairastutaan ja on eristäydyttävä”. Nythän ei kyllä enää, ainakaan oireettomien rokotettujen, tarvitse jäädä karanteeniin altistumisen jälkeen, mutta ostettiinpa kuitenkin sapuskaa olikein kunnolla. Totta puhuen siksi, ettei tarvi ihan heti uudestaan Ivaloon ajella. Sinne kun on kuitenkin yli 70 kilometrin matka edestakaisin mökkipihasta. Ei ihan kahvipaketin tai broilerfileiden takia viitsi piipahtaa kaupassa.

Testitkin sitten tehtiin, ja ainakin tänään olivat negatiivisia. Joten ei mitään syytä, miksei olisi lähdetty hiihtämään. Sellainenkin poikkeustapaus tänään, että lähdettiin ladulle kimpassa. Yleensähän me lenkkeillään, pyöräillään ja hiihdetään erikseen, koska 1) Pehtoori menee paljon lujempaa kuin minä 2) lenkillä on hyvä tilaisuus olla itsekseen, miettien tai olla miettimättä 3) aika usein olemme lähdössä liikkumaan vähän eri aikoihin. Mutta hyvin se tänään meni. Poroaidalla (Inari-Sodankylä paliskuntaraja) jopa pieni hengähdystauko, ja sain Pehtoorin kiinni. 😉

Mökille palattua taas paljon viesteilyä nuorten kanssa.

Nyt väsy, on ollut kaikenlaista muuta kuin mielenrauhaa. Mutta kyllä tämä taas tästä tasaantuu.

Isovanhemmuus Lappi Mökkielämää

Pienten kanssa turisteillen

Hangasojalla pyryttää edelleen. On harmaata, lunta on joka paikassa. Ehkä vähän liikaakin. Mutta ei kylmä, ei sietämätöntä tuiskua.

Pihapiirissä kuuden hengen lumityötalkoot aamulla, ja sitten poroja katsomaan ja ruokkimaan.

Vaikka viime aikoina olen harrastellut Facea ja Instaa aika minimaalisesti, vain satunnaisesti piipahdellut päivityksiä katselemassa, niin eilen oli hyvä ”mätsi”. Saariselkä-ryhmästä löytyi tieto, että Northern Lights VIllagen ”takapihalla” saa käydä poroja tapaamassa. Sinne siis pihahommien jälkeen. Pienethän olisivat voineet olla siellä puolituntista kauemminkin.

Minä (pöhkö) olin kerännyt leivänkannikoita reppuun, mutta eihän niitä poroille, ne mitään lintuja ole! Siellä oli ”talon puolesta” poroille heinää ja napposia, joilla sai poroja ruokkia. Ja pienethän ruokkivat! Ihan täpinöissään olivat molemmat. Apsu kysyi lähtiessä, ”tullaanko huomennakin tänne”.

Seuraavaksi Suomen pisimpään pulkkamäkeen. Vaikka kuinka hieno olikin, niin vähän jäi vaikutelma, että se mökkitien päässä oleva, itse tehty oli sittenkin parempi. 🙂

Sitten ”pakollinen” tai siis peristeinen Kaunispäälle ajelu, Eikä ollut mikään pikku juttu päästä sinne ja sieltä pois: tie tunturin laelle tuiskun jäljiltä aika ummessa, aika vaikeasti hahmotettavissa. Mutta varo- varovasti ettei kaadu kallis lasti… Lounaan nautimme Huippu-kahvila-ravintolassa. Iltapäivällä myrsky vain yltyi… luovuimme Apsun kanssa hiihtoaikeista.

Mökin lämmössä oli mukavaa tekemistä, olemista. Saunottiin, laitettiin ruokaa, ruutuaikaa vietettiin, otettiin valokuvia, lapsilla ja papalla ihan oma show tänäänkin, taputukset olivat Eevikselle tärkeitä. Meidän pikku komedienne! Joka illan tullen herää ja aloittaa oman pulputuksensa. Aihkukin (nalle, minun mörön karkotin) kylvetettiin ja peiteltiin nukkumaan.

Jossain välissä Apsu totesi: ”taidan olla Lappi-hullu”. Se tuntui oikeastaan ihan mahdottoman hyvälle. Annoin itseni ymmärtää, että poika on mökkilelossa viihtynyt.

Päivän menussa tänään tagliatellea ja nuorille uutta ruokaa: Pringles-kana maistui. Jälkkäriksi hilloja ja leipäjuustoa kerman kera uunista. Kukaan ei valittanut.

Pienten kanssa minä vielä pihalle: voiko paremmin aikansa viettää.

Tulevista mökki- ja muista lomista haaveita – haaveita on kuitenkin hyvä olla.

~~~~~~~~~~~~

PS. Tietokoneen näyttöongelma, vika, korjautui, kun tyhjensin kovalevyltä kasapäivän tiedostoja ja kansioita (Light Roomin varmennustallennustiedostoja monen gigan edestä!), jotka rasittivat toimivuutta ja käynnistymisvarmuutta. Kymmenen vuotta vanha läppäri pelittää taas, ainakin hetken, mikä on minun lomanvietossani rentoutta suova juttu.

Lappi Liikkuminen Mökkielämää

Mökkiloman aluksi

Perhe (Tyär erityisesti) toivotti ja toivoi, että Hangasojan ”taika” olisi voimissaan, että maahiset toisivat rauhaisan olon, soisivat öiset levolliset unet. Ja kyllä itsekin kerroin lähteväni tänne mökkimaisemiin, paitsi ulkoilemaan, myös nukkumaan. Ja kyllä! Heräsin tänä aamuna yhdeksältä!!! Vaikka yöllä meni pari tuntia valvoessa, onnistuin nukahtamaan uudelleen, nukkumaan yhdeksään! Tämä on siis mainos: Napapiirin pohjoispuolelle kannattaa hakeutua, jos on ollut unettomuutta. Univelkaa on vielä maksettavaksi, mutta kunhan tuo nytkin mökkipirtin ikkunasta mollottava täysikuu alkaa antaa periksi, …

Toisaalta., aamuyhdeksään nukkuminen vie päivästä ison osan, ja tänään onkin ollut melkein kiire. 🙂

Sikäli erikoinen mökille asettumisen päivä, että se on ollut Pehtoori, joka on yksin huolehtinut lumitöistä, enkä minä kuten tavallisesti (olkapää etc. ovat nyt minulle syy välttää mieluista puuhaa); onneksi uutta lunta ei ihan mahdottoman paljoa. Sehän oli vasta torstai kun tytär ja J. täältä lähtivat, joten lumikertymää on poistettu jatkuvasti.

Olipa minulla sitten kauppareissun ja muun päivittämisen lisäksi aikaa ladulle. Pakkastahan oli aamusella yli – 20 C, mutta iltapäivällä Kakslauttasen suunnalla vain vähän toistakymmentä astetta. Ja edelleen on niin kaunista, niin hiljaista, pehmeää, rauhallista.

Ainoa vaan että luistoa ei karvapohjista huolimatta juuri ollut – ehkä liikaa pakkasta, mutta tulipahan liikuttua. Onhan täällä ladut ja niiden huolto jotain ihan toista kuin Niittyaro – Risuniitty – Auranmaja etc …

Tänään olin Sivakkaojalla. Se on nyt mun lemppari. 🙂

Kolmen jälkeen aurinko jo matalalla, kultaisia säteitä, kimmeltäviä hankia.

Rantasauna taas kerran paras ikinä. Ruoka hyvää (Mac & Cheese, ohjeen kukkakaalin vaihdoin parsakaaliin, hyvää tuli).

Hyvä päivä tänään.

Lappi Mökkielämää Valokuvaus

Valoilmiöitä

Perjantain kuvani haloilmiöstä, auringonpilari(t), sai Taivaanvahdissa kommentteja ja mahdollisen selityksen ”kahdelle auringolle”.

”Hieno ja mielenkiintoinen tapaus. – – Halo voisi selittyä sillä, että auringon kiekko on jostain syystä (ohut pilvinauha tms) ollut keskeltä peittynyt ja halo on syntynyt kiekon molemmille laidoille.”

Ja toinen:

”On kyllä metka tapaus, en ole ennen moista nähnyt. – – Hyvinkin voisi tosiaan olla niin että pilvi peittää auringon keskiosan, jolloin laitojen ”sirpit” tekevät kumpikin oman pilarinsa. — Ja kun pilvi (ja Aurinko) on vähänkään liikkunut, asetelma on mennyt ohi ja siksi ei enää toisessa kuvassa sama toistunut. Nappiajoitus kuvaajalta, siis! :)”

Pystypilvi siis olisi ”halkaissut” auringon. Mikseipä…

Tänään ei ole taivaalla ollut valoilmiöitä. On ollut vain lumi-ilmiö. Lunta on satanut, tuiskunnut, pyryttänyt, piiskannut, kertynyt koko päivän. Puuskainen tuuli on lisännyt perusteita ulkoilman välttelyyn. Minulla onkin ollut jotensakin totaalinen pirttipäivä.

Mutta eilen oli mahtava keli, iltapäivällä pari tuntia näytti siltä kuin maaliskuun illansuussa: varjot pitkiä, matalalta paistava kirkas aurinko, kimmeltävät hanget, latu Saariselkä – Kakslauttanen priimakunnossa. Tosin pitihän minun yrittää Sivakkaojalle ja menihän se sitten paikoin rämpimiseksi. Mutta liikuntaa, aurinkoa, niin kauniita metsätaipaleita.

Käytiin myöhemmin kaksistaan autolla Kaunispään huipulla kaakaolla ja kaarnikkamehulla. Kaarnikkakakkua ei tarvinnut siellä syödä kun sitä oli vielä lauantailta jäljellä mökissäkin.

Illalla vielä FB.ssa vinkki mahdollisista revontulista – yhdentoista jälkeen, pakkasen jo kirittyä melkein – 20 asteeseen, oli sitten pakattava itsensä toppaan ja kameralle jalusta ja eiku mökkitielle ja purolle vartoomaan vihreitä tähtitaivaalle. Niinpä tämän talven revontulikausi tuli avatuksi.

Nouseva ja kasvava kuu vei reposilta tehoa, mutta toisaalta valaisi maisemaa melkein maagisesti. Laitoin alla olevan kuvan pulahdus- ja vedenottopaikaltamme (johon sain heijasteenkin kuvaan) omalle FB-seinälleni ja sainpa siihenkin kuvaan asiantuntijakommentin, havainnon, jota itse en tietenkään ollut hoksannut, en tunnistanut.

Lintuharrasja/ammattilainen ystävä pohdiskeli: ”Onko tuossa oikeassa alanurkassa riekon tai muun metsäkanalinnun kieppi? Oikealla tulojälki ja siitä vasemmalle lentoonlähdön kuvio…” – Enhän minä tietenkään ollut sellaista hoksannut, keskellä olevia pupun jälkiä harkitsin kuvailevani, mutta että riekonkieppikin olisi ollut! Eipä siitä tänään enää mitään jäljellä – lumikerros peitti isommatkin jäljet!

Onhan täällä taas kelvannut olla. Tällaista se pimeä kaamosaika täällä voi olla. 😀

Lappi Ruoka ja viini

Herkkupöydässä nautittua

Vielä eilisessä juhlapäivässä viipyilen…

Lapin keittiömestarit, tai ainakin noin 40 heistä, on ollut Saariselällä kahdesta neljään päivään talkoilemassa – valmistelemassa Herkkupöytä-tapahtumaa. Tällä kertaa tapahtuma oli jo kolmaskymmenes. Tunturihotellin isoon ravintolaan oli 550 varausta ja menu pitkä ja vaikuttava, joten tekemistä oli riittänyt. Me olimme paikalla pitkästä aikaa, viidettä kertaa; ollaan olut 2010, 2011, 2012, 2013 ja nyt.

Oulun rotissöörejä oli yhteensä ehkä tusinan verran, puolet tekijöinä ja sitten me loput, jotka olimme jo päivällä tavanneet lounaan merkeissä meidän mökillä. Lapin voutikunnan rotissöörejä oli enemmän – luonnollisesti. Heidänkin joukossaan meille jo monia tuttuja, kapituleista ja pressevuosiltani. Siispä ilo nähdä vanhoja tuttuja, – ja tutustua uusiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, pääsimme kuulemaan ja näkemään (ja kuvaamaan) tarjolla olevat ruoat ennen kuin asettauduimme pöytiin.

Klikkaa isommaksi, näet menun paremmin. Ainakin meidän pöydässä haettiin ruokia neljä-viisi kertaa, enkä tainnut olla ainoa, joka koetti hoksata ottaa kaikkia tarjolla olevia herkkua ainakin pienen palan, nokareen, kappaleen…

Menun kaikki ruoat koetin saada kuviin, kaikki muut paitsi lämpimät pääruoat.

Turska on pitkään ollut yksi lempikaloistani. Nämäkin vahvistivat käsitystäni turskan makoisuudesta.

Alkuruuista eniten makunystyröitä hellivät (hienovaraisesti) pikkelöity rautu ja limemajoneesi ja hieman yllättäen savusiikatartar nahkiaisen kera. Mahtava rakenne, tiivis hyvä maku, joka sai jopa nahkiaisien maistumaan hyvälle. 🙂 Iloinen yllätys.

Valtavat mätikulhot tietysti hyvien leipien kanssa. Onneksi – kokemuksesta oppineena – otin kaikkea vain vähän. Joten innolla seuraavalle kierrokselle. Kotasavustettua naudan petite tenderiä … mureaa, raikasta (voiko liharuoka olla raikasta? – minusta voi. 🙂 )

Edellisellä mökkireissulla eräässä ravintolassa saamani hirvenliha oli pettymys. Nyt ei ollut. Pienet hirviburgerit (myös leipä! ja majoneesi) olivat mehukkaita, makoisia, sopivan kokoisia. Kuvassa näkyvä tattimousse oli aika monta astetta parempaa kuin minun päivällä tarjoamani tattikreemi. Tuollaista voisi koettaa tehdä itsekin. Ja poronvasanmaksapaté – pehmeää ja napakkaa yhtä aikaa, olipas sekin gourmetia.

Eikä huikeaa leipäpöytää voinut jättää väliin: valitsin hapanjuurileipää ja tummaa mausteleipää (mikähän se tarkkaan ottaen olikaan?), eikä huono valinta ollutkaan!

Peltopyy oli testattava – tietysti. Ei jäänyt lähtemätöntä makumuistoa, mutta ennenmaistamaton fasaani oli hyvää, semminkin kun sille oli hyvä kastike tai siis lisuke, pikkelöityä apppelsiinia. Tykkäsin kovasti.

Pääruoista erityismaininnan ansaitsee taimen! Inarin taimen. Niin paljon kun sitä onkin tullut syödyksi, mutta tämä oli mahdottoman hyvää, tuoretta, juuri oikean kypsyistä (miten se voi onnistua, jos tehdään ruokaa 550 hengelle? – olisiko kyse ammattitaidosta?)

Paahdetut puikulat, poron fileen kastike (joka tuoksui huikealle!!!) ja herkkutattikastike (tietysti), – en voi todeta muuta kuin että kannatti olla paikalla!

Jälkiruokapöydissä Valiolla oli iso osansa! Kirjaimellisesti iso!

Ehkä muutkin ovat joskus tehneet kauniita voilautasia? – Tätä ”voivuorta” ei onneksi syöty!

Lakun ja aurajuuston – ja jätskin – pyhästä kolmiyhteydestä olen kirjoitellut jo usein, ja nyt sitten uusi vivahde tähän komboon: auravaahto! Tulee olemaan meidän joulupöydässä!

Vielä jaksoin kaikkia pieniä, makeita, kaikki hyviä maistaa yhden. Hyvin jaksoin – minäkin joka kerta toisensa jälkeen väitän, etten välitä jälkkäreistä, ja aina niitä syön ja ihastun makuihin. Niin nytkin.

Keskellä pieniä lakkaleivoksia, vielä enemmän pidin etualan mustaherukka-suklaaleivoksista. Mutta kaikki maistuivat, hyvin maistuivat. Ruoka on hyvä harrastus.

Puolukka-tervamacarons! Ne eivät ainoastaan olleet kauniita kuin korut. Ne olivat vahvoja, raikkaita, erilaisia.

Kahvia tarvittiin lopuksi, ja uutuus juttu oli korvapuustin makuinen kauramaito. Ei sitä jokapäivä haluaisi kahviinsa, mutta luulenpa, että meillä voi sitä viikonlopun aamukahvipöydässä vastaisuudessa ollakin. Suosittelen kokeilemaan.

Ja ensi vuonnakin on Herkkupöytä! Merkitkäähän kalentereihin. 🙂

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Teemana hyvin syöminen

Tänään meille tuli oululaisia rotissöörejä ”kevyelle kenttälounaalle”. Olin kutsunut ”kaikki” oululaiset rotissöörit mökille: tänään oli Lapin keittiömestareiden 30. Herkkupöytä-tapahtuma. Sinne tuleville lupasin siis lounasta mökkikeittiössämme. Eihän tänne pohjoiseen moni tullut – muttta lopulta viisi pääsi tulemaan.

Alunperin ajattelin tarjota vain soppaa ja kahvit jälkkäriksi. Hieman laajensin, aamupäivän värkkäilin, hyvä siitä tuli. Ei erinomaista, mutta hyvä, – ei tarvinnut anteeksi pyydellä.

Oli mukava pari tuntinen. Ruoka, ystävät, Lappi. Paljon hyvää yhtä aikaa.

Iltapäivällä pieni lenkki, ei sittenkään ladulle, sauna, vähän parempaa ylle ja Saariselälle Tunturihotelliin. Sinne tuli 550 muutakin!

Kerron huomenna tarkemmin. Kannatti olla tähän aikaan täällä.

Lappi Mökkielämää

Luonnossa nauttien, hämmästellen

Hiihtokausi avattu. Kylläpä oli mukava hiihtää. Pikkupakkanen, valoa, luistoa ja kaunis, levollinen, tyven metsä, latu erinomaisessa kunnossa, eikä todellakaan ruuhkaa. Vain pienen lenkin hiihdin, vaikka täällä olisi jo parikymmentä kilometriä latuja kunnostettuna: Saariselkä – Kakslauttanen on kunnossa. Mie hiihtelin Laanilassa, Piispanojalle, Prospektorin lenkkiä. Varovaisesti aloiteltava. Pehtoori oli lämmitellyt saunan kun palasin. Hyvälle tuntui sekin.

Iltapäivällä, auringon laskun aikoihin lähdin käväisemään kylillä, huomisen lounastarpeita hakemassa (saamme ruokavieraita) ja joku etiäinen kehotti ottamaan kameran mukaan. Ja siinä samalla kun käännyin mökkitieltä isolle tielle näkyi etelässä, pilvien välissä aurinko, pysäytin Paukkulan levikkeelle ja tsädäm! Sen hetken kun nousin autosta taivaalla ennennäkemätön ilmiö: aurinkoja kaksin kappalein. Komeat pilarit molemmilla. Kaksoispilarit, kaksoisaurinko! En ole vielä löytänyt tälle nimeä, selitystä. Laitoin Taivaanvahtiin kyselyn…

Hyvin monta kertaa aiemminkin täällä kulkieassa, tuntureilla luontoa ja sen valoja ja varjoja katsellessa, olen miettinyt miten ja mitä luonnonkansat, esikristillisen ajan ihmiset ajattelivat tällaisista taivaan ilmiöistä. Tämäkin vain hetken kestänyt ilmiö oli merkillisen maaginen, yliluonnollinen.

Illansuussa valmistelimme yhdessä ison kattilallisen soppaa ja tein vielä kaarnikkakakunkin, joten huomiseksi kaikki valmiina.

Lappi Liikkuminen Niitä näitä

Patikkapoluilla

Viime viikolla yksi puolituttu kyseli patikoinnista, ja nimenomaan patikoinnista Lapissa, ja vaihtelimme tietoja ja kokemuksia siihen liittyen. Tarkoitukseni oli ja on sen pohjalta tehdä tähän jonkinlainen kooste vinkeistä…

Meillähän Pehtoorin kanssa aika aktiivinen patikointitaival on jatkunut (vasta) vähän toistakymmentä vuotta. Sinä aikana on melkein kerran vuodessa käyty ulkomaillakin patikkareissuilla (Kitzbühel, Madeira (2 x), Kanaria, Liguria, Lanzarote, Bad Gastein, Mallorca, Kroatia ja mitä näitä nyt on. Linkkien takana kuvakansiot noilta patikkareissuilta). Ohjatut patikointimatkat Alpeilla opettivat paljon – sekä kokemuksena että wanderführereiden opettamana.

Viime viikon ruskareissulla otin paljon kuvia poluista, jotta voin näyttää, kuinka erilaisia polkupohjia pelkästään Saariselällä (ja Inarissa) on. Helppoja ja haastavia, pehmeitä ja rakkakivisiä…

Nyt vain aloitin taas niin massiivisen postauksen tekemisen, että ei tälle illalle enää jaksa tehdä loppuun, kun huomenna mummin kalenterissa on aamutuuri pienten kanssa, mutta tässä nyt edes niitä polkukuvia.

Ehkä palaan polulle huomenna…

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.