Isovanhemmuus

Tiedättekö, mitä tarkoittaa ”Laita Mustangi päälle”?

Apsu sanoin sen tänään autossa, kun olin käynyt hänet hakemassa päiväkodista puolenpäivän aikaan. Tänään oli nelivuotiaan tarhaviikko ”pulkassa”, sillä poika on puolipäiväläinen, mikä tarkoittaa, että ”pitkiä päiviä” ovat maanantai ja tiistai ja keskiviikko on ”pikku päivä” ja loppuviikko on vapaata. Olimme sopineet, että tänään on pitkästä aikaa meidän kahden humputtelupäivä, joten menin suoraa päiväkodille vastaan. Olipa ilo käydä katsomassa päiväkotimeininkiä, ja nähdä kuinka Apsu esittelikään oman lokeronsa, naulakkopaikkansa, seinällä olevan päiväohjelman ja kertoi, missä on ”nukkari” ja missä syödään. Oli kaikin puolin täpinöissään kuukauden vankalla kokemuksella.

Mutta sitten me lähdettiin: ”eikä tarvi mennä kodin kautta, laita vaan mustangi päälle ja mennään suoraan Tietomaahan.” Mustangin olen jo aiemmin oppinut: se on radiokanava Nostalgia! 😉 Ei mitään Novaa, vaan Nostalgiaa. Se soiden huurruuttelimme kohti keskustaa ja Tietomaata.

Siellähän se iltapäivä hurahti. Olimme vähän pahoillamme kun muutama meidän lemppari kokeilu- ja oppimispiste oli poistettu kokoelmista, mutta löysimmepä taas uusia tilalle. Eikä yllätys taida olla, että ”rallirata” oli se, jonka äärelle oli kerta toisensa jälkeen hakeuduttava.

Lopulta oli lähdettävä, kun meillä oli välipalajätskeistä huolimatta jo kova nälkä, ja kai vähän väsykin. Mutta mummilassa, jossa oli sitten pappakin kaverina, jaksettiin vielä ruoan jälkeen touhuta, piirtää, katella kuvia, pelata. Ja huomenna kuulemma voitaisiin mennä puistoon kaupungille tai vaikka Leo´s Leikkimaahan. 🙂

Helle. Liekö kesän viimeinen hellepäivä?

Ja sattuipa Juniorilla olemaan lauantai vapaa, mikä ei Alkon työntekijälle varsinkaan Qstock-viikonloppuna ole mikään itsestään selvyys. Ehkä juuri siksi osasimme nauttia näistä yhteensattumista erityisen paljon.

Olimme yhdessä päättäneet, että sunnuntaisapuska vaihdetaan lauantain gardynpartyiksi, myös poolpartyiksi, ainakin kahden nuorimman osallistujan osalta. Apsu lillui ainakin kaksi tuntia pienessä puhallusaltaassa, ja Eeviskin kävi siellä istuskelemassa ja huilailemassa.

Totta puhuen, minun teki kovasti mieleni liittyä seuraan. Mutta… olin lupautunut köksäämään… Ja teinpä koe-eriä tulevia Kalaaseja varten. Pannacotta. Hmmm… joskus vähän tylsä, mutta varioitavissa monin tavoin. Löysin Tomi Björckin ohjeen, ja TAAS piti päästä vähän itse säveltämään. Siis jukurtilla ”rikastettu” pannacotta, johon lisäsin vielä limecurdia. Sitrus toi pehmeään maito-jukurtti-seokseen mukavaa raikkautta. Siis: tätä tulee olemaan tarjolla myös kahden viikon päästä. Ja sen jälkeen resepti täällä blogissa.

Monta tuntia vain chillailimme, ja minä koetin olla ajattelematta. Ajattelematta sitäkin, että tämä helle on pian ohi. Olla surematta sitä, tai siis sen hiipumista. Miksi en osaa vain nauttia, miksi pitää antaa asioiden, joille ei voi mitään, vaivata tai miksi surra jotain säätä, joka on, tulee, menee, on juuri sellainen kuin on ollakseen….

Vaikka kylläpä me porukalla pohdimme Etelämantereen sulamista ja aikaa, jolloin Eevis ehkä on mummi. Isoja mietteitä helteisessä lauantaissa.

Tänään hän kyllä poseerasi kuin mallin koulutuksen saanut. 😀 Ihana on meidän Eevis.

– Kotona tuulikaapissa: Heippa, mä oon neljä yötä mummipapalla!
– Miksi tulit vasta nyt (klo 11) hakemaan? (Mummi kävi aamulenkillä pyörällä ja sitten kaupassa.)
– Mennäänkö ensin Tietomaahan vai Nallikariin? Minne mennään? Miksi humputellaan tänään? Tuleeko pappa? Miksi ei mennä Tietomaahan? Minne mennään?
– Miksi pitää odottaa? Mikä tämä talo on? Miksi (Rotuaarin) pallo pyörii? Miksi tässä on leijonan kuva? Miksi ei tuu vettä? (Kaupungintalon edessä oleva vesilähde)
– Millon se Potnapekka tulee? Mummi, älä viitti! (kamera ärsyttää!) Heippa, mummi! (Pappa ja poika matkaavat kaupungin keskustasta Potnapekalla Nallikariin, jossa jo rantsussa odottelin, kun sinne ehtivät.)

– Mummi, nyt mennään uimaan! Uimaan!
– Ei, ei palele. En halua vielä pois.
– Mennään tuonne majakalle, – jaksan. Varmasti jaksan.

– Tehdään mutavelliä, pappa, tuu ajamaan hiekkaa. Miksi aalto tulee tähän? Miksi hiekka lähtee pois? Mummi, mennäänkö uimaan?
– Mitä täällä pohjassa on? Ei oo kaloja. Onko? Onko haita? Mikä se hai on?
– Ei, ei palele. En halua vielä pois. Mummi, ui!
– Pappa, nyt voidaan mennä ostamaan jätskiä.
– Miksi lähtään pois? En halua.
– Miten nämä jalat saa puhtaaksi? – mutta kun mun kengissä on hiekkaa! Tullaanko huomenna taas!
– Miksi pitää olla kesä, että voidaan tulla? Tullaan vaan…
– Mennäänkö nyt takasin mummipapalle?

– Pappa! Miksi oot laittanut pihalle altaan! Saanko mennä heti? Meen heti siihen!
– Ei, ei ole vielä nälkä.
– Nuudeli on mun herkkuruokaa (toisen ison spaghetti Bolognese -lautasellisen äärellä)!
– Mitä sitten tehdään?

– Mun laukussa on mun kortti Vauhtipuistoon.
– Miksi vasta huomenna Vauhtipuistoon?
– Miksei pappa lähde Vauhtipuistoon?
– Mummi, tuu mun kans lentämään, ajamaan, veturiin, monsteriautolla ajamaan.
– En halua karuselliin, mennään ajamaan moottoripyörillä, trampalle. Olipa hyvä kun se setä sanoi, että pomppulinna on kuuma. En halua sinne.
– Ja nyt ois kyllä hyvä syödä jäätelöä, ota sinäkin, mummi!
– Matojunassa vois käydä uudelleen (= neljännen kerran)
– Miksi väsyttää? Ei mua väsytä. Milloin tullaan uudelleen? Tullaanko uudelleen? Mulla on se kortti (synttärilahjaksi saatu kausikortti Vauhtipuistoon.)

– Osaan ite laittaa turvavyön. Onko tämä (mummin Beetle) turvallinen auto? Volvo on turvallinen.
– Lähtisköhän se pappa mun kans iltasaunaan?
– Voiko vielä pihalla olla altaassa?
– Mitä sitten tehdään? Levähdetään? Miksi? En halua.

– Yökylässä ei tarvi syödä puuroa iltapalaksi. Voisko olla lämppäreitä?
– Haluan nukkua olohuoneessa, sohvalla, lattialla, Saanan huoneessa. Pappa vois nukkua telkkarihuoneessa. Mummi mun vieressä lattialla, sängyssä, jossain.
– En ookkaan neljää yötä. Tuun sitten taas yöksi, kun mennään Tietomaahan. Mennäänkö huomenna Tietomaahan?
– Miksei mennä? Tuun sitten lauantaina.

Vauhtia, muttei vaarallisia tilanteita.

Paljon kysymyksiä,
paljon hymyjä,
paljon lämpimiä muistoja talven kylmiin kuukausiin …

Juhannusmyrsky, – enpä muista ennen sellaista kokeneeni. Mutta viime yöltä muistan terassin maton paukahduksen päin ovea, markiisien kolinan, tuulen ujelluksen. Yön myrsky mourusi vielä aamusella, ja satoikin.

No ei se estänyt mitään aiottua, ei meidän olemista juurikaan häirinnyt. No se tietysti, että olimme enimmäkseen sisällä.

Tällä päivälle oli tavallisesta sunnuntaista poikkeavaa, että Tyär on edelleen kotikotona ja että tänään vietettiin meillä nimppareita: Apsulle olin luvannut kakun tehdä, ja vähän muutakin juhlintaa… Meillähän se juhlinta yleensä liittyy ruokaan ja yhdessäoloon. Niin tänäänkin.

Illansuussa kun sade oli jo tauonnut ja näytti melkein aurinkoiselta, lähdin vielä käymään pyörälenkillä. Ja yksi idyllinen kahvila lisää minun tämän kesän ”kokoelmaani”. Koivurannan kahvilassa pysähdyin paluumatkalla. Ja olihan kylmä kotiin polkiessa – miksei minulla ollut sormikkaita?