Jos kaikki menee hyvin, kirjoittelen ensi viikolla postauksen, joka on jo kuudestuhannes!
Blogin yli 16 vuoden elinkaaren aikana on tullut tehtyä lukijakyselyjä noin kolmen vuoden välein. Tässä ensimmäisen, vuoden 2010 kyselyn tulokset (luvut prosentteja). Silloin blogissa kävi päivittäin noin 100 henkeä, joista kai noin kolmannas vastasi tähän kyselyyn. Nyt Tuulestatemmattuun klikkaudutaan päivittäin vähän yli 300 kertaa, ja olisipa mahdottoman mukava jos ainakin 2/3 seuraajista vastaisi!!
Vuoden 2010 jälkeen on ollut lukijakyselyt vuosina 2012, 2015, 2018 ja 2021. Ja joka kerta kysymyspatteri on vähän vaihdellut, mutta aika samansuuntaisia kysymykseni ovat lopulta olleet.
Te seuraajat tiedätte minusta ja tekemisistäni suunnilleen kaiken, tai noh ei sentään 🙂 , joten olisi mukava ja blogin ´sisällöntuotannon´ kannaltakin tietää taas jotain teistä siellä toisella puolellakin. Semminkin kun kommentointi minun – kuten kai monissa muissakin – blogeissa on hiipunut hyvin, valitettavan, vähäiseksi. [Palaan tähän sitten kun kyselyn tulokset ovat valmiita.]
Nyt on siis hyvä kysellä ja tilastoida 🙂 lukijakunnan profiilia.
Odottelen vastauksia viikonlopun ylikin, ja sitten kun on se kuudestuhannes postaus julkaisen tulokset. Runsasta osallistumista toivon kovasti!
Vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama aste, oli silti sellainen vähän luihu sää. Äitini sanoisi, että ryssän tuuli puhaltaa kavalasti. Ei se isosti tänään tuullut, eikä suoraan idästäkään, jostain koilliselta, Kuolan niemimaalta, Barentsin mereltä tai jostain kylmästä joka tapauksessa. Aika kirkasta, kuulasta ja paikoin kaunistakin. Mutta kylmää!
Nyt kun blogissa on taas tilaa ja kyselyn mukaan kuvat useimmille seuraajille yhtä tärkeitä kuin tekstikin, niin liitänpä tähän oikein videoklipinkin.
Patosiltojen kautta on tullut viime viikkojen aikana ajeltua usein. Ainakin kuukauden ohijuoksutukset ovat jatkuneet. Kolme patoluukkua ovat olleet yhtä aikaa auki: veden voima ja pauhu ovat jotenkin kiehtovia, melkein pelottavia. Silti, siksi, pitää aina pysähtyä toviksi sitä katselemaan ja kuuntelemaan.
Viikonlopun avoinna olleeseen kyselyyn, joka koski lähinnä kuvia, niiden näkymistä, laatua ja tarvetta, vastasi puolensataa lukijaa. Vastausten perusteella 80 % on sitä mieltä, että ”kuvat ja teksti yhdessä ovat just hyvä”. Siispä näin jatketaan. Vain kahdelle kuvat ovat ”ihan sama” ja viidelle kuvat ovat blogin tärkein juttu. Näistä ”marginaaleistakin” on mukava tietää.
Minua yllätti se, että melkein puolet lukee blogia puhelimella:
puhelin
43 %
tabletti
34 %
pöytäkone
23 %
Toisaalta kun tarkemmin mietin, niin ei se oikeastaan yhtään yllätäkkään. 😀 Varsinkin kun olin jättänyt laittamatta vaihtoehdoksi läppärin.
Ja kaltaisiani enimmäkseen pöytäkoneella surffailevia on nykyisin yhä vähemmän. Pöytäkoneet taitavat olla useimmilla käytössä vain töissä…
Kiitokset kaikille vastanneille. Tulkitsen tuloksia näin, että jatketaan entiseen tapaan: joka päivä kuvia ja juttuja, taso voi vaihdella, ja varmaan vaihteleekin. Sekä juttujen että kuvien. 😀
Voi kunpa te näkisitte, kuinka hieno iltarusko tästä työhuoneeni ikkunasta kohti rantaa (eikä siinä ole kuin puoli kilometriä, kilometri välissä – rannan ja meidän kodin välissä, mutta jo kohti sitä näkymä nyt hieno!). Iltarusko on kaunis. Päivä on ollut aurinkoinen, kaunis, – kylmä, mutta kaunis.
Säätilaan liittyen päätinkin tänään, että vastedes – nyt kun näiden päivittäisten postausteni kuvien julkaisu taas ongelmitta onnistuu, hyvänen aika, toivottovasti onnistuu, laitan otsikkokuvaksi joka päivä jonkun otoksen, joka tavalla tai toisella kuvaa juuri sinä päivänä vallinnutta säätilaa mahdollisimman hyvin.
Siis haastan itseni ottamaan joka päivä kuvan, joka kertoo säästä siinä paikassa, jossa kulloinkin olen. Ja tämä vain ihan siitä riemusta, että minulla on taas mahdollisuus postailla kuvia liki rajoituksetta.
Rajoituksetta! Jopa kaksi aurinkoa samassa kuvassa! Tänään oli merenrantapäivä. Pateniemenrannasssa täysin tyven. Täysin.
Onhan tässä kuukauden aikana ollut enemmän kuin tarpeeksi huolta ja tekemistä blogini kuvien kanssa. Milloin kuvat eivät ole suostuneet julkaistavaksi, milloin on pitänyt säätää yhden sun toisen asian kanssa, eikä sittenkään ole tullut läheskään sitä, mitä on ollut toiveissa. Ja koko ajan on ollut uhka, että julkaiseminen ei onnistu ollenkaan.
Mutta nyt! Tuhansien kuvien poiston [turhaan 🙁 ] jälkeen, monien, hyvin monien tuskaisten touhutuntien jälkeen, syypää blogiongelmiin on (kai, vihdoin) löytynyt: sehän on se error-login, joka ihan itsekseen kirjoitttelee tuhansia, itseasiassa miljoonia rivejä, jotka ovat täyttäneet blogin webhotellissa minun ostamaani tilaa!!!
Siksi kaikki on ollut aika lailla vaikeaa ainakin kuukauden verran. Noh, hyvä on, ollaan taas näiden ihan ensimmäisen maailman ongelmien parissa! Mutta se on nyt niin, että tämä minun elämäntapani, päivittäinen postailuni, kuvaukset päivän postauksia varten etc. etc. ovat iso osa minun jokapäiväistä elämääni. Tärkeä osa. Ja jotta se on voinut jatkua, olen käyttänyt riivatun paljon aikaa…
Mutta nyt! Nyt on taas tilaa ja mahdollisuuksia yllin kyllin. Ehkä tämä vielä korostuu kuukauden päästä, jolloin ollaan taas reissussa: on juhlavuotemme toisen ulkomaanmatkan aika!
Ja kun en kuitenkaan ihan vain oman elämäni, päivieni kulun, en ihan vaan omaksi ilokseni ja itselleni ylöskirjaamiseksi tätä bloggailua harrasta, niin haluan tietysti ottaa huomioon lukijakuntani. Teitä kun kuitenkin on vähintään noin kolmisensataa päivittäin. Ja sikäli kun tilastoja luen oikein, niin 2/3 teistä on vakkarikävijöitä.
Klikkailethan vastauksesi, – ja mitä enemmän kommentteja, sitä parempi.
Mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman monille koetan näitä päivittäisiä pikkujuttuja laitella.
Kaikki palaute on aina tervetullutta, kaikki kommentointi ja keskustelu ilahduttaa ja kannustaa. Osa siitä näkyy täällä julkisesti, osa tulee ”kulisseissa”. Joskus se tulee postikortteina (alla), joskus sähköposteina (kiitos niistä kaikista), joskus face-to-face, useimmiten ´vain tuntemattomina´päivittäisinä käynteinä. Kaikki tavat tuovat hyvää mieltä. Ja kannustavat jatkamaan julkista ”päiväkirjailua”. Kiitos.
Minulla ei vielä varsinaisesti vielä kiire laduille, koska tämän vuoden pyöräilykausi on vielä vähän kesken. Melkein pari sataa kilometriä puuttuu tavoitteesta. Tänään oli kyllä mahtava pitkästä aikaa pyöräillä: lähes tyhjät pyörätiet, aurinkoa ja niin kylmä, että pakko polkea aika lujaa! Ei ollut liukasta, ja moni koko kesän kesken, remontin alla ollut pyörätiepätkä tai baanaverkon uusi osuus oli nyt saatu talven tuloa ennen valmiiksi. Ei ollut enää kiertoteitä ainakaan niillä reiteillä, joilla tänään kuljin.
Nyt kun on puolentoista kuukauden aikana oltu melkein puolet ajasta mökillä (kaksi eri reissua) ja niiden ohessa vielä kaksi reissua etelässä (Helsinki – Järvenpää) niin onhan pyöräkilometrit jääneet vajaiksi.
Ja vajaiksi on jäänyt myös kodin ja puutarhan asettaminen talviteloille. Haudalla kävin sentään eilen istuttelemassa callunat ja laittelemassa kuusenhavut. Pehtoori on nyt jo pari ihan täyttä työpäivää pihalla touhunnut, mutta minulla on mennyt vieläkin tietoliikenne- ja blogin tallennustilaongelmien parissa sekä viikonlopun kuvahommien kanssa luvattoman paljon aikaa. Eivätkä asiat ole vieläkään, eivät lähellekään kunnossa.
Onhan helpottavaa, kun kaikki tässä postaushommassa taas toimii.
Sekä oma töpeksintäni että webhotellin hyvin pieni ”huolimattomuus/hoksaamattomuus” ovat pari päivää vaikeuttaneet jokapäiväistä bloggaamistani. Kaikkein eniten katkokset, ongelmat, postaamisen mahdottomuus lienevät häirinneet eniten minua, ja vain minua. Pienellä, tai noh, pienellä ja pienellä, rahallisella satsauksella pitkälle ensi vuoteen kaikki taas tällä saralla toiminee ongelmitta.
Tosin nyt tulee oikeasti harkittavaksi kuvien julkaisun mahdollisuudet. Tässä blogissa kun on yli 20 000 kuvaa, ja ne vaativat paljon maksullista webhotelllitilaa. Olisi oikeasti ryhdyttävä perkaamaan varsinkin vanhemmista postauksista suht surkeita, mutta turhan isoina tiedostoina postaamiani kuvia, jotta tilaa uusille kuville tulisi lisää. Tai sitten rajoitettava päivittäin julkaistavien kuvien määrä artikkelikuvaan ja sen lisäksi yksi, korkeintaan kaksi kuvaa per päivä. Mutta kun se ei oikein vastaa omia ajatuksiani. Blogiahan on minulle myös albumi. Paperikuva-albumeita tulee täyttäneeksi nykyisin hyvin vähän, onneksi sentään ainakin muksuista on kuvakirjoja ja matkoista matkakuvakansioita … Mutta katsellaan.
Samaan aikaan toisaalla – työnteon kaltaista ja kirjoja kuuntelussa
Näinä parina edellisenä päivänä, jolloin muutamankaan rivin saaminen internettiin viestiksi katkeamattomasta postaamisesta, on ollut tekemistä ja kulkemista, kuvattavaa ja kuljettua aamuvarhaisesta pitkälle iltaan. Melkein voisi työnteoksi nimittää monenmoisia Muistikuvia-hommia. Ja lisäksi on ollut ihan poikkeuksellisen aktiivista viestintää suuntaan jos toiseenkin, ja ihan tavallista pyöräilyä ja kokkkaamista [tai noh, melkein tavallista: bogotalaisen keiton ohjeen kirjoittelen tässä joku päivä. Se ON odottamisen väärti.]
Väärti sanasta tulikin mieleeni toinen niistä kirjoista, jotka olen tässä editoidessa, järjestellessä, kuvakansioita asiakkaille ja omiin tarpeisiin kootessa kuunnellut. Janne Saarikiven Rakkaat sanat oli pitkästä aikaa todella, todella mielenkiintoinen tietokirja. Opin taas paljon myös historiasta, kielestä – ja omastakin historiastani.
Toinen kirja, joka sekin on tietokirja ja joka sai ajattelemaan, on Maijastiina Kahloksen Taikakirja. Kaltaiseni tonttumaailmassa ja kristinuskon (historian) maailmassa elänyt, tuntenut ja tutkinut sai kyllä todella paljon ahaa-elämyksiä, uutta erinomaisen kiinnostavaa tietoa tämän myötä.
Kauniita päiviä ja kuvia
Aamukaste takapihalla on tehnyt siitä kimmeltävän. Ruohonkorsien pinnalla värisevät vesipisarat aamuauringossa saavat aikaan ”bokehia”; pyöreitä valopisteitä, joita usein tulee tavoitelleeksi kuvien syväterävyysalueen ulkopuolelle.
Tällä kertaa päätin täyttää koko kuva-alan niillä.
Postauksen muissakin kuvissa on näitä bokeh-palleroita, mutta vain taustalla.
Vielä ovat tuulesta temmatut juttuni jossain bittiavaruuden mustissa aukoissa, ja on todella vaikeaa on saada mitään postauksiin liittyvää toimimaan. Siis vielä tänään taukoa blogin osalta. Kaikkea muuta onkin ollut ihan hurjasti, – eikä näitä postausongelmia ole ehtinyt juuri setviä.
Hieman on vielä rähjäinen olo. Blogin ylläpidon tekniset ongelmat ovat vieneet tänäänkin aikaa ja perehtymistä aika lailla. Mutta kuivilla jo olen. 🙂 Huomenna jo ehkä normaaliin elämänmenoon tämän kanssa. Ehkä.
Olen tässä sentään ehtinyt pyöräillä joka päivä, aika paljonkin. Ja nauttinut kesän lämmöstä, auringosta ja uimisestakin. Eilen aamulla Valkiaisjärvelle. Voisi oikeastaan huomennakin.
Tänään iltapäivällä muksut, toki myös isänsä & R. tulivat piazzalle garden partyihin. Ja olihan Apsu muikeana kun kummitätinsä (= Esikoinen) näki. On jo odottanutkin aika kauan tapaamista.
Kyllähän se vesisodaksi aluksi meni. Jalkapalloa sekä muita pallopelejä – ja sitten grillattiin. Paljon muutakin olin varannut/valmistellut. Luonnollisesti jälkkäriksi mansikoita. Piazzalla lämmin ja muksutkin malttoivat istua pöydässä aika kauan.
Olihan meillä Eeviksen kanssa sitten vielä kukkien kastelu-urakka, vähän lukemistakin, sillä aikaa kun Tyär ja Apsu vetäytyivät pitkästä aikaa, kauan odotettuun Mario Kart -turnaukseen.
Nyt jatkan vielä blogin taustan ”remonttia” – huomiseen, kohti paluuta entiseen tämän osalta. 🙂
Jos on 49-vuotiaasta 65-vuotiaaksi JOKA PÄIVÄ tehnyt postauksen, kuvallisen, lyhyen tai pitkän, hyvin harvoin ihan kuvattoman ja kun nyt toisen kerran (2017 edellinen vastaava haaksirikko) iso osa blogin sisällöstä on hävöksissä, niin tuntuu vakavasti siltä, että lopetan koko homman. On melkoinen menetyksen tunne, kiukku ja turhautunutkin olo.
Mitä minä vastaisuudessa teen iltaisin – reissussa, mökillä ja kotona – jollen ilolla tai velvollisuudesta (ketä kohtaan? – ehkä enimmäkseen itselleni) kirjoittele tänne jotain päivän tunnoista, tapaamisista, tapahtumista, resepteistä ja reissuissa, matkoista ja muksuista? Jollen enää aamuin, päivin, illoin raahaa mukanani kameraa, jotta olisi iltasella joku kuva blogiin liitettävänä?
Jollen enää vastaisuudessa muistele menneitä, en näitä päiviä, en enää kertaa menneitä ja enkä pohdi tulevia, niin mistä löydän muistikuvia ja kuvia reissuista, töistä, talvista ja kesistä, arjesta ja juhlista…
En enää aio palata paperisiin päiväkirjoihin, – ne vievät minut yksinpuhelun suohon. Se ei ole hyväksi – minulle, eikä kenellekään.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Tänään aamupäivällä kävi selväksi, että puolet blogin kuvista (n. 10 000 kuvaa!!) ovat (ainakin näillä näkymin) hävinneet, tuhoutuneet tai jotain – ovat joka tapauksessa poissa. Eikä uusia kuvia voi ladata.
Arvannette, että on aika synkeä juttu minulle.
~~~~~~~~~~~~~~
Yritän huomenna selvittää, josko webhotelli, jossa lähes 6 000 postaustani ja yli 20 000 kuvaa ovat, voisi jotenkin korjata tuhon jäljet.
Ei niin, että aamuseitsemältä pyryttää lunta, ei niin, että minä olen koko päivän, siis kellon ympäri, tietokoneella.
Mutta niin vain joskus yhdentoista aikaan aamupäivällä kirosin hiljaa mielessäni, että minähän teen niin kauan, että onnistuu!
Jossain välissä iltapäivällä kävin meille spaghetin sooseineen laittamassa, mutta muuten: koko hiton maanantai meni siihen, että sain nettisivustoni ”nostetuksi” ja pääsivuston tehtyä kokonaan uusiksi.
Minulla on pitkään ollut ajatuksena, että luovun koko sivustosta, kun aika lailla käyttämätön se nykyisin on, eihän siellä ole ollut mitään tietoakaan, ei kuvia, ei kirjoja, ei enää edes matkakertomuksia. Sitä paitsi se osaltaan vähän nostaa webhotellikustannuksia ja kun tämä blogi ja Muistikuvia-sivusto sekä kuvasivustoni (satokangas.kuvat.fi) ovat ne joita käytän. Silti, muttaku…
Mutta kun halusin saada nimenomaan keittokirjasivut auki ja kirjat ladattaviksi. Piti olla vain linkkien korjausta ja pientä järjestelyä. Ei ollut. Oli ihan tolkuttoman paljon yrityksiä ja erehdyksia, netistä tiedon etisimistä etc. Ja tulos on loulta hyvin vaatimatonta, minimalistisen näköisen kyllä halusinkin, mutta joka tapauksessa (melkein) kaikki näyttäisi nyt toimivan. Tuo ”melkein” liittyy siihen, että mobiileilla sivua avatessa ei näy sivun otsikkoa. Kolmen valikkoviivan takaa kyllä sitten löytyy sivustohakemisto, ja sitä kautta esim. keittokirjoihin vaikka kännykällä.
Samalla värkkäsin blogillekin uuden keväisen bannerin (Roomasta 5_2019) ja muutamia ”taustapäivityksiä”.
Joku on ehkä huomannutkin, että tuossa oikealla olevassa haku-toiminnossa on jo kuukauden tai parikin ollut uusi entistä paljon parempi hakutulosten ilmoistustapa. Haun tulokset avautuvat laajempina ja esim. etsitty resepti tai kirjavinkki löytyy entistä paremmin ja helpommin. Jonkinlainen reseptihakemisto on ollut tässä koko tämän vuoden, blogin layoutin uusimisen jälkeen, tekeillä ja enköhän sen tässä kesän tullen keskeneräisenä jo julkaisekin.
Tämän päivän suurin aikaansaannos on siis sivulla Satokangas.fi
Jolleivat linkit aukea, eivätkä keittokirjat vieläkään lataudu tai kuvia puuttuu, mielelläni otan vastaan reklaamatiota! Nyt on jo vähän ”pakko” saada kaikki pelittämään.
