Niitä näitä

– Minä olen lomalla, Ruttuvaari sanoi nyrpeänä. – Minä saan unohtaa mitä haluan. Unohtaminen on mukavaa. Aion unohtaa kaiken muun paitsi muutamat hauskat asiat jotka ovat minusta tärkeitä.

Tove Jansson, Muumilaakson marraskuu

Tänään on tuntunut syksyn olevan jo tuloillaan, ja silti – tai ehkä juuri siksi – minusta on tuntunut, että olen ollut lomalla koko päivän.

Usvaiseen aamuun lähtiessäni oli etsittävä sormikkaat, oli aika kylmä. Palattuani lenkiltä järjestelin sitten ulkoiluvaatteita: otin lämpimiä jo esille, myös sadeviitta ja riddari ovat nyt hollilla valmiina ulkoiluihin. Ei haittaa – pidän syksystä, syksystäkin.

Mietin ja suunnittelin säilöntähommia, jotain spessua olisi mukava säilöä. Sieniä ei ainakaan vielä ole meille koreihin kertynyt, marjoja pakastan vain muutaman pussin per marjasortti. Jos tekisi toisen satsin sitä juhannuksen herkkua samppanja-mansikkahilloa. Sopisi se joulupöytäänkin. Viikonloppuaamuihin. Myös jotain pikkelsiä tms. voisin tehdä. Tosin minun lisäkseni niistä eivät juuri muut ruokakunnan jäsenet piittaa. Katsellaan.

Syksyistä oli sapuskakin tänään: auramurulla, paprikalla ja sipulilla täytetyt kesäkurpitsat.

Melkein jo istahdin telkkarin ääreen; en ole tainnut kahteen kuukauteen kertaakaan katsoa? En edes olympialaisia. En uutisia. En mitään. Mutta nyt kutkuttaa, jotta jos tänään aloittaisin sen Virgin Riverin kolmoskauden.

Samalla voisin aloittaa villasukkahommelit. Ei vielä joululahjoiksi, vaan ihan itsestäni aloitan! ”Hyvän mielen villasukat” -kirjasta valitsin mallinkin. Tänä vuonna ei enää omia kehitelmiä, ”vapaasti kudottuja” 😀 , vaan oikein ohjeen mukaan aattelin neuloa. ”Huolettomuus”-sukat ovat polvisukat, ne ovat pitkät ja kirjoneuletta kokonaan. Voi olla, ettei muita sukkia sitten tänä syksynä valmistukaan. Sekään ei haittaa. Se olisi itse asiassa merkki siitä, että korona ei enää kotoiluta koko syksyä ja talvea.

Mikäs olisi huolettomuus-sukkien väri? Luulen, että jokunen vyyhti täytyy käydä hakemassa näiden tummien sävyjen lisäksi. Neljällä värillä ne syntyvät. Mikä on huolettomuuden väri?

Kun yöllä valvoo useampia tunteja, ei aamu toimi kuten tavallisesti. Tai siis ainakaan minä en toimi pitkien valvottujen tuntien jälkeen. Kun vihdoin aamuyöllä/aamukuudelta nukuhtaa uudelleen, tulee nukutuksi liian myöhään ja sitten sekin harmittaa. Tänään pääsin aika äkkiä moisen  yli.

Ja sitten onkin ollut touhua, tekemistä, tiedottamista, tekstailua. Kulkemista, keskustelua ja kokkaamistakin.

Meni illansuuhun ennen kuin monista kohtaamisista kotiuduin, mutta sitten istahdimme Pehtoorin ja tyttären kanssa ruokapöytään. Sateesta huolimatta kesäinen grillaussetti.

Pilviä taivaalla, mutta niillä on kuitenkin hopeareunat, ja aurinko jo pilkistää…

Loppuviikoksi on luvassa paljon hyvää. Huomenna pääsen pyöräilemään. Pitkästä aikaa. Ihan yksinolokin on nyt tervetullutta – ainakin muutamaksi tunniksi. Viikkoon en ole kuunnellut yhtäkään äänikirjaa (normaalisti 2 – 3 viikossa): mutta huomenna jatkuu. Eikä mitä tahansa: Berliinin poppelit -sarjan 6 osa on julkaistu Bookbeatissa eilen! Ja telkkarissakin on jotain hyvää odottamassa: Netflix-sarjan Virgin Riverin kolmas tuotantokausi! Onhan mukavia juttuja!

Täällä on hiljaista, rauhallista, ruokapöydässä paljon tilaa ja vähän ruokaa.

Aamulla sunnuntaibrunssin (HK:n prosciutto uutuuspekoni todettiin hyväksi) jälkeen ehdittiin Eeviksen kanssa vielä olla hippaheikkiä ja Apsun kanssa pelata Yatzya samaan aikaan kun aikuiset toisessa mökissä siivosivat ja pakkasivat. Mutta kymmenen jälkeen tänne laskeutui hiljaisuus ja ikävä.

Oli palattava ”normaaliin mökkieloon”. Viime päivinä  draama queen Eevis on vienyt mummin kaiken huomion ja Apsu on varmistellut, ettei ole mitään mökkielämän ulkopuolista maailmaa, mutta hiljalleen alkaa tuntua, että on palauduttava todellisuuteen, ajateltava vähän eteenkin päin ja elättävä isommassa yhteisössä, koetettava ajatella ulkopuolistakin maailmaa.

Mutta vaikka ikävä iskikin, niin toisaalta kyllä me nautimmekin, kun saatiin paikat tavalliseen väljään järjestykseen ja voitiin ryhtyä muutamiin tarpeellisiin toimiin. Ei ole mökillä tällä kertaa todellakaan työleiriä vietetty, mutta tänään jotain puuhasteluja kuitenkin.

Hetken mietin, että olisiko tänään ”suuri siivouspäivä”, se joka kerran vuodessa täällä on tullut tehdyksi, mutta nope! Ulkona oli lämmintä +23 C, leppeä etelätuuli, aurinko siniseltä taivaalta ja meillä sekä pakastimessa että sienipurkeissa iso vaje, joten päätimme lähteä kimpassa ”vakkarimestoille”: pyörillä kohti Pieranvaaraa, Ahopäännokkia ja Hangasojan yläjuoksua. Muutama kilometri mökiltä polkien ja sitten pyörät latupohjan sivuun ja metsään.

Ja saman tien yksi komea herkkutatti! Ja toisenkin Pehtoori löysi myöhemmin. Ja siinäpä se sitten olikin. Mutta tulipahan käveltyä. Minä olin metsässä reilut pari tuntia, eikä saalista ollut. Kuvia sentään. Ja hyvä mieli, liikkumisen ilo. Maisemat, hiljaisuus, rauha, mun Lappi!

Hangasoja, meidän tunturipuro, kulkee välillä pehmeiden, vihreiden heinikoiden keskellä.