Niitä näitä

Selittelemättä paras… joitakin kuvia kuitenkin.

’

Hyvä blogivieras ja -ystävä!

Toivottelen levollista joulua ja kiitän kiinnostuksesta.

Joulukorttini avautuu kun klikkaat nuolen,

odotat tovin ja laitat koneeseesi äänet päälle.

(äläkä välitä sivun alaruenaan avautuvasta mainoksesta)

This photo album personalized with Smilebox

Aatonaaton aamu aukeni pakkaseen: – 28 C.  Perusteltu syy jättää lenkki väliin, vaikka toisaalta se olisi ollut tarpeen…

Samalla kun ajelin kauppaan koukkasin tyttären kautta ja vein tämän töihin. Oli Hesburgerilla ollut kuulemma hiljainen päivä. Sen sijaan  Rantapellossa oli hieman tohinaa, mutta onneksi pojat olivat minulla apuna: tonttuilivat ja veivät joulutervehdyksiä ja hakivat vielä puuttuvia pikkujuttuja. Järjestelivät kanssani huushollia, lämmittelivät leivinuunia  ja hoitelivat omia lahja-asioitaan.  Johan oli mukavaa, äsken jo vähän maistelimme huomisen kalapöydän antimiakin.

Touhutessani soittelin sukulaisia ja  iloksemme saimme sähköpostia ”vanhoilta” tutuilta.

Illansuussa kävimme Jäälin mummulassa: vävykokelaskin oli vaihtanut työvuoron, jotta pääsi ”näyttäytymään”.  Eilisestä kakusta piti kommentoida: hyvää se oli. Vain papasta (joka ei paljon sokerisia juttuja yleensä syökään) se oli liian makeaa, mutta met muut pidimmä. Tosin mummun pulla ja lohileivät taisivat pärjätä Piparkakku-valkosuklaa-riisipuuro-luumu -kakulleni kuus nolla 🙂

Odottelen jo hiljalleen hidastumista…

__________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 23

Tunnelmaa kohti …

Joskus minäkin menen sanattomaksi.  Joten laitanpa tähän vain lainauksen; joulurunon vailla vertaa.

______________________________

Heli Laaksosen jouluruno menee näin.

JOULUPATJA

eli ohje kummottos viätetä hiano joulu

1. Raahata parisänkyn patja huusholli suurimma huane lattial.

2. Kasata patjan pääl paketei, tyynyi, kirjoi, kaukosäätimi ja hyvä ruakka.

3. Laiteta ovi hualellisest lukku ja puhelimet piironki alalaatikko.

4. Ruveta lojuma patjal lempi-ihmiste ja eläinten kans.

5. Maata, syärä ja hihitetä 3 – 7 vuarokaut. Nousemine ja murhettumine on kiället.

6. Nousta virkusenas ylös kohre uut vuat.

 

________________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 21

Jääkakku nimpparisankarille

Pureva pakkastuuli, ihan julmettu. Puista lähtenyt lumi. Talven ihmemaa ei nyt ole houkutteleva, mutta olihan se ulos rohjettava.

Esikoinen kotosalla pari päivää, ja poikakin enemmän kuin tavallisina viikonloppuina, – hauskaa.

Viimeisen päälle pirttipäivä sitten ollut. Paketoitu joululahjoja, olen tehnytkin muutamia vielä. Ikean valokuvakehyksiin on yks jos toinenkin kuvani päätynyt. Muistoja matkoilta. Ikean edulliset kehykset on vaihtokehyksiä, joten lahjansaaja voi sitten vaihdella otokseni omiinsa, jollei photografiiraukseni miellytä  …

Tein ruokaakin niin että riittää pariksi tulevaksi, vähän hopummaksi arkipäiväksi lämmiteltävää ja olisi muutama hyvä reseptikin (mm. ihanainen parmesan-kastike kasvikselle ja paistetulle tonnikalalle, persillade-porkkanat, jouluruukku) jaettavaksi, mutta  yksinkertaisesti en nyt viitsi ryhtyä kirjoittelemaan. Palaan noihin varmasti jossain välissä.

Pahoittelen tylsyyttäni… joskopa huomenna olisi jotain avartavampaa kerrottavaa 🙂

Nyt on aika Il Divon The Christmas Collectionille.

_________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 19

Vuodelta 1995

Luulen että joulu on lähellä. Sen huomaa  – monestakin asiasta …

Meillä on PALJON ihania kortteja keittiön pöydällä. Ja olemme saaneet jo muutaman lahjankin, hieman yllättävästikin. Mukavaa, hämmentävää — Mökille viemisiä on 🙂  Pehtoorin edellisessä elämässä tähän aikaan vuodesta virtasi kukkia, suklaata, viiniä, poroa, kyniä ja kirjoja  — ne kaikki olivat tervetulleita: kyllähän meillä juuri noista asioista pidetään ja tarvitaankin, mutta nyt saadut lahjat tuntuvat kuitenkin paremmilta. Omemmilta. [kummallinen sana: onkohan tuo ihan oikeinkaan? Omemmilta?]

Ja meillä on siistiä. Ei, emme ole itse kuuranneet koko taloa – vähän sieltä sun täältä on putsailta mutta meillä on käynyt siivooja-S. joka on tuulettanut ja luutunnut huushollin puhtaantuoksuiseksi ja siistiksi. Sellainen on ihanaa ylellisyyttä, josta nautin kovasti.

Joulun tulon huomaa siitäkin, että olen käynyt ostoksilla. Olen ostanut monta joululahjaa. Tuosta vaan shoppaillut. Enkä Akateemisesssa ostanut itselleni YHTÄÄN kirjaa. En yhtään. Siellä olisi kyllä ollut yksi mielenkiintoinen kartasto mutta minähän olin tiukkis ja ohi menin. Ja sitten: kuinka hullun hauskaa onkaan kun keksii muutamille ihmisille – joille ei välttämättä edes ”kuuluisi” hankkia mitään – keksii aivan huippujutun annettavaksi. Antamisen ilo on huippujuttu!

Joulun tulon huomaa siitäkin että on mahdollisuus miettiä, miten aikansa käyttää… Nyt käytän paketteja tehden ja musiikkia kuunnellen …

__________________________________________________________________________

Joulukalenterikuva n;o 17

Se Pihan Pienempi Joulupuu

Minä olen. Jouluihminen. Mikä ei jääne epäselväksi tämän blogin ulkoasuakin katsellessa. Tonttuja ja jouluruokia ruutu tulvillaan. Tuossa ylhäällä on meidän Tomafoi. Tomafoi ja Iisakki, ne on olleet ne meidän tontut siitä lähtien kun lapset oli ihan pieniä. Lapsilla, nuorilla siis, niitä ei ehkä enää ole, mutta minulla on.

Vuosi vuodelta teen vähemmän, elän enemmän joulua. Laittelen valoja ja kuuntelen musiikkia. Ja jouluisesta maisemasta nautin. Tänä vuonna kun siihen taas on mahdollisuus. Huomasitteko, kuinka tänäänkin on ollut kaunista! Kävelin Norssille (siis kampuksella muutaman sata metriä) keskellä päivää (aineenopettajahaastattelut) ja oli vaikea palatessa tulla takaisin sisälle – oli kovin kaunista kun puut pehmeästi huurassa, siniharmaa päivä kovin viehättävä, tunnelmallinen, pakkasesta huolimatta lämmin :).  Ja radiossa on uusi (?) kanava pelkkää joulumusiikkia (joulu.fi), sitähän sitten duuni- ja muut matkat kuuntelen.

Kaikille vain Joulu ei ole oikein mikään juttu. Osaa selvästikin häiritsee sekin, että minulla on työhuoneessani kynttelikkö: sellaisestakin päässyt joku huomauttelemaan ”kai edes itse maksoit tuon?” ja kaiken muun pahan lisäksi oven pielessäni  on pieni enkeli (”onkos tämä joku talismaani?”, työpöydän nurkalla jouluämpärissä konvehteja kaikille piipahtelijoille ja pitempäänkin viivahtäville. Esimies viivähti tänään pitempään kun läheteltiin oppiaineen perinteiset joulukortit. Esimieskin on jouluihminen. Ja niinpä korttien äärellä vierähti pitkä tovi kaikesta joulunvieton historiaan liittyvästä höpöttäessä. Siinä tuli kummasti mieleen, kuinka isänikin oli jouluihminen: hänen kanssaan meillä oli joulun aikaan paljon yhteistä. Tein hänelle monena vuonna jouluruokia, yhdessä valittiin jouluviinejä, käytiin kauppahallissa kaloja ostamassa, järjesteltiin joskus kestejäkin. Hän kävi helpottamassa lasten joulunodotusta tuomalla aatonaatonaatoniltana videoita tai legopaketin, ”ettei ihan niin hirveesti jänskätä”.

Joulun tienoilla on mukava pukeutua punaiseen, edes huiviin. Tähän aikaan vuodesta puhun itsekseni enemmän kuin tavallisesti, kaikkinensahan olen muuten kovin hiljainen. Heh! Joulukuun päivinä soisin voivani jäädä aamuisin kotiin, lämmittelemään pehtoorin kanssa leivinuunia, leipomaan limppuja, sytyttelemään pihalyhtyjä, tekemään valokuvista joulutauluja, lähtemään päivänvalon aikaan ulos.

Lukukauden lopputohinat vain sattuvat juuri samoihin aikoihin kun olisi kiva olla kotosalla.  Tosin tänään töissä oli kumman kevyt päivä, pitkästä aikaa kevyt olo ja naurua. Iloista, ymmärtäväistä naurua, se tekee hyvää ja sen luulisin, soisin kantavan kauemmaskin kuin jouluun…

____________________________________________________________________________________________

Joulukalenteri n:o 14

Jouluntunnelmaa

Lukukauden lopussa työ kantaa hedelmää. Aika monelle ainakin.

Kunhan töistä pääsin, oli ajeltava suoraan hammaslääkärille, vaihteeksi. Selvisin hengissä ja sitten jouluostoksille.

Nyt on jo kolme lahjaa hankittu. Huh! Ja pipolangat. Minähän en saa kutoa, mutta nyt on vaan saatava. 🙂

_________________________________________________________________

Joulukalenterikuva N:o 13

Mökin saunatonttu – Iisakkki

Etsin ja etsin, eikä vanha joulumuisti/muistokirjani löydy. Hätäännyn.  Miten voin tehdä lanttulaatikon,  jollei kirjaa ja siellä olevaa Murmelin reseptiä löydy? En muista porkkalaatikonkaan reseptiä ulkoa! Ei tule joulua, jollei ole laatikot tehty oikean makuisiksi. Mietin jo, miten soitan sisarelle ja äidille että ei, ei meillä sittenkään ole jouluaattona ruokaa tarjolla… Teidän on mentävä jonnekin ravintolaan syömään.

Mietin, että joulusta ei tule mitään, mutta sitten yhtäkkiä keksinkin, että jos ostan sittenkin pojalle tämän toivoman läppärin ja tyttärelle jotain lämmittävää kun kerran on lähdössä sinne Ranskaan vaihtoon. Siellä ei kuitenkaan lämmitetä opiskelija-asuntoloita. Kyllä nämä lahjat korvaavat ruoan puutteen…Varmasti niiden myötä joulutunne tullee. Mutta pian huomaankin, että nämä ratkaisut eivät oikeastaan, eivät sittenkään rauhoita  minua, . . .

Ja sitten vielä kauhukseni muistan, että joulukirjassani on kuvat lapsista kaikkina jouluina. Ei missään muualla ole niitä kaikkia kuvia, eikä missään muualla ole, ei kopionakaan lasten joulupukinkirjeitä! Eikä kirjaa löydy, – – ahdistaa… ahdistaa niin että sattuu,  … ja sitten onneksi herään!

Painajaisen jälkeen teen jouluksi laatikot pieteetillä, kirjoitan reseptit myös reseptitiedostoihin, skannaan lasten kuvat. Varmentelen, yritän estää pahinta.

Puolen päivän jälkeen lähden ulos ja unohdan ahdistuksen. Tänään on hieno sää ulkoilla; auringon valo heijastuu puiden latvoihin, varjot ovat pitkät, mutta niitä edes on. IPodisssa Christmas Lights (by Coldplay) …

Tummenevassa iltapäivässä minusta on jo hyvä olla, hyvä olla kotona ja touhuta kaikenlaista.

_____________________________________________________________

Joulukalenterikuva n:o 12

Joulumuistokirja  – tallessa