Kello on ties mitä ja edelleen liikutaan hellerajoilla. Ja on toukokuu! Suomalaiskansalliseen tapaan kuuluu ´small talkin´ aikana ilmoitttaa, että ”tässä ne nyt ovat tämän kesän helteet”. Turha enää toivoa mitään lämmintä kesää, ja että kun ennen lomakautta on niin paljon lämpimiä päiviä, että KUKAAN ei ehdi nauttia… höpö höpö, sanoin vain… . Kaikki, jotka ovat voineet, ovat nauttineet näistä päivistä, aamuista, illoista, öistä ja nämä ihanat lämpimät eivät ole pois tulevalta kesältä. Eikö kukaan ole hoksannut, että tässähän meillä on säästössä viime kesän hellepäivät, jotka jäivät tulematta ja kokematta, nauttimatta. Katsokaahan kun nämä ovat säästöjä, eivät förskottia! 😉
No kieltämättä, hieman puun takaahan tämä lämpö tuli, ja ehkä minun urakkatoukokuulleni hiukan kinkkinen juttu, mutta nou hätä. Duunia on tänäänkin tehty, ja vielä tehdään… Mutta parasta on ollut olla ulkona.
Aamulla merenrannassa näkyi, että vesi on paennut jonnekin. Pääasia, että jäät ovat paenneet. 😉
Lenkiltä kotiuduttua pehtoori oli jo häipynyt omalle lenkilleen [Pikisaari-round sunnuntaisin] joten läksinpä itsekseni ajelemaan puutarhalle. Jo kauan Säynäjäahon puutarha on ollut se, josta haen kesäkukat. Sinne siis. Ja hyvä on: olen konservatiivi [myös kukkajutuissa]. Aina suunnilleen samat kukat, samoihin purkkeihin, samoihin paikkoihin. Mutta so what? Ja kuitenkin aina jotakin uuttakin.
Kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla. …
Pateniemessä oleva Säynäjäahon puutarha kasvattaa Oulun parhaat japaninkellot, surffinat, pelargoniat,- ja paljon muuta. Ja tiedättekös, että kaltaiselleni ko. puutarhan siisteys ja järjestys ovat silmiä hiveliviä ja olennaisesti elämäniloa lisääviä tekijöitä: on vain ilo katsella, kun kaikki on järjestyksessä ja kaikki on siistiä, ei tarvitse mutalillussa kulkea. Sitä paitsi palvelu on hyvää, eikä turhia tyrkyttävää. Asiallista ja asiantuntevaa olematta tylyä. Siis hyvä paikka!
Tämä siisteys viehättää!
Kerrassaan radikaalisti istutin nämä portinpielikukat: about 20 vuotta olen laittanut ne valk-pun-valk-pun ja nyt on KAIKKI perinteinen hylätty ja onkin valk-pun-pun-valk. Onhan tässä ajatuksessa totuttelemista…. 😉
Ikkunalaudoilla sentään entinen pun-valk-pun. 😉
Pihatöissä se sitten kului useampikin tunti. Yrttilaatikotkin sain takapihalla kylvetyksi, ja taas rohkenin leikkoa Huvilan vieressä olevaa japaninmarjakuusta. Se ei oikeastaan kuulu reviirilleni, vaan joka vuosi pehtoori, pääpuutarhuri, on huomautellut, kun olen takapihalta nurkan kautta paraatipihan puolelle luikahtanut ja ko. kuusta leikellyt ja siistinyt. Olemme käyneet periaatteellisia keskusteluja, saako havukasveja leikata, milloin ja kuinka paljon, ja joka vuosi olen rohjennut tehdä oman pääni mukaan (mitä en kyllä monien perennapenkkiemme kanssa yrittäisikään…) ja leikellyt mielin määrin. Ja kuusi voi hyvin, mikä on ehkä syynä siihen, että ensimmäistä kertaa ever pehtoori ei tullut toimiani kommentoimaan, kommentoimaan kriittisesti puutarhurointiani. 😉
Lämpö jatkukoon, … kesä kaikilla, toivottavasti onnikin!
Nuoripari kävi syömässä, kaikenmoista kesäistä, enimmäkseen grillistä hyvää, vähän jäi jotain pohjoiseen pakattavaksi, ehkä vielä pienen leipomuksen tässä koetan saada aikaiseksi… Pehtoori suuntaa huomenna Hangasojalle, olen kade. Ihan hiton kade, mutta en valita. En. En. Sitä paitsi muutama viikko ja pääsen näkemään tyärtä. 😉
