Showing: 2561 - 2570 of 4 013 RESULTS
Bloggailu Niitä näitä

Tilastokatsaus – ja ahkerimmat kommentoijat!

Vuoden vaihtuessa on tapana koota tilastoja, tehdä inventaario, summata tapahtumat, palkita edellisvuoden parhaat? 

Tällainen tapahan se täällä Tuulestatemmatussakin on ollut. Blogini kävijälaskuri ei toimi ihan alusta asti, mutta melkein. Luulen että jos laskuri olisi ollut vuoden 2008 alusta lähtien päällä, olisi kokonaiskäyntien lukumäärä jo lähellä puolta miljoonaa! (Eikä siinä luvussa ole mukana Keittiö-, matka– ja luentosivustoilla vierailut, vaan vain tämä blogi.) Juuri päättynyt joulukuu keräsi liki 13 000 blogipiipahdusta. 😀 Ei huono! 

Klikkaamalla saat tilaston isommaksi

Tilasto

tilasto 2

 

Kommenttien yhteismäärä lähentelee kahtatuhatta (1845, missä ovat mukana myös minun vastaukseni kommentteihin). Sen, miten kommentit jakautuvat vuosittain eri kommentoijien kesken, on WordPress (tämä blogipohjan tarjoaja) vuosittain ilmoittanut ”Annual Reportissaan”.

Vuonna 2012 TOP5 -kommentoijat olivat nämä

Kommentoijien top 5_2012

Toissa vuonna Katri vei selkeästi ykköstilan. Irma oli hyvänä kakkosena ja Koivulla oli selkeästi välivuosi 2012, vain 48 kommenttia. Tuolloinen ”plepola” on yhtä kuin Pasi, joka on menneenä vuonna kommentoinut ja antanut paljon rakentavaa, hyvää ja opettavaa palautetta valokuvauksestani.

Mutta mitenkäs viiden kärki viime vuonna on muotoutunut? Onko uusia nimiä, kuka on tipahtanut pois, onko Katri menettänyt ykkösasemansa? Onko aika usein kommenttilistassa näkynyt Satu, Raila tai Marja yltänyt pistesijoille? Aika tasaiseksi meni viime vuonna!! 🙂

Koko wordpressin raportti on täällä:

http://jetpack.me/annual-report/6451786/2013/

Menneenä vuonna artikkeleiden parhaimmisto (tai eniten hakuja saanut postaus) oli seuraava:

Suosituimmat artikkelit

Ruoka tuntuu keräävän eniten ”hakuammunnalla” tuloksia. Klikkaa isommaksi, näest postausten nimet. Kaiken kaikkiaan olen postannut 2292 artikkelia. Päätalo vapise, Iijokisarja jää kohta sivumäärässään pienemmäksi.

Olen luvannut palkita ahkerimman kommentoijan; kyllä se on tänäkin vuonna Katri, jolle palkinto lähtee! Onneksi olkoon ja kiitos, Katri!

Kommentoijien top 5_2013

Koivu jäi vain kahdella postauksella taakse, ja Pasi oli kirinyt kovasti. Vaikka Irman vierailut ja kommentoinnit ovat vuodessa vähentyneet, ei kukaan kuitenkaan päässyt viemään pistesijaa häneltä. Ja neljä ahkerinta siis edelleen entiset. 🙂

Lappi Niitä näitä Yliopistoelämää

Tontut ja tunturit jäivät!

Tässä vuodenvaihteen aluksi luminen Lappi vaihtui kuraiseksi kaupungiksi! Tontut ja tunturit jäivät, tie ja työt kutsuivat. Oli lähdettävä Hangasojalta, ystävät hyvästeltävä, uuteen vuoteen ryhdyttävä.

Pääsimme lähtemään hyvissä ajoin, joten olimme pahimman ruuhkan edestä pois. Tervolaan asti oli kuin olisi pitsireunaa ajeltu: metsän ääriviiva tien molemmin puolin valkoinen, luminen, kaunis kuin mikä. Ei liikennettä, ei senkään vertaa kuin tavallisina sunnuntaina. Ylhäällä oli poroja, vähän lumista ja jäistäkin, mutta pääosin mitä mainioin talvikeli ajella. Se normi viisi ja puoli tuntia ja kotona oltiin.

On palattava vielä eiliseen Saariselän keskustassa käyntiin: kävimme ystävien kanssa paitsi kaupassa ja hankkimassa vedonlyöntipalkinnoksi osuneen samppanjan myös paikallisissa putiikeissa. Minulla oli aie, toive, haave löytää itselleni työkampe Noolanin valikoimasta. Noolanin kahdet housut minulla jo onkin; huovutettu villa on ollut erinomainen materiaali. Lämmin, kuosinsa ryhdikkäänä säilyttävä, kestävä. Noolanin vaatteita myydään ravintola Siberian yhteydessä olevassa boutiquessa ja olenhan niitä siellä usemman kuin yhden kerran käynyt hypistelemässä.

Eilen en tyytynyt siihen, vaan ostin itselleni tummanharmaan jakun/takin (ja isomman kuin mainoskuvan blondilla 😉 ). Hävyttömän kalliitahan nuo kamppeet on, mutta eipä nyt sitten enää tarvitse hankkiutua kaupungille alennusmyynteihin. Ei ole tarvetta, eikä varoja vaatteiden ostoon. 😉

silja

Ja koskapa K. ei Noolanin valikoimista löytänyt itselleen mieluista/sopivaa vaatetta, ehdotin, että mennään vielä viereiseen Design Centeriin, josta olen vuosien varrella löytänyt yhtä sun toista mukavaa mökin koristetta, astiaa, lämpömittaria, musiikkia, tuliaisia nuorille etc. ja mm. ne ensimmäiset Noolanin housuni.

 

Sitä paitsi siellä on leppoisa, tyrkyttämätön meininki. Juttua silti riittää. Ja tiesin, että putiikin Pirjo Karvosen suunnittelemat jakut yms. ovat aika viehättäviä, hyviä, mukavia käyttövaatteita. Ja niinpä nyt sitten myös K:llä on uusi työvaate. 😉

ulkona-2-6

Työvaatteista puheenollen.. niitä tässä on nyt ryhdyttävä kaapista kymmenen leppoisan, mitääntekemättömän lomapäivän jälkeen etsimään. Sen verran jo ehdin katsoa että ensi viikolla alkavalle luennolle on ilmoittautunut lähes 30 opiskelijaa ja kandiseminaariinkin melkein 20 – eipähän ole tammikuussa tekemisen puutetta. Loman jälkeen taas jaksaakin.

 

Niitä näitä

Kävellen brunssilta brunssille

Tattikeittoa ja pieniä Quiche lorraine -piiraita (ohje Valion sivuilta)

ulkona-2

sekä tämänkertaisia tapaksia (oikealla epämääräisen näköiset möykyt taateleita, joiden kiven tilalle nokare Castello-sinihomejuustoa…)

tapas-2

tarjosimme eilen illalla kun saimme tänne mökille ystävät, joiden kanssa neljä edellistäkin uutta vuotta on vastaanotettu, parina edellisenä vuonna Oulussa, sitä ennen parina vuonna täällä.

Tänään – herättyämme kiitettävän myöhään – istuimme pitkän tovin aamiaisella, mökkibrunssi siis.

Ulkoilu luonnollisesti päivän ohjelmassa.

ulkona-3

ulkona

   Hangasoja vielä jäätön.

Iltapäivän aluksi kävellen (vain vähän räntää tuli taivaalta) Laanilasta Saariselän keskustaan. Riekonkiepin tiloihin on avattu ”Lumi” samppanja-baari, mikä tarjosi meille oivan tilaisuuden nauttia uuden vuoden juhlavat kuohuvat nyt.

ulkona-4

Kävely jatkui, suuntasimme kohti Laanilan Kievaria. Siellä kun on lappilaisen  ajanlaskun mukaisesti brunssi klo 12 – 18.  Kaikkea hyvää, jäkälääkin, 😉 tuli syötyä.

Paikan henkilökunnan kanssa höpöteltyä…

Illansuussa liikkuminen riitti  ja vetäydyimme Myötätuulen takkatulen ääreen.

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini

Lapas – uudenvuoden herkku?

_MG_2183 (Medium)

Lauantain herkkuja_-7

Tapas, sormiruoka, cocktail-pala, terveisiä keittiöstä, pikkuhyvä, … tai lapas?

Espanjanjalainen sana ”tapa” tarkoittaa kantta. Barcelonan ja muiden Pohjois-Espanjan baarien tiskillä tarjottujen aperitiiviviinilasillisten päälle laitettiin kanneksi pikku lautanen, tai leivän pala, ja viipale serrano-kinkkua tai muutama oliivi tai muuta pientä mitä keittiöst’ä sattui löytymään. Pienten herkkuannosten, kuten vaikkapa vain paahdetun patonkiviipaleen, tarkoituksena oli suojata viinilasia ötököiltä.

Tästä vaatimattomasttomasta käytännön arkisesta konstista on kehittynyt kokonainen tapas-kulttuuri ravintoloineen ja keittokirjoineen. Tapaksista voi koota jopa kokonaisen aterian, mutta usein ne tarjoillaan myös iltapäivän pikkuherkkuina tai aterian alkupaloina.

Lappilaisia tapaksia eli lapaksia olen mökillä tehnyt kaikenmoisista Lapin herkuista, joita kaappeihin on jäänyt. Yleensä edellisen (juhla)ruoan jämistä nämä ovat syntyneet. Poroa, lohta, savukalaa, mätiä on useimpien perusraaka-aineena, jota ei siis todellakaan tarvita paljon.

_MG_0836 (Medium)

Yläkuvassa on Saariselän Kuukkeli-kaupasta ostettua erityisen hyvää ruisohut-leipää ja sen päällä mätimoussea. Kipoissa on savukalatahnaa. Siitä on monia versioita, mutta yksi erinomainen versio syntyy kun sekoitat savukalaa, voimariinia, creme fraichea ja Kalamaustetta. Ja nimenomaan sitä kalamaustetta, jota Oulussa voi ostaa Viskaalin kaupasta. Tällä tahnalla voi päällystää sitten vaikka paahtoleipä tai patonkiviipaleita, ja ruohosipulia koristeeksi.

Kylmäsavulohesta tulee hyvä vähän erilaisempi herkku kun silppuat sen pieneksi hakkelukseksi, lisäät tilliä, sekoitat joukkoon raejuustoa, pieneksi silputtua purjoa  ja sitten sekoitat sen tymäkäksi vispattuun kermavaahtoon. Ruisleivän kanssa hyvää. Ja näkkärin kanssa myös.

parannus (Medium)

Tässä pikkutomaatit on täyetty vorschmackilla. Poronmaksapatee sopii myös tavattoman hyvin tomaatin makuun. Ja poronmaksasta puheenollen tässä vähän isompi, lämmin lapas.

Poron-maksa-581x400

Pistin illalla jäisen poron maksan lillumaan ja sulamaan piimään yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä leikkasin ohuisiksi siivuiksi ja paistoin nopeasti oikeassa voissa, pippuroin ja suolasin ja tarjosin punasipulihillokkeen [ohje on mm. LappItaliassa sivulla 59] kanssa. Nämä seuraavat syötiin viikko sitten kotona nuorenparin kanssa, mutta ihan lapas-henkisiä nämä ovat.

Lapas

Ylläolevassa kuvassa on graavilohta, kananmunankeltuaista, tilliä, kermaa tilkka, ja sitten taas sitä Viskaalin kalamaustetta.

Lapas-2

Joululimppua, suolavoita (La motte), graavilohta. Siis ei mitään muuta erikoista kuin että muotin käyttäminen tekee tavisjoululeivistä vähän erikoisemman napostelujutun. Sydämet, tähdet, muumit… Juhlan teemaan liittyen?

Lapas-3

Nämä ”hirveät” napostelujutut on kylllä täytetty porolla. Savuporotuorejuustoa ja kylmäsavuporopalasia. Noita pieniä puolukka-hirvinäkkäri-juttuja oli Stockalla, ja kun on jotain uutta, minun on tietty kokeiltava. Sinänsä, vain voin kanssa noista ei minun herkkujani tullut. 

Lapas-4     Lapas-5

Sitten tämä valmistavara, Ridderheims´ Maalaispatee! Sitä on sekä Stockalla että Lidlissä. Se on kurkunpalasten kanssa ihan erinomaisen hyvää.

Lammaspate-cocktailkurkku (Medium)

Kurkku on tässä seuraavassakin se ”tarjoiluastia” ja raikastaja.  Leikkaa kurkusta pätkä, koverra siihen kuoppa ja täytä savuporohakkelus-piparjuuri-tuorejuusto -mössöllä.

Kurkku-poro-piparjuuri (Medium)

Alakuvassa ei noita usein tekemiäni herkkuja oli, mutta

Lapaksia (Medium)

erityisesti kehotan kiinnittämään huomiota tarjoiluastiaan, jonka olen ihan omakätisesti tehnyt, ja josta pehtoorilla riitti ja riittää riemua. 

tapaksia-2 (Medium)

Juustoisia pikkukeksejä on kiva tarjota tapasten kanssa. Nämä leipoi esikoinen viime uudeksi vuodeksi ja resepti hävöksissä, mutta varmaan löydät jostain vastaavan … 😉 

tapaksia-3 (Medium)

Ruissipsejä ja mätimoussea.

Nuo sipsit (valkosipuli) ovat meistä parempia kuin Palttoon napit, ovat ohuempia, eivätkä vie täytteeltä makua.

tapas

tapas

Amaretto-siirappi-pähkinät

Ja sokerina pohjalla, makeaksi lopuksi: marraskuussa kun olimme täällä Saariselällä Lapin keittiömestareiden herkkutapahtumassa, siellä tarjottiin juustojen kanssa amaretto-siirappi-pähkinöitä juustojen kaverina. Olen nyt pari kertaa koettanut löytää oikeaa ohjetta ja aika hyvä tulee näin:  ½ dl vaaleaa siirappia kattilaan, kuumenna se, lisää joukkoon ½ dl Amaretto-likööriä, anna tovi makuuntua, lisää pähkinät (desi cashew ja desi tavallisia), sekoita, laita jääkaappiin yöksi. Appenzellerin kanssa ja monen muun ihan tavattoman hyviä. Eikä kaloreita. 😉

Laittelen tähän ehkä vielä muutamia kuvia, juttuja tämän illan jälkeen – on nimittäin tänäänkin lapas-ilta. 😉

Niitä näitä

Pitää vai saa?

Lomatunnelmia.

Eilen illalla katsoimme Kuninkaan puhe -elokuvan; on se hyvä vaikka Colin Firth ei olisi pääosassa. 😉 Harvaa leffaa katson kahdesti. Tämän voin katsoa vielä kolmannenkin kerran. Enkä vain Colin Firth´n tähden. Tiedättekö kenestä toisesta näyttelijästä pidän paljon? Jeremy Ironsista. Olen pitänyt jo  – herra varjelkoon! – 30 vuotta. Kyllä minä en Mennyt maailma -televisiosarjasta ole koskaan toipunut. Mutta missä on Jeremy nykyisin? Ei ole charmanttia-olemustaan näkynyt…

No niin mutta minähän en yleensä aikaani juuri telkkarin ääressä kuluta, mutta kun täällä mökillä netti ei – edelleenkään – kunnolla pelitä, ja kun kerran aikaa on erinomaisen paljon, niin voi katsella vaikka elokuvia.

Syksyllä kuulin sellaisesta kuin Hajakaista-palvelusta, joka järjestää toimivia nettiyhteyksiä tämän mökkimme kaltaisille katvealueille. Onko kellään kokemuksia? Ensi keväänä on – taas – aie tehdä jotain tälle mökin surkealle data-yhteydelle, joten jos yrittäisi tuota Hajakaistaa. Nimi on mielestäni kyllä aika oivaltava…

Niin kauan kuin nettiyhteys on surkea, tulee katseltua telkkaria, dvd-leffoja, kudottua [tein eilen pipon itselleni – se on ISO], luettua aikakauslehtiä, oltua juotilaana  – on vaan niin tavattoman mukavaa kun ei tarvi tehdä mitään.

Paitsi että tänään piti/sai tehdä lumityöt. Täällä ei ole lumetonta. Eikä olemassa oleva lumi ole mitään höttöä! Sitä on ihan puskettavaksi, lingottavaksi, harjattavaksi asti. Ja kuvattavaksi.

4

 

Lumikerroksen paksuus noin 30 – 40 senttiä. Pari, kolme tuntia pihapiirissä huhkin ja heiluin. Eikä se ollutkaan ”piti”, vaan oli mukava olla ulkona, ja hieman harjoittaa liikuntaa.

Juuri äsken söimme koe-erän uudesta pienestä poroherkusta, joka maistui ainakin pehtoorille. Tumman paahtoleivän päälle makeaa(!) Creme Bonjour  Karpaloa ja viipaleet kylmäsavuporoa. ”Kurkut olisivat saaneet olla etikkaisempia, ei cocktail-kurkkusiivuja”, totesi pehtoori. Olen samaa mieltä.

tapas 1

Huomenna sitten paljon lisää kuvia ja vähän ohjeitakin lapaksista eli lappilaisista tapaksista. Edellisten postausten kommentit eivät ole vähäpätöinen syy siihen, että viitsin/minun pitää/saan  kirjoitella niistä pienistä suolaisista joita täällä mökillä tulee omalla väelle ja vieraille tarjotuksiksi…

Lappi Niitä näitä

Tapaninpäiväajelulla

Auringonlasku 5.12.2013 12:06. Auringonnousu 7.1.2014 11:58.

Näillä leveysasteilla säätiedotuksen perässä lukee noin. Ja siltä täällä näyttääkin. Ennen puoltapäivää kääntyessäni Kemin jälkeen Rovaniementielle näin peruutuspeilissä vilahtavan auringon. Se vain vilahti. Sen jälkeen näkyi vesitihkua, raskaita pilviä, kiiltävää asfalttia, vähän liikennettä.

Napapiirillä käytiin Joulupukin pajakylässä kahvilla. Kaikkien englantilaisten, japanilaisten ja venäläisten keskellä loskaisessa turistirysässä tuntui kummalliselle. Vaihdettiin kuskia, pehtoori jatkoi. Rovaniemi–Sodankylä olikin aika paha: palteita, polanteita, jäätä, rännänsekaista tihkua. Ei kuitenkaan poroja, ei rekkoja, ei juuri muutakaan eläväistä maantiellä. Sodankylässä käytiin kaupassa. Ei sielläkään juuri ketään.

Hangasojalla muutamassa mökissä joulunviettäjiä, ja 40 senttiä märkää lunta. Mutta valkoista sentään. Suunnilleen eka kertaa ikinä, kun tänne on kaksin tai isommallakaan porukalla tultu, minä en tehnyt ensi hätään lumitöitä. Pehtoori on tuolla toista tuntia jo lingon kanssa tolskannut. En tiedä, miten se näin meni. Mutta jää sitä kuulemma minullekin yllin kyllin aamuksi tekemistä vielä. Kyllä minä tiedän, että jää. Hyvä että jää. 😉

tonttuja

Tomafoi

Minä olen tervehtinyt tonttuja, katsonut että kaikilla on kaikki hyvin, vaihtanut kuulumisia marraskuun alun jälkeen. Tomafoi, Routalempi, Voltin ja Ollin veli Valtteri, – ja monet muut – voivat hyvin. Jouluntaikaa on täällä vielä…

tonttuja-2

Routalempi

Pehtoori on välillä piipahtanut sisällä, katsellut minun touhujani, tupissut jotain ”professorisihmisiä, ei uskois … ” Siinähän tupisee. 😉 Minä olen iloinen, että olemme täällä. Taas kerran täällä on hyvä.

tonttuja-4

  Iisakki perheineen

Niitä näitä

Merkillinen joulupäivä

Tähän merkilliseen, erilaiseen jouluun sopii tämä sää: + 5 C, aamulla satoi. Kaikki kujat ja tiet peilikirkkaalla jäällä, taivas tumma, maisema ruma kuin mikä, tuuleekin vielä, no ei sentään kylmästi. Ei pieneen mieleenkään tullut ottaa kameraa mukaan lenkille. Pitkään oli harkittava edes lähtemistä lenkille, – pehtoori tarjosi omia nastakenkiään lainaksi. Ne olivat kyllä edellytys, että pystyi ylipäätään kävelemään.

No kun ulos asti sain lähdetyksi, kävelin sitten tunnin. Sauvat eivät niinkään liikunnan tehostamiseksi kuin avuksi pystyssä pysymiseen. Toppilansuoralla oli vaihdettava tien toiselle puolelle, sillä koulun kohdalla pieni järvi, jonka läpi en yrittänytkään kahlata.

Enpä muista tällaista joulupäivää.

Ei palapelejä, ei lautapelejä, ei elokuvia vaikka niitä, hyviäkin, näytti telkkarista tulevan paljonkin.

Perinteistäkin sentään: lukemista (Maeve Binchyn taattua laatua, Seitsemän talvistä päivää – ei liian raskasta 🙂 ), pitkät päikkärit, myöhäinen päivällinen eilisen jämistä, poika seurana, joululauluja koko päivän, tämän vuoden kiintiö alkaa nyt olla täynnä.

seimi

Lapsi raportoi Meksikosta eilisen illan jouluruokaillalliselta (jota ennen klo 20 menivät ystävänsä perheen/suvun kanssa iltamessuun): ”Kalkkunaa parissa muodossa, jotain jauhelihapaistosta, omenasalaattihässäkkää ja pastaa”. Siis ei tacoja? Olen hämmästynyt!

Joulukinkusta siellä ei oltu kuultukaan. Joulukinkun suomalaisesta historiasta (ja meidän Mutikaisten tempauksesta) kerroin joku vuosi sitten, kirjoitin Kalevaan aiheesta ruokakolumninkin KLIKS.

Niitä näitä Vanhemmuus

Tuokiokuvia jouluaatolta

 

 

22-lunta-6

Keittiötontun kanssa kaksistaan aamulla vietimme laatuaikaa… 

22-lunta-5

 Kynttilän valossa muutama ikävän kyynel, Feliz Navidad, pikkuinen… 

22-lunta-9

 Joulukortteja on paljon.  

22-lunta-2

Italiasta tilattu panettone … Perfetto!

22-lunta-3

22-lunta-4

22-lunta-7

Herkkua on siinä monenlaista …

22-lunta-8

Glögitilkka 

22-lunta-2-2

Veli keskimmäisineen kukkalähetteinä… Eksnaapurit myös perinteisinä.

22-lunta-3-2

Suklaata …

22-lunta-2-3

Hautuumaalla liukasta, mutta ei kylmää, ja enemmän väkeä kuin koskaan….
Lämmin keli syynä?

22-lunta-3-3

Kirkko tuli täyteen. Enemmän miehiä kuin naisia, enemmän nuoria kuin vanhoja.
Hyvin vähän lapsiperheitä. Me kolmestaan poikkeus. 😉

Ja kappalainen oli nopeampi kuin kukaan koskaan ennen.

22-lunta-13

Illalla alkoi sataa räntää. No valkoistahan se on.

22-lunta-12

22-lunta-5-2

Tämän kipollisen mätimoussea voisi poika syödä yksikseen …

22-lunta-11

Onneksi tuli sisar seuraksemme… Ja sitten illan päälle miniäkokelaskin töistä suoraan …

22-lunta-10

Sinisiä hetkiä, parhaita hetkiä…

22-lunta-6-2

Enpä ole aikoihin tehnyt ranskalaista jouluhalkoa…
Se oli yksi neljästä jälkiruoasta. Palannen ohjeeseen…

(kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla)

Feliz Navidad! 

Tai tämä on vielä enemmän osa minun jokavuotista jouluani:
http://www.youtube.com/watch?v=kVYCudlVMSM

Niitä näitä Ruoka ja viini

Viime hetken jälkkärivinkki

Voi, minä lupasin tälle päivälle lapas-tapas-postauksen, kuvia ja ohjeita. Olen jo tehnyt kaikenmoista sen eteen; mm. äsken nuoren parin kanssa söimme, poikkeuksellisen myöhään, poikkeuksellisen paljon (kalkkunaa ja jouluruukkua, hmmm), ja tein – osin postaustani varten, alkupalaksi kaikenmoisia pieniä hyviä – – –

tapas-7

Mutta koskapa en halua hutaista tätä juttua, siirrän sen välipäiviin…

Sen sijaan voin antaa viime hetken joulujälkiruokavinkin. Pehtoori oli toissaviikolla löytänyt Fazerin uusia karkkeja, kahvi-Marianneja. Ja ne on hyviä, sellaisenaankin.

jälkkäri-2

 

Niistä kehittelin jälkkärin, joka sai äsken erinomaisen hyvän vastaanoton kolmen hengen raadilta.

jälkkäri-3

 

tapas-8

Moccha-jäädyke

30 kpl (melkein pussillinen) Marianne cafe -karkkeja
2 munaa
½ dl sokeria
3 dl vispikermaa
2 tl tummaa, sokeroimatonta kaakaota (Ögon) (myös ripaus espressojauhetta voisi toimia?)
Rouhi karkit hienoksi. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita karkkirouhe vaahtoon, vatkaa kerma vaahdoksi, lisää siihen kaakao, ja sekoita muna-sokeri-vaahtoon. Lusikoi massa annoskippoihin tai vuokaan. Pakasta. 
Irroita vuoasta ennen tarjolle vientiä, koristele kahvipavuilla, strösseleilla, tähtianiksilla. Helppoa ja hyvää.
tapas-2-3

 

Muutoinkin sellainen joulunaluspäivä; aamuvarhaisesta lähtien touhua, tekemistä ja kulkemista on riittänyt.

Vesisade! Ihan hitonmoinen vesisade! Eihän sen näin kuulu mennä!! Siksikin Lappiin ikävä…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI

numerot-2013-8

 

 

22-lunta

 

Niitä näitä Vanhemmuus

Kuolema iltapäivällä – ja muuta jouluista

Pohjoisen pallonpuoliskon talvipäivänseisaus on se hetki, kun Aurinko paistaa kohtisuoraan kohti Kauriin kääntöpiiriä eteläisellä pallonpuoliskolla. Se osuu useimmiten joulukuun 21. päivään, kuten tänäkin vuonna, mutta joskus myös seuraavaan. Seisauksen kellonaika on tänä vuonna klo 19.11 Suomen aikaa.

Ja juuri sillä kellonlyömällä palauduimme kaupungilta. Talvipäivän seisaus.

Minulle se merkitsi viiden tunnin tehokasta kaupunkikierrosta, jonka loppupuolella nuoripari liittyi seuraani: joululahjakseen kävimme tilaamassa heille keittiön ja makkarin verhot. No ei ole heille enää kovin paljon jännitystä siitä, mitä aattona lahjakirjekuorista paljastuu….  Mutta mukava kierros oli. Minulle lahja se kierroskin.

Illansuussa läksimme neljästään kaupungille syömään; Toripolliisin burgerit vallan erinomaisia.

Sieltä siirryimme Hemingwayhin, Hemppaan, kuten sen nimi nuorison mukaan on, jälkiruokadrinksuille. Ja meillähän ei ole muuta tehtävää kuin kasvattaa nuorista kansankynttilöitä. Kertoa Ernst Hemingwayn tuotannosta, joka oikeasti on ollut sekä minulle että pehtoorille varhaisaikuisuuden tärkeä kirjallinen vaihe, ja edelleenkin olen sitä mieltä,  että ”Kenelle kellot soivat” on yksi maailman kirjallisuuden tärkein teos. Ja ”Kuolema iltapäivällä” myös varteenotettava opus. Semminkin kun siellä on se yksi drinksu … 😉

Seitsemän jälkeen Rantapellossa, takkatulen ääressä istuskelimme, höpöttelimme. Koiraperheen arjesta pehtoorin kanssa opimme paljon, ja pojastammekin [”kun ei enää uni riitä, niin on mentävä aamulla töihin ennen seitsemää!”, toteaa meidän juniori, jolle kouluun meno yhdeksäksi oli ylitsepääsemätön juttu].

Melkein kuin tänään olisi ollut jo joulu. 😉

Kolme yötä jouluun on, laskin aivan itse eilen, kun näin silmät tonttusen. Kynttilätkin loistaa taas, ikkunoista katsellaan, kun lunta hiljaa … 

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

JOULUKALENTERI
Nimipäiväsankari oikealla…

numerot-2013-7Hyva tuomas