Niitä näitä – Sivu 223 – Tuulestatemmattua

Illan tullen

Kaupungilta kokouksesta palatessa oli pysähdyttävä rautasillan pikkuiselle parkkipaikalle.
(Klikkaa isommiksi, ovat parempia siten.)

Yhtäkkiä rupesi ripsimään.

Pian jo satoi.

Ja minä ihan vääränlaisissa kamppeissa ja vääränlaisen objektiivin kanssa liikkeellä.

Mutta muutama otos sentään. Mutta kasarmin puolella komea sateenkaari jäi taas kunnolla kuvaamatta.

Vielä puolenkymmentä vuotta sitten, saatikka 10 vuotta sitten, yliopistojen tärkeä tehtävä oli huolehtia ”yhteiskunnallisesta palvelutehtävästä”, mikä meidän alalla tarkoitti mm. paikallishistoria-projektien hoitamista, asiantuntijalausuntojen antamista menneestä, esitelmiä ja dokkariavustusta tms. Nyt se ei enää ole trendikästä, eikä siitä paljon palkita tuloksellisuutta laskettaessa.

Mutta tänään dekaanikahveilla saatiin kuulla ihan uusi, trendikäs termi, jota nyt korkeakoulumaailmassa on ryhdyttävä viljalti käyttämään ja toteuttamaan: ”poispriorisointi”?! Eikä käsite ”hybridiyliopisto” aiheuttanut yhtään enempää ihastusta. Henkilökohtainen pian aktualisoituva ”poispriorisointini” alkaa tuntua päivä päivältä paremmalta idealta.

Mutta palatakseni vielä tuohon yhteiskunnalliseen palvelutehtävään: minulle tätä palvelutehtävää nyt tuntuu kasautuvan tähän loppukeväälle ihan turhankin paljon. Viime viikolla oli Kemin keikka, pääsiäisviikolla haastattelu Kalevaan, perjantaina haastattelu Pohjolan Sanomiin, nyt torstaina on ensimmäinen ikääntyvien yliopiston esitelmistä, ja huomenna on Lapin Radion haastattelu liittyen Kemijoen kalastukseen. Sepä on kyllä sellainen aihe, että saa olla kieli keskellä suuta. Pitänee tässä taas omia artikkeleita vähän silmällä, että voi argumentoida faktoilla … Ja muitakin vierailuluentoja on tässä edessä. Että ei vielä mitään toivoa töiden määrän hiljalleen hiipumisesta…

Historiaa Niitä näitä Oulu Valokuvaus

Keväinen sunnuntai

Miten olenkaan tyytyväinen kun – sittenkin – osaan jättää töitä tekemättä. Täysin kylmäverisesti aamupäivällä suljin tiedoston, joka tosiasiassa vaati valmiiksi tekemistä. Tuosta vain. Suljin ja lähdin lenkille.

Ja miten hieno päivä. Tuntui kuin olisi ulkomailla. Ja kuin olisi ihan liikaa kampetta. Ja todellakin olisi voinut jo kesälenkkarit hakea varastosta. Mutta reipas sauvataivaltaminen keskustan kaduilla ja puistoissa oli ihan juhlaa.

Sauvat ja kamera eivät ole hyvä yhdistelmä, muttei mahdotonkaan.

Siellä olisi voinut kävellä vaikka kuinka kauan. Vaikka. Kuinka. Kauan.

Oli pitkästä aikaa kokeiltava HDR-kuvia. Ja mikä olennaista: näettekö tuon auringon kimmellyksen veden päällä! Auringon!

On erinomaisen mukava kun unta riittää pitkälle aamuun, – oli jo kahdeksan kun smoothien tekoon ryhdyin.

On mukava jättää vessan pikku ikkuna auki: tuoksuu raikkaalle ja keväälle koko päivän.

Oli tehtävä italialaista safkaa: kalkkunaa pizzaiola-kastikkeessa. Bueno! Nuoretkin tykkäsivät. Ja jälkkäriksi uutta jätskiä uuniomenapaistoksen kanssa. Ui-jui – ihan tavattoman hyvään tanskalaisten tekemää italialaista jätskiä. Äänin 4- 0 suosittelemme.

Olen ehkä keksinyt yhden kirjaidean! Perhe ei pitänyt mahdottomana. Ehkä voisi olla hyvä. Mutta ajatukset siis taas liikkuvat, ehkä vielä luon jotain. 😉 Ajattelen ainakin.

On taas se aika vuodesta, että lenkin jälkeen väistämättä tuli ajelluksi puutarhalle. Voi käykää ihmiset puutarhalla, vaikka Aleniuksella. Kesä on käynnin jälkeen lähempänä kuin uskottekaan. Ostin yrttitaimia, siemeniä, haaveilin uusista pihapurkeista… pieni ”mini-kasvihuone” (metri kertaa 60 cm) ihastutti. Jätin ostamatta. Mutta basilikan siemeniä, lehtipersiljaa, … ja orkideallakin juhlistin kevätpäivää.

Laaniskassa oli vettä enemmän kuin ikinä ennen. Tai siis minä ainakaan en muista..

On vaan niin hienoa että ollaan jo tässä ajassa vuotta.

119

Niitä näitä

Jo juhlia valmistellen, ja juhlissa

Sehän tässä taas on ollut tulppana, että olisi niin paljon tekemistä, ettei tiedä, mistä aloittaisi ja minkä suosiolla jättäisi pois, joten lopultakin aika vähän on tulosta tullut.

Satunnaisten kotitöiden, apteekki- yms. asioiden ja äidin luona käynnin jälkeen, kauppareissu(je)n seurauksena, kuitenkin saatiin parsakausi avatuksi; lounaaksi uusi tapa tarjota parsaa. Kunhan teen toisen kerran, niin sitten ohje ja kuvat. Nytkin oli erinomaista, mutta ei vielä oikein esteettistä. 😉

Ja sitten Limoncello di Casa tekeytymään. Ylivuotistakin on vielä jäljellä, mutta sitä ei taida olla tarpeeksi alkukesän kekkereille, joten uutta tekeytymään.

Viime vuonna tein tuohon Absolut Vodkaan, ja kyllä siinä makua on enemmän kuin Finlandia Limessä, jota en edes löytänyt tänään, joten uusikin satsi Absolutilla.

Ohje on täällä KLIKS. Se on kyllä niiiin helppoa ja nopsaa, että ihan ehdottomasti suosittelen tekemistä. Käyttöä on monellakin tavalla. (ks. ohje)

Vielä iltapäivällä emme olleet ihan varmoja lähdemmekö bileisiin, joihin oli kutsu käynyt.

Ihan erilaiset 50 v. – juhlat olivat tiedossa…

JP:n erinomaisen onnistuneissa kesteissä on oltu ennenkin. KLIKS

Siellä – kuten tänäänkin – oli tämä auto…

Tänään Super Parkissa oli sali saatu juhlavaksi, tänään siellä soitettiin sellaista rockia, joka meistä kuulostaa ainoalta oikealta.

Olihan mukava nähdä paljon tuttuja; meidän tutut enimmäkseen paistinkääntäjiä kuten juhlakalukin. …

Suurin osa liki tuhanteen nousevasta vierasjoukosta olivat enemmän sankarin rocki- kuin ruokaystäviä, mutta eihän se menoa haitannut. Päinvastoin.

Varsinkaan niinä hetkinä kun sankari itse heittäytyi rumpujen taakse tai vieraiden joukkoon.
Varmastikin juuri nyt siellä on meno ylimmillään, mutta me jo kotiuduimme.
Tylsiä olemme, mutta vanhat ei nyt vaan jaksa….

Niitä näitä

Tämäkin on nyt koettu

– Hyvinhän se meni. Mutta kyllä minä vielä laitan lähetteen ultraan. Ihan vaan varmuuden vuoksi. Kun keski-ikäisellä on tällaisia oireita niin hyvä se on vielä ultralla varmistaa… [huom. paino sanalla ”keski-ikäisellä”, – siis ei ”ikääntyvällä”, ei ”seniorilla”, ei ”iän karttuessa”, ”väistämättä kremppojen vähitellen lisääntyessä”, vaan keski-ikäisellä! Keski-ikäinen on lähempänä nuorta kuin vanhusta!]
– Sitä paitsi ultralla näkee todella tarkasti. Voidaan sitten eliminoida kaikki muutkin pois: varsinkin kun olet noin hoikka niin ultrassa saadaan todella tarkka ja hyvä kuva. [huom. paino sanalla ”hoikka” – pikkuisen kyllä mietin, että olisiko keski-ikäisellä tai ehkä jo ikääntymisen alussa olevalla mieslääkärillä sittenkin syytä harkita rillien hankkimista?]

Olin aamulla vatsan tähystyksessä. Väistämättä se oli edessä, sillä pari kuukautta tässä on näiden dyspepsia oireiden (ylävatsakivut) kanssa elelty. Minä joka en koskaan – juuri koskaan – sairasta mahallani mitään, olen mahakatarrin (gastriitti, dyspepsia, ei refluksi, vaan ”tavis” ;)) vuoksi käynyt aamulla nielemässä letkun ja selvinnyt siitä – ymmärtääkseni, ehkä – hieman tavallista helpommin.

Eihän se mikään riemullinen kokemus ole, mutta ei se kauan kestä, eikä aiheuta kipua. Verrattuna moniin, moniin hammasremppoihini niin melkein pikkujuttu. No ei sentään, mutta ohi on. Ja mikä parasta: nou hätä. Ei löytynyt, ei näkynyt mitään erityistä. Epikriisin mukaan kaikki oli ”tavallista”, ”normaalia” tai ”ei-poikkeavaa”. No biopsioiden (koepalojen) tulokset ovat vielä tulossa, ja sinne ultraan vielä mentävä, mutta ei mahahaavaa, ei palleatyrää, ei mitään näkyvää häikkää. Ihan tavallinen mahakatarri tai siis dyspepsia – kuten kuulemma nykytermi kuuluu – se on.

Kirjoittaessaan lausuntoa lääkäri katseli näyttöä, josta näkee, että työterveyden lähetteellä olen vastaanotollaan, ja kysyy: ”Olet yliopistolla. Missäs tutkit ja opetat?” – Historiahan se minun juttuni on. – Ai humanisteillakin niin kiire, että stressiä on vatsaan asti.”

No ihan stressin syyksi tätä toistakaan [helmikuussa 2012 lievempi versio tästä] mahakipuilua ei voitane pistää. Ja minkä stressin? Jo helmikuussa työterveyslääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että pääasiallisin syy pötsin ongelmiin on ollut runsas särkylääkkeiden käyttö. Sehän sattui nyt nimittäin peräjälkeen, että hammasremppojen (= implanttiruuvien asennus) ja lievän aivotärähdyksen (muistatteko kaaduin tilhiä kuvatessa) takia jouduin syömään Buranaa (= ibuprofeenia), joka minulta oli jo kolme vuotta sitten samojen mahaoireiden vuoksi kielletty. Eikä mitään lasten 200 mg Buranaa, vaan 600 ja 800 milligrammaisia, ja taas minä napsin niitä melkein kuin karkkeja, ainakin muutamia viikkoja. Minä kun en osaa sairastaa ja töistä pois olla, joten sitten siis syödään Buranaa. Ja se ei ole hyväksi keski-ikäiselle hoikalle naisihmiselle. 🙂

Tässä on nyt ruokaremppaa tehty: välillä jätin kahvin kokonaan pois, nyt sitten vain se yksi pakollinen aamukahvi, sitrushedelmät ovat liki pannassa, Sodastream on käyttämättömänä, kovin rasvaisia safkoja meillä ei ole harrastettukaan, eikä väkeviä, Buranan tarvetta ei onneksi ole enää ollutkaan.

Ruokaremppaan on kuulunut myös syömisen lisääntyminen: kun mussuttaa banaania ja juo jukurttilitkuja parin tunnin välein, niin katarri ei ärsyynny. Mutta eihän tuommoinen jatkuva pahan olon välttämiseksi syöminen erityisen hoikentavaa ole: päinvastoin! Joten se siitä lääkärin kommentista.

Viiniä nautin tässä välillä hyvin rajallisesti, mutta! Ette ehkä usko, mutta minulla on vankkaa empiiristä tutkimustietoa: punaviini relaksoi mahakatarria. 😉 Ne aamut, jotka herään aamuneljältä/viideltä ylävatsakipuihin [”kuin nyrkki olisi rinnan alla”], eivät ole koskaan olleet punaviinin nauttimisen jälkeen. Kipuherätykset ovat olleet arkiaamuisin. Eikä niitä ole ollut ihan vähän.

Tässä iässä, näillä eväillä… helpotushan tuo juttu oli … siitäkin huolimatta, ettei ”nollatulos” mitään parantanut – ei se kipu mihinkään ole hävinnyt. Vain huoli on hävinnyt.

Lappi Niitä näitä

Teiden ja muita viittoja

Pääsiäisen kuvia kameralta purkaessa muistan että sunnuntaisella Inarin reissulla – vihdoin, sillä olen monta kertaa aikonut – kuvasin tienviittoja ja muitakin opasteita, jotka siellä ovat vekkuleita.

Olisi mukava tietää mikä juttu näiden teiden nimien takana on?

Huutokalliontie on Inarinjärven rannassa. Miksi kalliolla on huudettu niin paljon, että siitä riitti tien nimeksi asti?

Posti-Matti on aika helposti kuviteltavissa, mutta entäs nämä?

Miksi Fanni-tädillä ja Laura-tädillä näyttäisi olevan yhteinen tie?

Tämä seuraava on eri reissulta, mutta kuuluu tähän sarjaan.

Autiomaantie on jossain Posion ja Kuusamon välillä. Muistaakseni.

Oulussa on Vihellyskuja. Tiedättekös missä se on?

Inarissa opastinkuvia kerätessä oli otettava kuva kuvasta.

Tässä onnikka on Kaunispään päällä (1930-luvun alussa?), ja viitassa lukee ”Kaunispään kulovartijan majalle”. Kulovartijan maja oli siinä, missä on vanha ”Ylämaja” (itseasiassa se taitaa osaltaan olla juuri se kulovartijan maja) eli Kaunispään Huippu-kahvila-ravintolan vieressä. Monissa minun kuvissani olette nähneet.

Inarinjärven rannasta lähtee muuttorikelkkareitti Jäämeren rantaan.

Sitten on vielä laitettava muutama otos Inarin Kuukkelista. Saariselällähän on itseään ”Pohjois-Suomen suurimmaksi tavarataloksi” mainostava K-kauppa Kuukkeli, joka on meidän mökkielämässä lähikauppa. Ja sekin on sekaisin. Joskin vuosikymmenien saatossa toki jonkinlaiseen tolkkuun tällätty, mutta Inarin ”sivuliike” on edeltävien vuosikymmenten hengessä myllerryksessään liki nähtävyyden asemassa. Meidän Juniori nimenomaan halusi käydä sitä ”katsomassa”, vaikkei kauppa-asioita ollutkaan.

Eikä todellakaan kaikkea ole, useimmiten ei ollenkaan, ja jos on, ne on aika arveluttavasti, ei oikein millään ajatuksella paikoilleen pukuattu: koiranruoat ja Piltit samoilla hyllyillä, juomavarastossa epälukuinen määrä epämääräistä pikku tilpehööriä, juomat sulassa sovussa kukkamultien ja vessapapereiden kanssa, tai suunnilleen sinne päin …

Tuleehan mieleen jotkut pienet kaupat jossain Välimeren rannan kylissä? Joulukoristeet ja johdot satunnaisessa sekamelskassa, ja postikin vielä samaan pisteeseen.

Sole niin väliä.

Lappi Niitä näitä Valokuvaus

Kuvia

Toisen pääsiäispäivän aamiaisella istuimme ennen kahdeksaa, huolimatta siitä, että Juniori lähti eilen illalla yhdentoista aikoihin vielä Kaunispään päälle kuvailemaan täyskuuta, linnunrataa, toiveissa vielä revontulet. Minäkin vielä kymmenen jälkeen olin pihalla kameran ja jalustan kanssa, mutta en pojan mukaan sitten kuitenkaan lähtenyt. Reposia ei ollut ollut, mutta kelpo kuukuvia oli Juniori saanut. Vain vähän olen kade. 😉

Juniori on taivaankaaren ja sen ilmiöiden kuvaamisessa ison askelen meitsiä edellä, mutta ei se estänyt meitä molempia (ja Miniää myös) eilen Siidassa (Inarissa oleva ”keskeinen kohtaamispaikka Inarissa, Suomen saamelaisalueen keskuksessa. Siida on ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja Pohjois-Lapin monimuotoiseen luontoon.”) yhdessä kehuskelemasta toisiamme: siellä oli reilun 10 minuutin diakuvakooste ”Revontulista” ja muista Lapin taivaantulista, tunturimaisemista.

Ja kyllä me yhtäpitävästi toisillemme todistimme, että on onnistuttu muutamia samantasoisia ja parempiakin kuvia Saariselän tuntureilla ja kairassa kuvaamaan… sellainen äiti-poika -keskinäisen kehumisen kerho kokoontui Siidan auditoriossa. 🙂

Mutta sitten: kyllä me ihan yhtä valmiita oltiin myöntämään, ettei meistä ikinä, ei koskaan, tule sellaisia kuvaajia kuin Markus Varesvuo. Hänen lintukuvanäyttelynsä oli ihan hurjan hieno!!!

Tämä ei ollut siellä.. ..mutta vähintään yhtä hyviä, monta. Kaikki. http://www.lintukuva.fi/markus/1513.php

Olin kyllä hyvin ihastunut, imponoitunut. Ja olenhan ennenkin sanonut, etten minä edes pidä linnuista. Mutta lintukuvista näytän pitävän. Koskapa näyttelyssä ei ollut kuvauskieltoa, rohkenin muutaman kuvan ottaa… Hömötiainen oli – yksi – lemppareistani. Saatikka koskikara, kuukkeli, riekko, … enää ei ole ongelmana kuin minkä ostaisi, mihin laittaisi…

Jos satut Inarissa päin olemaan, niin pelkästään Varesvuon kuvien takia kannattaa Siidassa poiketa.

Ja onhan se toki muutoinkin ihan erinomaisen hyvä museo- ja luontokeskus.

Toinenkin hyvä (vaihtuva/”valo”kuva) näyttely siellä oli. Venezuelainen kuvaaja Antonio Briceño oli kuvannut poroja, kuunnellut saamelaisia.

520 Bohcco -valokuvanäyttelyn valokuvat kertovat saamelaisista, heitä ympäröivästä arktisista olosuhteista ja poroista. Kuvausmatkoillaan Briceño kiinnostui myös saamenkielestä, sen sanaston rikkaudesta ja uhanalaisuudesta. Näyttelyn nimi on kunnioitus kielelle: saamenkielen 520 poroa tarkoittavaa sanaa tekivät häneen suuren vaikutuksen.

Me pidimme kuvien esillepanosta. Kaksi tai kolme pleksilasia, joille kuvat oli tehty… Merkillinen kolmiulotteisuus. Kuvat kuvista eivät (tietenkään) tee oikeutta.

Huikeita-5

”lähtee suoraa päätä kotiin” … niin mekin aamulla tehtiin …

Nyt jo kotona. Monta tuntia oltu jo, huomisia duunejakin ja keskiviikon luentoa valmistellen jo monta tuntia …

Ja siitä nuo vain vähenevät… 🙂

125

Lappi Niitä näitä Ruoka ja viini Valokuvaus

Mökin pirtissä

# Hashtag ladun varrella! Tänään oli hyvä aamu hiihtää.

Tänään on ollut hyvä päivä muutoinkin. Leppoisa ja levollinen.

Ulkoilua, lukemista, vähän kirjoittamistakin, kuvaamista, ruoan laittamista. Teinpä erinomaisen hyvän lammaskastikkeen pastalle. Sellainen mitä kaapista löytyy soosi; olennaista pitkä kypsytys ja yrtit. Valkosipulia ja minttua paljon.

Ja Miniän kanssa tekaisimme pääsiäisunelmista. Unelmatorttu on perheessä klassikko, mutta moneen vuoteen en ole sitä pääsiäiseksi, enkä paljon muutenkaan tehnyt, mistä Juniori aamulla esitti paheksuntansa. Niinpä päätimme sellaisen tehdä. Perinteinen, äidin ohje, löytyy Riemusta ruuanlaittoon -kirjastani (viimeinen ohje, ja HUOM. ohjeen ½ pkt tomusokeria tarkoittaa noin 150 g).

Tänään jäi vähän vaaleaksi (ei ollut Ögön tai Van Hauten -tai muuta tummaa kaakaota, vaan tehtiin Oboylla). Ja sitten täytteestä tein ”pääsiäisemmän”, keltaisemman lisäämällä muutaman tipan keltaista karamelliväriä.

Istuimme ruoan ääressä pitkään, paljon puhuen. Menneestä ja tulevasta.

Ja tässä ”tutkielmani” lasimunista.

Pääsiäiskuvia

Pääsiäiskuvia-4

Pääsiäiskuvia-2

Lappi Liikkuminen Niitä näitä

Ihan oma päivä

Kiirastorstai poutaisella Hangasojalla alkoi jo hyvin varhain, ja tovin duunattuani päätin, että NYT on aika lähteä hiihtämään. Minähän olen reipas ja menen ennen kuin keli menee ihan nuoskaiseksi, sillä minun ”minigrippi”-sukseni (sellaiset voitelemattomat) eivät ole parhaimmillaan nollakelillä, saatikka nuoskassa, joten lähden NYT.

Ei muuta kuin sauna lämpiämään, sukset autoon ja ajelen Savotta-Kahvilan pihaan, josta sitten ladulle. Kyllä, kyllä minä hoksasin, että latukone ei ole vielä käynyt, mutta latu-ura näkyy, eikä siinä ole kuin pari senttiä lunta. Siis ei muuta kuin sivakoimaan.

Kilometrin kohdalla oli myönnettävä: enhän minä mitään hiihdä! Minä sauvakävelen sukset jalassa! Mutta takaisin en käänny!

Muistelin, että joulu- ja hiihtolomallakin latukone tuli melkein heti vastaan, kun olin ladulle lähtenyt, että aamulla sen reitti menee tästä. Meneehän se: mutta aamukahdeksan on eri asia kuin aamuyhdeksän! Aamukahdeksalta se ei mene. Sinnillä jatkoin, sillä olin varma, että kun pääsen Saariselkä – Kiilopää -valaistulle ladulle (ei Parfyymilatu, vaan se pitempi) niin sen on OLTAVA kunnossa. Oli se. Ja arvaattekin: latukone tuli vastaan. Olihan sen aika!

Kolmen kilometrin tarpomisen jälkeen suksen pohjat osoittivat: ei luista, 10 senttiä lunta pakkaantunut pohjiin!

Ja samanlaiset tosi tiukkaan paakkuuntuneet lumikerrokset monojen pohjassa. Jotta meni se hiihtolenkin alku enempi voima- kuin aerobiselle puolelle. Mutta sitten loppu oli yhtä juhlaa. Luistoa ja kauniita näkymiä. Sinistä taivasta ja auringon pilkahduksiakin.

Hiihtolenkki, jossa minulla menee tavallisesti kolmesta vartista tuntiin, vei tänään puolitoista tuntia. Mutta tulipahan liikuttua.

Mökille päästyä, saunan pesä oli tietysti jo sammunut, – sytyttelin uudelleen, ja odotellessa lämpiämistä tein lumityöt. Ja kyllä minä niin mieleni ilahdutin ulkoilmasta, valosta, Lapista, luonnosta.

Saunan jälkeen yhden artikkelin luin, arvioin, muutamat sähköpostit hoitelin ja sitten jatkui oma päivä, retriittini puhumattomuus loppui ja lähdin kylille. Shoppailemaan!

Saariselän DesignCenterissä ArcticQueen-merkillä myydään villa- ja pellavavaatteita, joita puodin Pirjo on itse suunnitellut (ja paljolti kai ommellutkin), ja miehensä Iisakki niitä kauppaa. Tänään vakaana aikeenani oli ostaa sieltä tunika. Saa niitä nykyään tilattua netistäkin, mutta miksi tilaisin kun kauppa on täällä mökin lähiruokakaupan eli Kuukkelin vieressä.

Olen ostanut ko. kaupasta yhtä sun toista mökin sisustukseen ja kattauksiin, Pentikin liinoja, Origo-astioita, Muumimukeja, Saamenmaan musiikkia, kynttilöitä ja lautasliinoja ja sen meidän ison lämpömittarin, joka on täällä Temmatussa usein näkynyt. Olemme vieneet suunnilleen kaikki vieraamme kauppaan, ja tuliaisia ja noita Arctic Queenin vaatteita ja viittoja ovat ystävät ostaneet. Minä en ennen, mutta tänään ostin.

Eikä siinä vielä kaikki, kävin tietysti ruokakaupassa ja Alkossa, mutta sitten vielä Holiday Clubin Aurora Spahan: kasvohoidon aika. Nyt on hehkeä hipiä. Shoppailua, hemmotteluhoitoa ja herkkuja! Ihan kuin olisi ulkomailla.

Mökille palattua pääsiäissiivouksen [hyvin kevyen] tein, ja kun vielä muutaman keltaisen kaitaliinan silitän ja Pehtoori ja nuoripari koirineen tienpäältä tänne ennen kymmentä tulevat, voi pääsiäinen tulla.

Ai niin, tähän päivään on kuulunut tämäkin.

”On hauras elämä, …se antaa enemmän, jos pyytää vähemmän…”

https://youtu.be/2CUM_ttwUcI?list=PL1AXqF3ugrN-foGINAIpECrJUmOQD5CKC

Ostin Hectorin uuden CD:n, jonka ilmestymisestä en ollut aiemmin edes kuullut mitään.
Se maksoi vain neljä euroa. Se on tavattoman hyvä.
Minä olen kuunnellut mieluusti Hectoria jo 40 vuotta.
Niin se aika rientää. …

Bloggailu Lappi Niitä näitä

Tällainen retriitti

Etätöissä on se hyvä puoli, että voi nousta suoraan sängystä töiden ääreen. Ei mitään suihkutteluja, meikkauksia, föönauksia, vaatteiden valintaa, aamiaisen kattamista ja laittamista, ei eväiden tekoa, ei työmatkoja, parkkeerauksia, työhuoneeseen raahautumista.

Kunhan nouset, vaihdat pyjaman lösökamppeisiin, sekoitat banaanin, kiivin, Actimelin, vähän hunajaa ja paljon minttua, avaat tietokoneen, käärit hihat ja alat hommiin.

Välillä voit siirtyä pirtin pöydän äärestä sohvan nurkkaan.

Ajatuksena oli lähteä hiihtämään – edes pikkulenkki, mutta uppouduinpa töihin niin, että lumipyryinen sää ei houkutellut niin paljon, että olisin keskeyttänyt… Sitä paitsi oli koulutusneuvoston sähköpostikokous ohessa; entä jollei minulla olisi ollut Hajakaistaa? Ei toimivaa nettiyhteyttä? Miten kokous olisi sujunut? Varmasti ihan hyvin, mutta onhan tämä sähköisen viestinnän aika ihan erinomaista.

Illansuussa vasta hellitin, hyvä mieli että sain aikaiseksi… Sitten aika lumitöille. Niitä on riittänyt.. Josko pääsiäinen menisi vähemmillä?

Täällä on jo pitempi päivä kuin Oulussa, saatikka eteläisemmässä Suomessa.

Tänään jätin lingon käynnistämättä, ja ihan urheilusta nuoskalumisen pihapiirin ja polun purolle kolaaminen kävi. Maisema ihan musta-valkoinen. Välillä hyvin valkoinen. Pyryttää.

Tämä kuva on värikuva. 😉

Vielä kun kannoin vedet saunalle – kannoin niin paljon että riittää pariksikin päiväksi – oli parin tunnin ulkoilu hoidettu. Sauna ja safka ansaittu.

Tänään en ole puhunut ollenkaan. Sellaista ei usein minulle käy. Kirjoittanut olen, sähköposteihin vastaillut, paljonkin. Mutta ääneen en ole puhunut. Sellainen ei ole minulle tavallista. Ei ollenkaan.

Hiljaisuuden retriitti.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

PS. joku (kiitos vain) oli Facebookissa (ilmeisesti jossakin ryhmässä) linkittänyt aprillipäivän historia -postaukseni sillä seurauksella, että jo nyt sen on käynyt lukemassa yli 700 henkeä. Tässä tulee Tuulestatemmattua-blogin vilkkain päivä. Hassua. Minä olen hiljaa, mutta blogi ”juttelee omiaan ja itsekseen”. 😉

Lappi Niitä näitä Yliopistoelämää

Etätöissä

Tänään näkymä byrooni ikkunasta on ollut tällainen.

Ajatukseni oli tulla tänne tekemään – rauhassa – ensi viikon esitelmää ja infoa sekä kirjan toimittamiseen ja sen täydennys/päivityspuuhiin. Että ei olisi jatkuvaa ramppaamista ja kontaktiseeraamista työhuoneessa, että olisi työrauha. No ei täällä kukaan ole rampannut, mutta työpuhelin ja sähköposti ovat hehkuneet punaisina. Opiskelijat tarvitsevat sekä opintoajan jatkoanomuksia varten sekä toimeentulotuen anomiseksi lausuntoja – juuri tänään! Nyt on maaliskuun viimeinen päivä, ja se on dead-line noille jutuille ja kyselevät niitä juuri nyt! Huoh!

Ja sitten yksi pääsykokeisiin tulija kyselee, saako pääsykokeissa syödä nikotiinipurkkaa ja/tai käyttää nuuskaa? – Eipä ole moista ennen tiedusteltu!

Sitten on tullut KAKSI puhelua ja kyselty esitelmöijäksi kesän kotiseutujuhliin. En lupautunut: on tässä huhti-toukokuussa sellainen puhujaralli jo muutenkin, että en todellakaan enää kesällä mihinkään lähde. Ja KAKSI toimittajaa on ottanut yhteyttä. Toisen kanssa rupattelimmekin tovin, – siihen liittyen pitäisi olla huomisessa Kalevassa nimenikin. Eikä ole mikään aprillijuttu, vaikka onkin. 🙂 Siis aprillipäivän historiaa… Viime vuonna siitä kirjoitinkin täällä Temmatussa.

Toimitustyöhön ja kandilaisten kyselyihin liittyen ovat sähköpostit kulkeneet; etätyö on siis lopultakin sujunut.

Sääkin on ollut hyvin työmyönteinen: ei kimmeltäviä hankia houkuttamassa laduille tai mäkeen.

Yöllä satoi lunta, aamullakin vielä satoi, liki koko päivän satoi ja nyt sataa. Täällä on hyvin paljon lunta. Ei ihan metriä, mutta ei se siitä kauas jää.

Iltapäivällä olin kuitenkin pari tuntia ulkona: oli tehtävä lumityöt, jotta pääsi pihapiirissä liikkumaan, purolle hakemaan saunaan vedet.

Mikä on olennaista tuossa rantasaunakuvassa? Satoja kertoja kuvatussa ja täällä esillä olleessa rantasaunakuvassa? – Siinä näkyy varjot! Pieneksi hetkeksi lumipyry taukosi, ja aurinko onnistui pilvien takaa paistamaan, – tekemään varjoja. Varjot voivat siis olla erinomaisen myönteinenkin asia.