Niitä näitä

Sunnuntai on humahtanut. Sen että heräsin, niin nyt olisi jo luovuttava kuvahommista. ”Vastavalo” vie mennessään … palaan asiaan …

Aamupäivä lenkillä, Ilokivillä, kaupungissa, muutama toimeksiannon toiveissa otettu kuvakin, ja kaupassa hakemassa aineksia lohipiirakkaan. Sellaisen sitten kuitenkin päätin leipoa Apsun synttäripöytään.

Mutta sellainenhan ei sankaria kiinnostanut. Lego City -synttärikakku ja kaikki ne Lego-paketit kylläkin.

Aika jännä kun seurasin pojan touhua ja olemista, niin ei oikeastaan paljon puhunut koko aikana. Availi lahjapaketteja, ajeli uusilla autoilla. Ei paljon kaikkien serkkujen ja tätien ja setien ja isovanhempien jamuutamien samanikäisten seurasta piitannut, paitsi M:sta. Serkkunsa, joka on meilläkin käynyt usein, oli Apsulle tärkeä kaveri tänäänkin.

Iltasella on ripsinyt, nurmikko ja yrttipenkit ja allergiset kiittävät. Mutta lämmöstä en mielelläni luovu…

Kylläpä oli hieno kokemus. Tulos ei ehkä ihan sellainen kuin toivon, mutta katsotaan…

Ei juuri mainittavaa tältä päivältä.

Lähinnä koettanut tehdä ”Muistikuvia” tiettäväksi, myydä kuviani ja kuvaamistani. Hautausmaa-kuvilleni, menneille ja tuleville koetin saada ostajan, eipä tärpännyt, eivät kuulemma juuri osta. Mutta pari muuta tarjousta lähtivät myös, – katsellaan. Liityin jopa ”Vastavaloon”. Ei ollut ihan pikkujuttu, mutta sentään läpäisin pääsyn sinne. Katsellaanpa sitäkin mahdollisuutta.

Peruslenkki ja kesäruokaa… Mansikat ja kolme beetä: brie, basilika ja balsamico(kastike) ovat ihanaa kesäruokaa. Hiilarit pinaattiraviolista.

Ehkä lyhyin postaus vuoteen.

Huomenna olen toimeliaampi. Kai.

Nyt ”Vain elämää”.

Kaupunkipäivä.
Tänäänkin olen kävellyt kaupungissa, torilla, rannoilla ja reunoilla eräänkin kilometrin.
Liekö huomisesta alkaneeksi ennustettu säiden viileneminen aiheutti aurinkolasien halpuuttamisen.

Asioiden toimituspäivä.
Mm. matto korjattavaksi. Kaunis olohuoneen paksu ”perintöplyyshimatto” on alkanut rispaantua hapsuistaan, ja vihdoin löysin yhden liikkeen, jossa lupasivat tehdä kanttaukset. Minulla on samaisesta verhoomosta kokemusta aiemminkin: ei varsinaiseksi aurinkoisen asiakaspalvelun paikaksi voi mainita. Melkein sain pyytää anteeksi, että toin sinne hommia. Muutamiin kysymyksiini ei-niin-järin-yställiset vastaukset, tyyliin: –
– Milloinkahan matto suunnilleen voisi olla valmiina?
– No ei sellaista voi tietää. Se on valmis sitten kun on löytynyt aikaa tehdä tämä homma. Kyllä täältä soitetaan kun se pitää hakea pois ja maksaa.
– Kuinkahan paljon se tulee maksamaan?
– Eihän tämmöinen käsityö mitään ilmaista ole, joten totta kai se maksaa.
Että semmoista. No, pääasia että matto on pelastettavissa.

Ja sitten kun menin pesulaan viemään äidin  nuoruusvuosinaan (todellakin vuosia teki sitä) omatekemää ja kirjailemaa pöytäliinaa, oli Sol-pesulassa ihan erilaista palvelua: liinaa käsiteltiin liki varoen ja luvattiin pitää hyvää huolta. Ja hymyiltiin ja rupateltiin muutama lause. Jäi parempi mieli, hyvä mieli jäi.

Ja Apsulle synttärilahjan haku. Kävimme jo lauantaina yhdessä lelukaupassa tiedusteluretkellä. Synttärihän oli jo perjantaina, mutta juhlat on vasta ensi sunnuntaina vanhempien töiden vuoksi. Lauantaina ostettiin vain saippuakuplajuttuja, joita kyllä on ihan mielettömän erilaisia verrattuna siihen mitä oli meidän muksujen aikana, saatikka omassa lapsuudessa, jolloin saippuakuplia puhallettiin fairy- tai mäntysuopaliukkosesta pillillä johon oli saksilla leikattu ristipää. Joka tapauksessa Apsulle heti auto- ja legoleikkien jälkeen saippuakuplat on tärkein juttu. Varmaan monta tuntia jo tässä toukokuun lämmössä on niitä puhalleltu. Noh, synttärilahjaksi ostin jotain ihan muuta.

Ja kakkukoristeiden haku, ja kaikenmoista.

Siivouspäivä.
Minulla tosin hyvin vähän siivottavaa, sillä meidän oma siistijä kävi tekemässä kodista pölyttömän ja laikuttoman. Pehtoori pesi perjantaina ikkunat ja sälekaihtimet, joten ikkunoiden tienoilla lattialuutuamista tavallista enemmän. Minun siivoukseni kohdistui lähinnä Festaan ja jääkaappiin sekä kirjoituspöydän paperipinoon.

Lakanapyykkipäivä.
Kesäpeitot ja kesäpussilakanat käyttöön. Ihanaa! Tuuletuksista ei tällä siitepölymäärällä puhettakaan. Myös äidin lakanapyykin pesen nykyään, muutenkin kuin ostettuani hänelle uudet kuten tänään tein. Minä pesen koska palvelutalossa ”eivät todellakaan osaa pestä lakanoita, saatikka mankeloida niitä oikein”. 😉

Manklauspäivä.
Lakanapyykkipäivä tarkoittaa meillä myös mankelointipäivää (ks. ed.). Sehän on ihan oma taiteenlajinsa. Tai siis ainakin äitini mielestä on. Ja minut hän opetti vetämään lakanat ja manklaamaan niitä jo teini-iässä. Ja kummallista, minä jotenkin pidinkin siitä hommasta. Vaikka meillä oli siihen aikaan kotiapulainenkin, lakanoiden veto ja mankelointi eivät kuuluneet hänelle. Varmaan siksi, ”ettei osannut oikein” (ainakaan äitini mielestä 🙂 ). Nythän Pehtoorikin on opetellut mankeloimaan ja meillähän on jopa mökillä mankeli. Ollaan pikkusen addiktoituneita mankeloituihin lakanoihin. Lapsille asti moinen ei ole ”tarttunut”, mutta tyär sanoi kerran tullessaan kotikotiin, että täällä on mukavaa sekin, että on hyvät, sileät lakanat. 😉

Pankki- ja laskutuspäivä.
Minulla on nyt sitten oikein pankkitili firmalle! 🙂 ). Ei niin, että Muistikuvilla rahaliikennettä olisi niin paljoa, että oikein tili tarvittaisiin, mutta on parempi näin kerätä kuvauksella saanut vaatimattomatkin tulot yhteen paikkaan. Helpottaa excel-kirjanpitoa ja veroilmoituksen tekoa.

Ulkona syömisen päivä.
Meillä on kyllä ”Oulun etniset ravintolat” -kierros ja testaukset nyt ihan jääneet, mutta palannemme asiaan. Tänään istuimme Toripolliisin patiolla hampurilaisaterialla, joka oli kyllä tosi hyvä, mutta annos niin valtava, etten saanut kuin rapiat puolet syödyksi.

Pihankastelupäivä. 
Niin kuin on ollut jo monta edellistäkin. Puutarhuri totesi, etteipä ole montaa kertaa aiemmin toukokuussa sadettajaa pihalla tarvittu. Ja kasvimaalle ja kesäkukille olen minäkin saanut kantaa vetta enemmän kuin ikinä ennen toukokuussa. Mutta onhan kovin kaunista jo.

Lämmin päivä… 
Niin ihanan lämmin. Pihalla istuskelin tuossa alkuillasta aika pitkäänkin lueskelemassa.

Tällaisina keväinä, jolloin sää, lämpötilat, luonto ja oma mieli siirtyy huhtikuusta suoraan kesäkuuhun, ja vielä lämpimään sellaiseen, jaksaa jokaisena aurinkoisena, kesäisenä päivänä olla hämmästynyt ja kiitollinen moisesta lahjasta. Ja yrittää olla ajattelematta perisuomalaisittain, että eihän tätä kuitenkaan kauaa riitä ja millainenhan se ”oikea” kesä sitten on kun nyt on saatu tällaisia päiviä ja jatkuvaa aurinkoa ja lämpöä.

Merkillistä on sekin, että ei ole (vielä) itikoita, ja että salaatti on kasvimaalla jo pinnassa. Yleensä tähän aikaan ei vielä kylvettykään.

Lämpö mahdollisti myös sen, että menimme äidin kanssa lääkärireissun jälkeen myöhäiselle lounaalle ”Makiaan” ja istuimme terassilla ( ~ oululaisittain patiolla). Huolimatta siitä, että äiti oli liikkeellä rollaattorilla eikä pyörätuolilla kuten yleensä lääkäri- ja poliklinikkareissuilla. Mikä sekin kertoo kesäisestä kelistä.

Tänään taas kerran tuli hoksattua, kuinka erilaisia mies- ja naislääkärit ovat suhtautumisessa vanhuksiin, tai ainakin vanhoihin naisiin. On tässä viimeisen kymmenen, ja varsinkin viimeisen viiden, kuuden vuoden aikana tullut äidin mukana lääkärin kohtaamien eräänkin kerran koettua. Ja empiirisen havainnoinnin jälkeen mutu-tuntuma on, että naislääkärit ovat noin 3/4 empaattisempia, kuuntelevampia ja kokonaisvaltaisemmin asiakkaan/potilaan vastaanottavia kuin miehet. Omat lääkärikokemukset ja -kohtaamiset, joita toki on muitakin kuin hammaslääkäreitä 🙂 , eivät näin selkeästi jakaudu, mutta juuri vanhukseen (tai siis ainakin äitiini :)) suhtautumisessa tämmöinen on ihan selkeä. Ja tänään oli kyllä ihan mahdottoman huomioonottava naislääkäri, kyseli, kuunteli, puhui, katsoi, neuvoi ja selitti ja taas kuunteli. Eikä silti mennyt aikaa yhtään ”yli”. Pelkästään lääkärissä käynti teki niin hyvää, että vastoin aiottua äiti jaksoikin lähteä ulos syömään. Tehtiin vielä autolla kiertoajelu kesäisen Oulun puistojen ja torin reunalla, ja kun iltapäivän lopulla palauduin kotiin, lähdin omalle kiertoajelulle – pyörällä tosin.

Kasvitieteelliseen ja Linnanmaan/Kaijonharjun patsaita kuvailemaan. Istuksimaan puistossa. Olemaan vaan.

Tänään olen kyllä tehnyt ja touhunnut. Aika moneen suuntaan revennyt. Välillä se on riittänyt, välillä ei. Riippuen. Monestakin asiasta. Huoh!

Parasta on se, että uhkaavalta tuntunut flunssan, angiinan, kuumeilun, rankan kevätflunssan (jollaista tuntuu aika monella tutulla näinä hellepäivinä olleen) alku jäi vain aluksi tai oli vain väärä hälytys. Tosin heräsin aamulla kohtuullisen tukkoisena ja kurkkukipuisena, mutta rankka sinkki- ja antihistamiiniannostelu on auttanut, joten olen ollut varsin toimintakelpoinen. Siis tautini vain allergiaa.

Päivän huonoa antia on ollut se, että olen taas joutunut olemaan omaan kuvaamiseni kovin pettynyt, pettynyt pahemman kerran. Oikein ”keikalla” kävin tuossa iltasella,  – noh, ehkä juuri ne tarvittavat kuvat saan kasaan.

Nyt jatkan, tai oikeastaan aloitan, huomisen valmistelua. Huomisesta tulee hyvä.