Kaupunkipäivä.
Tänäänkin olen kävellyt kaupungissa, torilla, rannoilla ja reunoilla eräänkin kilometrin.
Liekö huomisesta alkaneeksi ennustettu säiden viileneminen aiheutti aurinkolasien halpuuttamisen.
Asioiden toimituspäivä.
Mm. matto korjattavaksi. Kaunis olohuoneen paksu ”perintöplyyshimatto” on alkanut rispaantua hapsuistaan, ja vihdoin löysin yhden liikkeen, jossa lupasivat tehdä kanttaukset. Minulla on samaisesta verhoomosta kokemusta aiemminkin: ei varsinaiseksi aurinkoisen asiakaspalvelun paikaksi voi mainita. Melkein sain pyytää anteeksi, että toin sinne hommia. Muutamiin kysymyksiini ei-niin-järin-yställiset vastaukset, tyyliin: –
– Milloinkahan matto suunnilleen voisi olla valmiina?
– No ei sellaista voi tietää. Se on valmis sitten kun on löytynyt aikaa tehdä tämä homma. Kyllä täältä soitetaan kun se pitää hakea pois ja maksaa.
– Kuinkahan paljon se tulee maksamaan?
– Eihän tämmöinen käsityö mitään ilmaista ole, joten totta kai se maksaa.
Että semmoista. No, pääasia että matto on pelastettavissa.
Ja sitten kun menin pesulaan viemään äidin nuoruusvuosinaan (todellakin vuosia teki sitä) omatekemää ja kirjailemaa pöytäliinaa, oli Sol-pesulassa ihan erilaista palvelua: liinaa käsiteltiin liki varoen ja luvattiin pitää hyvää huolta. Ja hymyiltiin ja rupateltiin muutama lause. Jäi parempi mieli, hyvä mieli jäi.
Ja Apsulle synttärilahjan haku. Kävimme jo lauantaina yhdessä lelukaupassa tiedusteluretkellä. Synttärihän oli jo perjantaina, mutta juhlat on vasta ensi sunnuntaina vanhempien töiden vuoksi. Lauantaina ostettiin vain saippuakuplajuttuja, joita kyllä on ihan mielettömän erilaisia verrattuna siihen mitä oli meidän muksujen aikana, saatikka omassa lapsuudessa, jolloin saippuakuplia puhallettiin fairy- tai mäntysuopaliukkosesta pillillä johon oli saksilla leikattu ristipää. Joka tapauksessa Apsulle heti auto- ja legoleikkien jälkeen saippuakuplat on tärkein juttu. Varmaan monta tuntia jo tässä toukokuun lämmössä on niitä puhalleltu. Noh, synttärilahjaksi ostin jotain ihan muuta.
Ja kakkukoristeiden haku, ja kaikenmoista.
Siivouspäivä.
Minulla tosin hyvin vähän siivottavaa, sillä meidän oma siistijä kävi tekemässä kodista pölyttömän ja laikuttoman. Pehtoori pesi perjantaina ikkunat ja sälekaihtimet, joten ikkunoiden tienoilla lattialuutuamista tavallista enemmän. Minun siivoukseni kohdistui lähinnä Festaan ja jääkaappiin sekä kirjoituspöydän paperipinoon.
Lakanapyykkipäivä.
Kesäpeitot ja kesäpussilakanat käyttöön. Ihanaa! Tuuletuksista ei tällä siitepölymäärällä puhettakaan. Myös äidin lakanapyykin pesen nykyään, muutenkin kuin ostettuani hänelle uudet kuten tänään tein. Minä pesen koska palvelutalossa ”eivät todellakaan osaa pestä lakanoita, saatikka mankeloida niitä oikein”. 😉
Manklauspäivä.
Lakanapyykkipäivä tarkoittaa meillä myös mankelointipäivää (ks. ed.). Sehän on ihan oma taiteenlajinsa. Tai siis ainakin äitini mielestä on. Ja minut hän opetti vetämään lakanat ja manklaamaan niitä jo teini-iässä. Ja kummallista, minä jotenkin pidinkin siitä hommasta. Vaikka meillä oli siihen aikaan kotiapulainenkin, lakanoiden veto ja mankelointi eivät kuuluneet hänelle. Varmaan siksi, ”ettei osannut oikein” (ainakaan äitini mielestä 🙂 ). Nythän Pehtoorikin on opetellut mankeloimaan ja meillähän on jopa mökillä mankeli. Ollaan pikkusen addiktoituneita mankeloituihin lakanoihin. Lapsille asti moinen ei ole ”tarttunut”, mutta tyär sanoi kerran tullessaan kotikotiin, että täällä on mukavaa sekin, että on hyvät, sileät lakanat. 😉
Pankki- ja laskutuspäivä.
Minulla on nyt sitten oikein pankkitili firmalle! 🙂 ). Ei niin, että Muistikuvilla rahaliikennettä olisi niin paljoa, että oikein tili tarvittaisiin, mutta on parempi näin kerätä kuvauksella saanut vaatimattomatkin tulot yhteen paikkaan. Helpottaa excel-kirjanpitoa ja veroilmoituksen tekoa.
Ulkona syömisen päivä.
Meillä on kyllä ”Oulun etniset ravintolat” -kierros ja testaukset nyt ihan jääneet, mutta palannemme asiaan. Tänään istuimme Toripolliisin patiolla hampurilaisaterialla, joka oli kyllä tosi hyvä, mutta annos niin valtava, etten saanut kuin rapiat puolet syödyksi.
Pihankastelupäivä.
Niin kuin on ollut jo monta edellistäkin. Puutarhuri totesi, etteipä ole montaa kertaa aiemmin toukokuussa sadettajaa pihalla tarvittu. Ja kasvimaalle ja kesäkukille olen minäkin saanut kantaa vetta enemmän kuin ikinä ennen toukokuussa. Mutta onhan kovin kaunista jo.
Lämmin päivä…
Niin ihanan lämmin. Pihalla istuskelin tuossa alkuillasta aika pitkäänkin lueskelemassa.