Muutaman touhukkaan päivän ja varsinkin viime viikon paljon pyöräilyn (= kolmesataa kilometriä) jälkeen nyt alkaa olla aika suunnata kohti pohjoista, joissa sielläkin tarkoitus ja aie touhuta ja liikkuakin. Kesäkuun alun reissu katkesi sekä omaan (solisluun murtuma ja borrelioosi, huoh!) että toivottujen mökkivieraiden sairasteluun, eikä aiottua remonttia edes aloitettu eikä paljon liikuttukaan, joten nyt sitten uusi yritys.
Tämä merkillinen kesä, ei ainoastaan suhteellisen viileä tai ainakin helteetön, ja tuntuu että aika auringotonkin, on kulunut vähän löyhästi: ei ole oikein ollut mitään erityistä tekemistä, ei reissuja, ja tapaamisiakin enimmäkseen vain perhepiirissä … Mutta elokuuhan on vielä selkeästi kesäkuukausi, joten joko mekin saataisiin ”kesävaihde” päälle.
Tänään kaupunkireissulla paljon pieniä toimitettavia asioita: mm. verikokeet (kontrolli vain) ja kuinka se olikaan surkea juttu. Argh. Vähän kaikki meni pieleen, ja puolet kokeista jäi ilmeisesti ottamatta!
Mutta hyväkin kokemus: Oulun Taidemuseossa on nyt todella mielenkiintoiset näyttelyt (OULU2026!!): molemmat liittyvät vaatetukseen, muotiin, pukeutumiseen. Yuima Nakazato näyttelyssä on esillä uusi GLACIER-mallisto (Jäätikkö) ja kaksi aiempaa FADE (Haihtuminen) ja INHERIT (Perintö), rinnalla.
”Näillä mallistoillaan Nakazato haluaa herättää ajatuksia ja kysymyksiä asioista, jotka vaativat yhteistä huomiotamme, kuten hauraus ja särkyminen, ilmastonmuutos ja saastuminen.”
Minua kosketti – paljonkin. Esillä olleet luomukset eivät olleet ”vain” muotia, pukuja, – ne olivat teoksia, taidetta, ajatuksia, kannanottoja, koruja.
Menen katsomaan toistekin, lukemaan huolella kaikki näyttelytekstit.
Museon yläkerran näyttelyssä ”Huomisen vaatekaappi” avataan ovi ”muodin uuteen tulevaisuuteen, missä rohkea taiteellinen visio, nykyteknologia ja ekologiset materiaalit kohtaavat”. Taidetta nekin.
En oikein osaa muotoilla mitä niistä ajattelen. Osa melkein ahdisti, osassa näin vuosisataisen kehityksen luonnollisen suunnan … Viereinen kiehtoi.
Mielenkiintoista joka tapauksessa. Ja museossa oli tiistaina puolelta päivin paljon vierailijoita, miehiäkin, mikä ei minusta ole Oulun taidemuseossa ihan tavallista.