Oulussa on tänä viikonloppuna Lumo-valofestivaali. Se on ollut monena vuonna marraskuun huipennus. Olen paljon siellä kuvaillut ja kulkenut. Viime vuonna oltiin Juniorin ja muksujen kanssa, muutamana vuonna menimme systerin luo iltapalalle/glögille, kunhan olimme kiertäneet kaikki festavaalin kirjaimellisesti loisteliaat kohteet. Muutamina vuosina olen kolmenakin iltana käynyt kävelemässä valotaideteosten keskellä. Kovasti on minua kiinnostanut, ja aina se on ollut kalenteriin merkittynä.
Tänä vuonna kalenterissa tälle päivälle (ja huomisellekin) mummeiluhommia. Ei ihan ´pakottavia´mutta olisin voinut olla avuksi, tai ainakin läsnä: tänään on ”Lapset mukaan töihin” ja Juniori otti molemmat (10 v. ja 7 v.) mukaan ja hyvinhän olivat sitten koko päivän duunia muksut paiskineet.
Näin ollen ja SILTI. Silti olemme edelleen mökillä. Koska ei kuitenkaan ihan pakottavaa tarvetta olla Oulussa, niin vielä me täällä kaksistaan mökkeillään ja ulkoillaan.
Eilen jopa aloitin hiihtokauden. Siis ihan oikeilla suksilla kävin Piispanojalla ja sivakoin vielä Laaniselän yli ja takaisin. Huikeat 8 km aika vaatimattomissa latuolosuhteissa. Mutta hiihdin. Ja tuntui niin hyvälle. Tästä se taas lähtee. Pyöräilykauden loppumisesta ei ole kuin kaksi viikkoa joten lajin vaihto on sujunut hyvin!
Tänään tosin on ollut niin paljon pakkasta (mökin mittari on näyttänyt koko ajan kylmempää kuin – 25 C), että ulkoilu on ollut vähän harkinnassa.
Aamupäiväksi keksittiin ”sijaistoimintoja” [siivousta ja puiden kantoa etc.] mutta puolenpäivän jälkeen jo ulos: riddarit, topat, vinkkelit käyttöön ja lähdimme tahoillemme. Minä autolla Kaunispäälle, – ensin vakkarikuvauspaikalleni ja sieltä sitten tunturin kuvetta ylös ja sivulle. Eikä ylhäällä ollutkaan enää kuin – 16 – 18 C.
Ilta siistissä mökissä hyvin syöden, viinistä nauttien, telkkarin ääressä neuloen. Oikein hyvä näin.