Selfiet eivät ole mun juttu, enkä oikein osaa muitakaan pyytää ottamaan kuvia itsestäni. Miksi tarvitsisi? Mutta nyt on ollut tarve.
Juttuhan on niin, että jo edellisenä jouluna tein tyttärentyttärelle kaksikin kuvakirjaa: E:n kaverikirja ja E:n mökkikirja. Molempien taustalla ajatus, että yksivuotias oppisi edes kuvista tuntemaan isovanhempansa, tätinsä, enonsa ja serkkunsa ja että pieni tietäisi, missä on elämänsä ekan ja tokanki vuoden aikana viettänyt aikaa aika monta kuukautta. Että mökki ja sen lapselle ehkä tärkeät jutut (tontut ja pihapiiri, kuukkelit ja porot), olisivat Järvenpään kodisssa kuvina katsottavina ja muisteltavina.
Noh, pieni on tykännyt näistä kuvakirjoista, ja nyt minulla on tekeillä ainakin yksi uusi. Siksipä kuva Pehtoorista ja itsestänikin nyt otettu mökkikirjaan liitettäväksi. Ja ihan poikkeuksellisesti tänne blogiinkin julkaistavaksi!
Aamupäivällä otin oikein asiakseni kuvailla mökkipihalla lapsen maailmaan mielenkiintoisia juttuja. Ja siksi kuukkeleille ruokintaa. Sainhan mie niitä kuviin!
Puolenpäivän jälkeen sitten hiihtämään. Oi että! Olihan mukava.
Tänään jos koskaan olisi ollut aika täydellinen päivä lähteä myös mäkeen, rinteeseen, laskettelemaan. Pari vuotta on nyt mennyt etten ole käynyt ollenkaan mäessä. Oli vuosikymmeniä, jolloin olin vain mäessä, enkä laduilla: ”jo vuodesta …”
Olisi jo aika palata skimbaamaan – kuten 80-luvulla sanottiin, kohta en enää rohkene. Tänään ei tuullut, yön jälkeen oli pehmeää hankea, ehkä puuterilunta ja rinteissäkin varmasti hulppea, pehmeä, ei jäinen pinta. Offareillekin olisi ehkä uskaltautunut? Katselinkin jo varastosta monot, sukset, etsin lippujen hinnat ja (uudet, yksi hissi on siirretty) rinteet. Hinnat olivat yllättävänkin korkeat: vrt. vapaaehtoiset latumaksut = kausilippu laduille melkein sama kuin kolmen tunnin lippu mäkeen. Hinta ei ollut kuitenkaan syy jättää laskettelu odottamaan seuraavaa kertaa. Ehkä siis pääsiäisenä jos tänne taas tullaan, lähden verestämään muistoja.
Iltapäivällä piipahdin vielä kylillä, koska postitus- ja kuvausjuttuja. Ja sitten vihdoin hankkiuduin paikallisten käsityöntaitajien pop up -myymällään. Jo marraskuussa olin menossa Ivaloon heidän tuotteitaan katsomaan/hankkimaan.
Mutta vasta tänään ajelin Tunturi-hotellin parkkiin ja piipahdin hankkimassa jotain pientä. (Ja missähän taas oli oikea kamera!!)
Tarjolla oli kauniita, käsintehtyjä, ”erilaisia”, paikallisia tuotteita. Hamppupyyhkeitä (olisipa mökillä tarvetta!), kynttilöitä, taideprinttejä. Kannatetaan!