Tervehdys sairastuvalta. Kotoilupäivä tänäänkin.

Minähän en täällä blogissa kovin paljon kurjista asioista kerro, olen koettanut vältellä myös sairaskertomuksia, mutta kun tänään ei ole juuri muuta kerrottavaa, niin sallinpa itselleni kirjailla tänne jotain tästä vyöruusu-toipilaan päivästä. Tai ehkä enemmän siitä, mikä itse kunkin kannattaa muistaa omalla kohdallaan.

Kerranhan (2016) tämä on mulla ollut aiemminkin, joten nyt onneksi ymmärsin vähän aikaisemmassa vaiheessa (neljäs päivä eka oireista) mennä lääkäriin. Olisinpa mennyt jo tiistaina. Kolme ensimmäistä päivää ovat kuulemma ratkaisevia myöhemmän suotuisan toipumisen kannalta. Sairastamisjakson pituus ja oireiden, mm. rakkuloiden määrä, jälkitaudit ja kivun voimakkuus, ovat sitä vähäisemmät, mitä aiemmin hoito alkaa. Oikeastaan outoa, etten tällä kertaa itse jo aiemmin tunnistanut, mistä on kyse.

Tämänkertaisen vyöruusun kukkimisen ajoittumisesta ja puhkeamisesta lääkäri epäili, että sekä reissussa (aika helposti sairastamani) korona, että sen laukaisema stressireaktio (matkan keskeytys etc.) saattoivat vaikuttaa puhkeamiseen.

Ja kuinka ollakkaan juuri tänä syksynä harkitsin vakavasti rokotteen ottamista, mutta se on hirmu kallis (liki 500 €), joten jätin ottamatta. 🙁 Tästä toivuttuani taidan ottaa: on tämä sen verran raastava tauti. Ja uusiutuva, jos on kerrankaan potenut. Tosin sain eilen lääkäriltä reseptin seuraaviin viiteen kertaan! Ja kyllä tämä taitaa tästä… Luulen ja toivon hartaasti, että olen jo voiton puolella tämän kanssa, – semminkin kun on lääkkeet.

Ja sekin vielä, että hyvään välämään tämä tuli: ensin oli reissun (ja koronan!) jälkeen kaikkea mukavaa ja tärkeää tekemistä ja monia, monia hyviä sovittuja kohtaamisia, joita tämä tauti ei estänyt kokemasta ja nauttimasta niistä. Ja nyt tässä ehtii jouluksi hyvinkin toipua. Vahvasti uskon näin.

Sain eilen sellaisen lääkecocktailin (kipulääke/epilepsialääke + viruslääkekuuri), että illalla oli liki taju kankaalla, mutta eipä viime yönä ollut kovia kipujakaan. Aika turra olo on ollut nyt lääkityksen aloittamisen jälkeen, mutta eivät olkapää ja kaularanka kyllä oikein vieläkään siedä mitään ylleen. Nyt päivä mennyt aika hyvin, jotenkin terveenpänä kuin esim. ma – ti. Kyllä tämä tästä. Tästä taudista paranee.

 

(Artikkelikuvassa lapsenlasten koristelema piparkakkutalo)

 

Jokainen kommentti on ilo!