Klo 4.10 soivat kellot – herätyskellot. Puoli tuntia sen jälkeen istahdettiin lentokenttäkuljetukseen: Juniori ja R. jaksoivat ja halusivatkin (sitä minä ihmettelen ja kiittelen vieläkin) toimia taksipalveluna. Laukut suoraan jatkolennolle, ja ennen seitsemää Helsinki-Vantaalla, jossa vieläkin vähän remppaa. Tax-freestä monen vuoden jälkeen Elisabeth Ardenin 8 hour -huulivoide. Pieni iso arjen asia.
Lento AY1841 Helsinki – Split klo 9.10 (olen aloittanut tekstien kuvaamisen!)
Lentokentältä hotellille noin 20 minuutin matka, eikä suinkaan ollut edullinen, ja koska emme ole ryhmämatkalla, ja autonvuokrauskin vain pariksi päiväksi viikolla, niin taksiinhan se oli turvauduttava (eikä suinkaan ollut edullinen).
Hotelliin oli satsattu – juhlamatkahan tämä: 40-vuotinen aviotaival (erinomainen syy reissata astetta paremmin). Hotellimme valintaan kulutimme rutkasti aikaa: haluttiin mahdollisimman läheltä merta, ehdottomasti näköala merelle ja mielellään jotenkin omanlaisensa, ja sellainen löydettiin. Palaan tähän monin kuvin ja sanoin!!
Kolmen tunnin lennon (just sopiva!!) jälkeen laskeuduimme Splitin kentälle.
Galeria Valerias Boutique on satama-alueella, Splitin ranrtapromenadi Rivan päässä. Sijainti ihan huippu!
Kaikki huoneet ovat erilaisia, ja koko hotellissa on vain parikymmentä huonetta/sviittiä. Huoneemme on toisessa kerroksessa. Meillä ei ole varsinaista parveketta, mutta seinän kokoinen ikkuna aukeaa kokonaan, joten vähänkuin kakkoskerroksen terassi.
Valerian galleria on saanut nimensä keisari Diocletianuksen tyttären mukaan. Diocletianus on juuri se Rooman keisari, joka tänne (= Splitiin) 300-luvulla rakennutti itselleen linnan vetäytyäkseen viettämään vanhuuttaan. Hän olikin ensimmäinen Rooman keisareista, joka jäi eläkkeelle – kaikki muut tapettiin tai kuolivat kesken hallitsijakautta. Diocletiaukseen ja hänen huvilaansa varmastikin palaan vielä.
Hotellirakennuksemme ei ole antiikin aikainen, ei edes antiikkinen, vaan oikein miellyttävästi rustiikkinen vanha (about 100 vuotta)kivirakennus. Boutique-hotellin tyyliin täällä on kaikki huoneet erilaisia, seinällä grafiikkaa, koristemaalauksia, vähän övereitä huonekaluja.
Saimme kuin saimmekin huoneen heti puolenpäivän jälkeen (ehkä eilinen spostini edesauttoi asiaa), purimme pikaisesti laukut, ja sitten rantapromenadille. Lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Muutamia tärppejä olin jo netistä etsiskellyt, joten niitä kohti. Nälkä hirmuinen.
Kiersimme, kaarsimme, ihastuimme, oli vaikea päättää mihin, ravintoloita, konubeja, on paljon! Löysimme Diocletianuksen linnan muurien sisältä pienen ravintolan: mustekalaa perunoiden kera. Se oli mahdottoman hyvää!!!
Ja sitten satuimme kuin satuimmekin viinimessuille. Nekin Diocletianuksen muurien suojissa, kellarikerroksessa. 15 €/henkilö ja mahdollisuus valita 400 viinistä tilkat maisteltavaksi. Keskityimme Posit-viiniin. Sitä kun ei Suomesta saa, ja viime reissuilla löysimme monta hyvää sitä … monta lasin pohjallista sitä maisteleimme, pari kelvollista.
Ja sitten taas tepastelemaan kaupungille. Minimarketin kautta hotelliin, huilimaan ja postaamaan.
Kaikki siis hyvin, nyt lähdemme vielä iltapalalle, – vaikka totta puhuen väsyttää aika lailla.
Huomenna pyhäpäivä. Ensimmäinen koko päivä Splitin lomalla.:)
Tytär tulee huomenna käyttämään koiraansa hammaskivenpoistossa(Leviltä-Ouluun) ja tekee pari etätyöpäivää täältäkäsin. Kyselenpä, muistaisiko hyviä/suositeltavia ruokapaikkoja.
Vinkit on tervetulleita.
Täällä kyllä näyttää olevan valtavasti valinnanvaraa…