Pitkän puhelun jälkeen tajunnanvirtaa….

Poismeno tuo lähemmäs.

Yhteinen suru yhdistää.

Menneiden muistelu auttaa ymmärtämään.

Kuolema muistuttaa, että ehkä sittenkin olisi pitänyt sanoa jotain jo aiemmin.

Elämäkertatiedot ja elettyjen vuosien murroskohdat, syyt ja seuraukset – tietoisuus niistä tekee elämän paremmin ymmärrettäväksi, armollisemmaksikin.

Näinhän se oli tarkoitettukin.

Menneet jättävät aukkoja, jotka täyttyvät yllättävällä tavalla.

Vertailu olisi tietyillä elämänalueilla kiellettävä.

Narratiivit eivät ole tosia, ne ovat kertomuksia. Niiden ´todistusvoimaisuus´ riippuu siitä, kuka niitä luo, ja miksi niitä narratiiveja luodaan.

Historia tuo ymmärrystä, mutta myös herättää kysymyksiä.

Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Meillä kaikilla on heikkoutemme, jotka ovat selvästi näkyvissä, mutta vahvuudet ovat usein piilossa ihan matkan viime metreille asti.

Olkoonkin kliseistä, mutta ´elämä on´.

Tänäänkin se on ollut hyvin hyvää. Jopa tänään.

Hyvää matkaa, – ja kiitos. Tuostakin hetkestä.
Monista myöhemmistä vielä enemmän.

4 Comments

  1. Etenkin juuri tänään (taikka siis eilen) tämä kosketti syvältä. Vaikka mitään surua ei omalle kohdalle nyt osunut, mutta epätietoisuus ja pelko menetyksestä, sai ajatukset vähän samoille raiteille.
    Tänään yritän piristyä.
    Kaikkea hyvää Sinulle!

    1. Usein suru on parempi tunne kuin epätietoisuus tai pelko – melko usein ainakin.
      Aattelen, että suru kertoo myös siitä, että on ollut jotain hyvää. Menetyksestä ei tule surua, jos sillä ei ole väliä.

      Kiitos ja kaikkea hyvää sinullekin, Anneli.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.