Haaveesta todeksi

Luulen, etten ole ainoa, joka aina joskus elämässään on tilanteessa, jossa tekee päätöksiä, lupaa itselleen tyyliin ”jos minä tästä selviän, jos tämä menee hyvin, niin sitten toteutan sen pitkäaikaisen haaveen, aikeen, lupauksen tai ainakin alan tekemään jotain sen toteutumiseksi”. Ainakin minulla on ollut monta kertaa elämässäni tällaisia etappeja tai rasteja tai käännekohtia ja yksi niistä oli viime marraskuun loppupuolella. Kun kahtena peräkkäisenä päivänä olin tutkimuksissa ja odotin niiden tuloksia (rintasyöpäepäily – mammografia, vatsaoireet, sittenkin kasvain? – gastroskopia) haaveilin ja melkein kai päätinkin Gynekon ja Mehiläisen odotushuoneiden penkeillä kipuilevana ja kipeänä, että jos/kun näistä jutuista hengissä selviän niin sitten tehdään pitkään puheena ollut keittiöremontti – semminkin kun matkustelu vielä tuolloin tuntui aika mahdottomalta haaveelta.

Joulun tienoilla kun pahimmat skenaariot oli todettu aiheettomiksi ja jotain helpotusta terveystilanteeseenkin jo näkyvissä, aloin surffailla Pinterestissä ja sisustusblogeissa – niin kotimaisissa kuin ulkomaisissakin (joku ranskalaisen maaseutukeittiön fiksaatio oli tuolloin vahvana) ja silloin kerroin haaveestani Pehtoorillekin. Kun koronan vuoksi reissukassaan oli kertynyt matkarahoja, mutta tuolloin ei oikein ollut mahiksia ja uskallusta lähteä ulkomaille, aloimme suunnitella remonttia.

Ensin olin laittamassa koko keittiön ihan uusiksi, kaappeineen, koneineen, tasoineen, kaikkineen. Piirtelin luonnoksia, etsin kodin muuhun sisustukseen (keittiökin on meillä osa aika avointa tilaa; väliovia meillä ei juuri ole) sopivia materiaaleja ja värejä – ja oikeasti uudenlaista ilmeittä. Mutta mitä enemmän pohdin niin alkoi tuntua turhalta ja tuhlaukselta repiä kaikkea vanhaa pois. Yli 20 vuotta vanhat kaappien rungot ovat ihan hyvät, keittiö toiminnallisesti hyvä, kaappitilaa riittävästi (viime vuosien konmarituksen jälkeen niissä jopa ylimääräistä tilaa) ja tasot arvokasta ja tykättyä graniittia, uunia lukuunottamatta kaikki koneetkin ihan toimivia, joten turha niitäkään vaihtaa. Lopulta vain kaappien ovet olivat kuluneet ja kulahneet, ja kahvojen kohdalta lähempää katsellen jo aika ikävän näköiset.

Päädyin/päädyimme siihen, että vaihdetaan vain ovet, välitilan kaakelit ja uuni sekä ruokapöydän tuolit. Kevättalvella kierreltiin liikkeissä, päädyttiin lopulta Puustelliin, jolta kaappien vanhat rungotkin on; helpoin ja halvin näin.

Toimitus olisi voinut olla jo toukokuussa, mutta haluttiin näin loppukesään. Viime viikon torstaina keittiö oli tyhjennetty ja pari miestä tuli vaihtamaan kalusteisiin ovet, peittelemään vanhat kaakelit etc. Eilen ja tänään toinen heistä sitten on laatoittanut ja tapiseerannut, huomenna vielä sähkäri ja homma on sitten hoidettu. Puustellin toimituksessa oli pieniä virheitä, joten odottelemme paria uutta ovea vielä ja tiedossa vähän muutakin hienosäätöä, mutta tänään jo pääsin siivoamaan ja osin täyttämäänkin kaappeja ja laatikoita. Tuolit ovat parhaillaan matkalla jossain Etelä-Ruotsissa, toimitus oli kyllä luvattu huomiselle, mutta…

Suurista suunnitelmista liu´uttiin aika maltillisiin ratkaisuihin, mutta ikkunaseinän tapetti on minulta aika ”rohkea” valinta, ja tulos jännitti. Decorassa keväällä tykästyin William Morrisin klassisiin englantilaisiin tapetteihin, ja sellaisen sitten tilasin. Pidän siitä. Se antaa keittiölle nyt ihan uuden tunnelman. Decoran M. on vuosikymmenten aikana ollut meille hyvä sisustussuunnittelija, tietää meidän huushollin, makumaailman ja hän kannusti tähän.

Minähän olen aika kitsas julkaisemaan täällä blogissani kuvia kotoa, mutta kunhan homma on kokonaan valmis ja tuolit saapuneet, laittelen sitten kuvia.

4 kommenttia artikkeliin ”Haaveesta todeksi”

  1. Oi, jään odottamaan kuvia! Minuakin kutkuttaa nyt remppahommat. Jotenkin kyllästyttää nuhjaantunut koti, tekisi mieli tehdä kaikenlaista pientä sisustus/remppahommaa.

    Vastaa
    • Kuvia tulee, mutta menee varmaankin ensi viikkoon, jolloin pitäisi olla jo valonauhatkin paikallaan. Tuolit tulivat tänään. 😀

      Vastaa
  2. Reippaita olette olleet. Remppahommat ois niin ihana juttu, mutta nyt ei ole mahdollista. Minäkin olen ihastunut Morrisiin, keittiössä on kausittain vaihtuva julistenäyttely
    Mukavaa viikonloppua!

    Vastaa
    • Reippaita kannustusjoukkoja lähinnä… Sinäkin morris-fani? Kannattaa oottaa sopivaa hetkeä ja luottaa siihen. Aurinkoista mieltä ja eloa sinunkin viikonloppuun.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.