Oikea keväinen päivä. Eilisen hillittömän vesisateen, harmaan valottoman päivän, sumuisen illan jälkeen tämä päivä on tuntunut kirjaimellisesti kirkastumiselta! Kunnes sitten iltapäivällä nousi ukkonen. Meillä oikein jyrisikin, mutta aamupäivällä oli tyyntä ja tyventä – ennen myrskyä.
Oulujoen pappilan kohdalla heijastukset joenpinnasta niin kauniita. Tuntui että nuo pilvet voisi ”poimia”. Monta kertaa pysähtelin kuvailemaan ja katselemaan. Suljin äänikirjan, kuuntelin kun linnut lauluivat, isosti. Monet. Yhtäaikaa. Ja erikseen. Älkää kysykö, mitä lintuja. En minä tunnista lintuja, en niiden laulua. Mutta kuuntelen, mielelläni.
Knuutilanrannan ”lammella”, ”lähteellä” tai mutkassa – lähellä Poikkimaantien siltaa – näytti tänä aamuna tältä. Ei vielä viherrä, mutta ensi viikolla jo varmasti. Kiertelin ja kaartelin, parisen tuntia.
Päivällä olin sotahistorian parissa – ei, ei liity mitenkään Suomen NATOon liittymiseen, ei Ukrainaan. Tai noh, liittyyhän ne tavallaan… Venäjän (NL:n) hyökkäyksen jälkiseuraamuuksista niissäkin kyse.
Illansuussa kuvauskeikalle. Pohjois-Pohjanmaan keittiömestarien loihtimia pororuokia sain kuvailla. Ja bonuksena ihana porofocaccia kotiintuomisina. Kunhan sen resepti julkaistaan, teen itse ja sitten jaan tämän herkun kuvan ja ohjeen tännekin. Tässä tulee mökille hyvä vierasruoka, tai siis leipä.