Ei mene kuin Strömössä

Tervahovin erikoinen. Se oli tänään tarkoitus tehdä ja kuvata; resepti täällä jakaa ja kuva julkaista. 

Viime viikolla anoppi pahoitteli ja oli itselleen vihainen, kun ei ollut saanut porkkanapannaria onnistumaan, ei vaikka hän  on sitä tehnyt puolivuosisataa ja aina on ollut hyvää, mutta nyt oli mennyt haaskioon koko pannari.

Tulin aatelleeksi, että voisin joskus tehdä Pehtoorille mukaan äidilleen viemiseksi Tervahovin erikoista. Tiedättehän, sellainen makea porkkanapiirakka, joka kuorrutetaan Koskenlaskija-, voi-, sokeritahnalla. Itse maistoin sitä ensimmäisen kerran joskus 80-luvulla, ja nimenomaan anopin tarjoamana. Enkä silloin osannut arvata, mistä se oli tehty. Noh, siitähän tuli ihan hittituote, samoihin aikoihin myös mustikka-kermaviilipiirakka oli kotileipureiden ykkösjuttuja. Minä leivoin Tervahovin erikoista usein, ja raapustin ohjeen Riemusta ruoanlaittoon -keittokirjaanikin (kopio siitä tuossa alla). Millä nimellähän tuo piirakka kulkee Oulun – tervakaupungin – ulkopuolella?

Laitoin siis Pehtoorille kauppalappuun tuotavaksi tarpeet tätä varten. Lupasinpa äidillenikin piirakkaa viedä, tiikerikakun ja kaupan vaniljabostonin sijaan jotain vaihtelua meidän iltapäiväkahvitteluun. Ja eikun leipomaan.

Äsken kävin heittämässä koko tekeleen roskiin. En muista, milloin viimeksi olen näin totaalisesti epäonnistunut minkään sapuskan tai edes leipomuksen kanssa. Minähän en ole mikään erityisen hyvä leipomaan, paremmin osaan tehdä ruokaa – ei tarvitse olla niin teelusikallisen ja lämpöasteen tarkka kaikessa, mutta olen minä sentään piirakat saanut syömäkelpoiseksi. Nyt en saanut.

Jo taikinaa vispatessa mietin, että oikeastiko kuuluu laittaa 4 tl soodaa? – Laitoin kuitenkin, kun ajattelin, että olisin varmaan korjannut kirjaani jos pitäisi olla vähemmän. Olisi pitänyt kirjata ja olisi pitänyt olla. Mulla on taas! huomenna uuninpesupäivä, eivätkä anoppi ja äiti mitään porkkanapiirakkaa huomenna saa.

Eikä tähän tule kuvaa ylitursonneesta, soodalle maistuvasta tahmaisesta taikinamössöstä.

Reseptin laitan, – omalla vastuulla sitten kokeilut. 🙂

Tervahovin erikoinen

(VAROITUS: soodaa tuskin kannattaa laittaa 4 tl!)

4 munaa
4 dl sokeria
2 dl öljyä
4 dl vehnäjauhoja
4 tl soodaa
4 tl kanelia
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
6 dl porkkanaraastetta

Vaahdota sokeri ja munat. Sekoita kuivat aineet. Lisää ne ja öljy vuorotellen.
Viimeiseksi porkkanaraaste sekaan. Levitä taikina voideltuun uunivuokaan
ja paista (150 C  noin 1 tunti). Kun pohja on jäähtynyt, kaada päälle kuorrutus.

Kuorrutus:
110 g sulatejuustoa
60 g voita
3½ dl pölysokeria

Sulata voi kattilassa. Murentele juusto sekaan ja lisää lopuksi sokeri.
Anna kovettua ennen leikkaamista paloiksi.

2 kommenttia artikkeliin ”Ei mene kuin Strömössä”

  1. Porkkanapiirakkareseptini on täsmälleen samanlainen, paitsi 2tl soodaa. Harmin paikka kun herkku meni roskiin. Viimeksi tein sitä somessa hehkutettua kanelikreemijuustokakkua pullataikinaan. Maistuihan sekin.

    Vastaa
    • Siis lyöntivirhe kirjassani! Pitäisiköhän vielä kokeilla sinun oikealla versiollasi. Kanelikreemin kokeilu voisi nyt kyllä olla parempi vaihtoehto.

      Ja lyöntivirhe otsikossakin! Ehkä se kuuluukin tällaisessa postauksessa olla juuri noin: Strömössä. 😀

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.