Leppoisa lauantai Lapissa

Koko päivä ulkosalla, paljon askeliakin, mutta tänään ei ole ollut patikkapäivä.

Aamusella ajelin Kutturan tien varteen ja parkkeerasin auton lanssipaikan sivuun, painuin korin kanssa metsään. En ajatellutkaan löytäväni sieniä ja puolukoita on lähimetsissäkin, mutta etsiskelin poropallojäkälää. Eihän sitä näillä seuduin juuri ole, eikä minulla kyllä ollut mitään lupaa sen poimintaankaan. Sehän ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin, joten lupa pitäisi olla. Muita aineksia ulkokoristeisiin (joulukoristeisiinkin!) löysin.

Tunteroisen nautin metsässä kulkemisesta, sitten piipahdin kylillä (tyttären, joka tulee tänne reilun päästä, synttärilahjan hankinta). Loppupäivän mökin pihapiirissä.

Alkuviikon kovat tuulet ovat vieneet lehdet puista, ja vaikkei meillä tässä montaa koivua olekaan, niin keltaisia kottikärrylliskuormia tuli aika monta. Pehtoori putsaili rännit ja muita talviteloille liittyviä hommia. Sitten sytytteli nuotion, se tuoksu!!, ja paisteli puron rannalla makkaraa, kuten täällä niin usein tapana on. Notskilounaan sijaan minä mutustulen banaania: niiden kiintiö alkaa olla jo täynnä!

Oli aivan tyven, ja lämpimin päivä tälle viikolle (+ 8 C). Se innosti jatkamaan jatkuvasti vireillä olevia ”maisemointiprojektejani”. Mm. puron ylittävän sillan penkereet vaativat vahvistusta: roudailin kiviä ja hiekkaa mökkitontin toiselta reunalta ja purosta. Kivihommissa tuli ihan lämmin, mutta tuntuipa hyvälle tehdä myös yläkropalla jotain. Toki askellustakin riitti.

Illansuussa sadekuuro ja nälkä saivat siirtymään sisätiloihin. Pakastimen antimista ja jääkaapin ”jämistä” tein porovorschmackia ja jälkkäriksi lettuja Hangasojan tapaan.

Totesimme (eilisen jälkimainingeissa), että turha lähteä kovin usein ravintolaan syömään, jossa möksälläkin saa näin helposti hyvää, ellei jopa parempaa.

2 kommenttia artikkeliin ”Leppoisa lauantai Lapissa”

  1. Muistelen, että olisit istuttanut pihalle pihlajia. Ovatko ne pärjänneet. Itse haaveilen tontilleni paria sellaista. Porot kyllä niille paha uhka.

    Vastaa
    • Kyllä, istuttelin kesällä 2008 kolme pihlajaa, kun sain työkavereilta 50-vuotislahjaksi lahjakortin Ivalon taimitarhalle. Ja ne lähtivätkin hyvään kasvuun. Etten sanoisi herkulliseen: porot söivät ne jo parin vuoden päästä.

      http://www.satokangas.fi/blogi/2008/06/kaarisilta-ja-lahjapuu/

      Olen hakenut myös metsästä muutaman taimen jokunen vuosi sitten, ne eivät vain juurtuneet, kun eivät istuttamani männytkään. Nyt mökin ja saunan välissä on – juuri oikeassa kohdassa – hyvällä alulla kolme kuusta. Luonnonkuusia, ei siis istutettuja. Ja tontilla on myös kolme pientä pihljantainta, jotka vuosi sitten suojasin verkolla. Hyvin kasvavat, mutta eihän niistä verkon alla paljon kaunistusta ole. Mutta josko saisi ne vähän isommiksi …

      Mutta kolme siperian pihtaa, jotka Pehtoori hankki Ivalosta ovat kauniita ja ovat viihtyneet hyvin. Eivätkä ne maistu poroille.

      Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.