Enkeleiden aika. Niitä tarvitaan nyt, ja niitä on nyt. Enkeleitä teidän kaikkien elämään …
Mummilassa on ollut vilskettä, kun kahden pienen kakkoskodissa, isin luona, on sauna-kylppäriremontti venähtänyt päivän, pari yli suunnitellun.
Päivän aikana on paljon joulujuttuja puhuttu ja eletty, ja odotetaan niitä tulevaksi. Joulufriikkimummi ei ehkä ole paras mahdollinen lapsenlapsen joulunalusjännityksen lieventäjä. Kyllä, kyllä me Apsun kanssa odotamme, että myös huomenaamulla joulusukissa takanreunuksella on Aku Ankka tai joku muu mukava pikku ylläri.
Poikkeusolojen poikkeuksiin liittyy sellainenkin, että äsken saunassa oli kolme sukupolvea Satokankaita. Pehtoori & Poika ja sitten vielä Apsu – ja sitten vielä Eeviskin. Mummi huolehti iltapalan valmistamisesta sillä aikaa… Paljon jutskattiin iltapalallakin, – ja katseltiin Eeviksen ihan omaa show´ta. Eevis nyt vaan on ainakin pohjoisen pallonpuoliskon paras ilvehtijä, tunteiden tulkki ilmeillä, loputtoman rento sylissä, mutta osaa myös tiukasti sanoa ´ei´. Ja sitten juosta kädet harallaan syliin: mummiiiii… Mitäpä muuta minä joulukuisena perjantaina osaisin toivoa?
Ihastuttavan lämmin kuvaus perjantaistasi! Kaiken ”tämän vallitsevan ajan” keskellä nuo pienet ihmiset tekevät kaikesta arvokkaampaa.
Minun neljä aurinkoani valaisevat ajoittain synkitelevää mieltäni kukin omalla tavallaan, mutta pienet pojat ovat nyt alkaneet tavatessamme ja erotessamme sanoa ”mammeli rakas” ja se sykähdyttää…
Varmasti mammeli ilahtuu ja rinnassa läikähtää tuollaiset tervehdykset ja heipat.
Kummasti pienistä pojista ja tytöistä saa voimaa ja iloa, sekä kykyä elää hetkessä.