Tämä lahjaksi saatu lokakuun lämpö!
Tekee mahdottoman hyvää tällaiset kelit. Ne sallivat pitkät pyörälenkit, pihan siivouksen (Pehtoorille 😉 ), paljon kaunista kuvattavaa – ensi vuoden kalenteriin lokakuulle on vaikea valita kuvaa, sillä on niin paljon värikylläisiä kaupunkimaisemia tallennettuna. Niin monta kertaa kuvattu Oulujoen pappilan koivukuja yllä. Nyt syksyn keltaisena.
Ja iltapäivän lopulla pieni kahden hengen piccolokuohuvien nauttiminen pihapiirissä … Liekö koskaan ennen lokakuussa kotipiazzalla skumppaa nautittu. Muistelimme, että vuosi sitten kohti Madeiraa – ja nyt oikeastaan eka kertaa koronan aikana kova ikävä ulkomaille. Varmaankin se, että ”aina” syksyisin on reissuun lähdetty. No kyllä me jaksamme ensi vuoteen odotella. Ja olisko edes nyt ilman koronaakaan mihinkään lähdetty? – Ehkäpä ei. Mutta vielä me lennetään! Ihan varmasti! Sitä paitsi ja edelleen: kotikaupunki on hyvä ja kaunis! Ja Lappiinkin on mahdollisuus mennä, joten moni asia on hyvin.
Harvinaisen vähän aikaansaannoksia tänään, mutta ehkä jotain olennaista kuitenkin: kipuilujeni helpottamiseksi tärkeää tietoa olen tänään löytänyt. Ehkä on helpompaa ymmärtää syksyn – myös ihmiselon syksyn – loppuvaiheita…
Täällä Hangasojalla alkaa ruska jo hiipua. Yllätyksekseni törmäsin suppilovahveron sukulaisiin kosteikkovahveroihin. En ole tiennyt moisia täällä kasvavankaan. Ämpärillisen olisin saanut, parin litran pussilliseen tyydyin. Nyt kuten muuttolinnut, suuntaan etelään. Myös kulkemaan mukana ihmiselon syksyn loppuvaiheessa..
Kosteikkovahvero? Enpä ole kuullutkaan.
Hyvää ja turvallista kotimatkaa.