Ukkosen uhka iltapäiväksi ja jatkuvan sateen ennuste huomiseksi merkitsivät minun tämän päivän ohjelmassani ”varastoon” liikkumista ennen näitä uhkia.
Siispä tänään Koiteliin. Olenhan monta kertaa sitä kehunut, ja taas voisin suositella. Siellä kannattaa käydä, autolla tai pyörällä ihan miten vain. Olenpa kerran käynyt siellä moottoripyöränkin kyydissä: oi, niitä aikoja. Meidän eksnaapuri-isännän kanssa käytiin siellä ajelemassa, eikä siitä ole kuin 20 vuotta? 😀
Harmi että tänään olin liikkeellä niin aikaisin, ettei Sahansaaressa oleva Tunnelmatupa ollut vielä avoinna (aukeaa klo 11), joten oli tyytyminen matkakahviin ja kosken rannalla istuskeluun. Laiskasti kuvailin.
Menomatkalla menin Jäälin ja Kiimingin kautta (= hyviä kevyenliikenteen väyliä koko matka, tie nro 20 Kuusamontie), ja tarkoitus oli palatakin samoin tein, mutta sitten kuitenkin päädyin reitille Kiiminki (C) – Alakylä (B) – Oulu, koskapa suosin ja tykkään ”ympyrälenkeistä” ja koska Kiiminki – Alakylä on kaunis katsella ja hyvä pyörätie ajella Kiiminkijokivartta pitkin. Tiesin kyllä että Alakylän jälkeen on tylsä liki 10 kilometrin, kapea, olemattoman penkereen taival, jonka varrella puolivälissä on isot hiekkamontut, mikä merkitsee isojen hiekkarekkojen huurruuttelua, – ihan liian läheltä. Pelottan läheltä. Tosi kiva!
Mutta oma vika. Miksi piti taas hankkiutua kotiin tuota kautta. Olisi pitänyt tietää, ja tiesinkin, kokemuksesta. Seuraavalla kerralla ajelen sieltä vain viikonloppuna, jolloin ko. liikennettä ei toivottavasti ole. Tai sitten eestakaisin Kuusamontien varretta pitkin – sitä siis suosittelen.
Metsätaipaleilla koetin kurkistella mäntykankaille ja suonreunoja: onko mustikoita, onko hilloja, onko herkkutatteja? Niitä kaikkia ovat tutut ja ystävät jo löytäneet ja poimineet roppeet ja ämpärit äärilleen. Me ei olla. Tänään sentään yhdeltä innokkaalta hillanpoimijaystävältäni tilasin muutaman kilon ensi talven tarpeisiin. Olen hillastanut. Tämä on se minun tapani. Ja sieni- ja mustikkameträän ehkä sinne elokuun mökkireissulla.
Iltasella leivoin jo pohjat yhtä hillakakkua varten; torstaina saamme ruokapöytään uuden vieraan, kauan odotettu tapaaminen …