Alakuloinen, merkillinen, eriskummallinen, erilainen, ahdistava, rauhallinen, kotoisa, pelottava, mielenkiintoinen, sairas, pimeä, ikävässä kipuileva, tyhjä, odottava, toiveikas, luottavainen, painajaisten täyteinen, käsittämätön, kertakaikkisen kummallinen, surullinen, autio, tietämätön, kaipaava, myötäelävä, ajatteluttuva, hiljentävä, armollinen, …
Joskus (aika usein) olen valittanut adjektiivien puutetta. Nyt niistä ei ole puutetta. Ei ole puutetta tunteista, tunnetiloista tai niiden vaihtelusta. Minähän olen kova tyttö itkemään ja nauramaan, tänäänkin olen tehnyt molempia, monenkin ihmisen kanssa. Eikä korona suinkaan ole ainoa syy. Syitä tunnetilojen heilahteluun, mielihyvään ja huoleen, suruun on tänä vuonna ollut paljon, liiaksikin. Koko tämä vuosi on ollut enemmänkin huono kuin hyvä.
Ja silti. En minä nyt niin hirveän huolissani ole. Elämäähän tämä. Lopultakin, … enimmäkseen kaikki aika lailla hyvin. Ainakin nyt, vielä.
– ”No miksette lähde mökille?” kysyi Juniori, kun lasten kanssa illansuussa piipahti. Hyvä kysymys. Saariselällä on lunta 110 cm! Siellä ei ole muita! Siellä on mökki.
Ehkä me lähdemmekin. Emme huomenna, mutta huomenna ainakin ulos! Tänään en ole ollut ulkona, ja se näkyy postauksessanikin, luulisin. Mutta huomenna! Huomenna on kevät ja toukokuu!
