Olisi muistettava

Pakkaspäivä. Helmikuun heleät. Valkoinen, puhdas hanki. Pitkä lenkki. Hyvää tekevä liikkuminen. Aurinko. Jännittävä, ei väkivaltainen dekkari kuulokkeista. Alkava nälkä, ja jo ennen lenkille lähtöä ukkelin kanssa kaupasta isot kassilliset ruokaa, pari pulloa hyvää viiniä. Liikkumisen ilo. Lauantai. Oma, hyvä kamera mukana ja kuvaamisen into ja mahdollisuus aina vaan oppia siitä lisää. Ilo mitään tekemättömyydestä, tai ainakin siitä, ettei tarvitse juuri tänään tehdä yhtään mitään sellaista, mikä ei tunnu mieluisalle.

. . . ja tänään taas muistan, ymmärrän, että mikään tästä kaikesta hyvästä ei ole itsestäänselvyys. Että tämä ei ole ”annettu”, ei välttämättä pysyvä, ei itsestäänselvyys. ”Voi hyvin” ja ”elämä on” – mutta miten ja kuinka kauan?

Entistä enemmän ajattelen, ”carpe diem” ja aamuinen linnunlaulu, keskipäivän kimmeltävä hanki, oikea talvi, viesteily nuorten ja ystävän kanssa, lempeä punaviini palsternakkasalaatin ja kalkkunapihvien kera varsin tutussa seurassa, paljon hyvää musiikkia tuovat ilon ja ajatuksen ”mikäs tässä”. Minulla on niin paljon. Ja hyvänen aika, muistaisinpa sen. Ja sen, että ei ole itsestäänselvyyksiä.

7 kommenttia artikkeliin ”Olisi muistettava”

  1. Tämän suuntaisia ajatukseia itsekin olen pyöritellyt mielessäni. Töissä oleva lähes katastrofaalinen tilanne vie tällä iällä niin paljon voimavaroja, että pitää välillä ravistella itseään tähän muuhun elämään, joka on hyvää. Eniten pelkään, että katkeroidun koska se on mielestäni sellainen suo josta nouseminen on hankalaa. Ei auta ajatus ”olen vain töissä täällä” kun kokee hyvän rakennelman murenevan.
    Ja niin ”kuinka kauan” tulee myös minunlle usein mieleen…

    Vastaa
    • Luulen, että vältyt katkeroitumiselta ja nimenomaan siksi, että tunnistat sen uhan. Ja että ”ravistelet itsesi muuhun elämään”. Sen kautta pysyt pinnalla, eikö vain? Ja pianhan sinä saat jättää ”uppoavan laivan”? – Hyvän kevättalven ja hyvän elämän toivotuksin…

      Vastaa
  2. Ehkä syvä kiitollisuus on itsestäänselvyyksien hoitava voima. Kiitollinen siitä, että elämä on hyvin. Vaikka tiedostaa kaiken olemassa olevan haurauden, voi olla kiitollinen. Ja kun jokin katoaa, voi uutta kasvaa. Elämä ei ole pelkkää luopumista.

    Vastaa
  3. Arvelen tietäväni, miten ajattelet. Siis että tiedostaminen ja elämän epävakaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden hoksaaminen varjelevat sortumiselta itsestäänselvyyksien alle? Niin uskon.

    Vastaa
  4. Kyllä, noinkin. Mutta myös, kun ei pidä mitään itsestäänselvyytenä voi olla aidosti kiitollinen, eikä katkeroidu. Kiitollinen siitä, mitä on saanut, hyvää elämässä. Jos uskoo itsestäänselvyyksiin, tyytyy kohtaloon.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.