Mankelimatkaajan palautuminen

Mökillä tällä erää viimeinen päivä oli eilen. Mankelimatkaajan eilisen onnistuneen maaliin pääsyn jälkeen, kun Nuorgamista iltapäivän lopulla palasimme mökille, saunoimme ja söimme, nautimme samppanjat, vielä viiniäkin. Harmillisen maailmanlaajuisen netin takkuilun vuoksi vähän tuskailimme tyttären kanssa blogipostausten parissa, ja kun ne saatiin tehdyksi, oltiin aika kypsiä unille. Kolmeviikkoisen polkutaipaleensa tehnyt tytär sekä kuitenkin, ainakin vähän, huolessa myötäelänyt äiti, olivat aika varhain kypsiä nukkumaan. Pehtoorihan nyt on iltauninen periaatteessa aina, joten mikseipä eilenkin.

Heräsimme viileään aamuun ja valmiita lähtemään kohti Oulua. Matkalla tyttärelle vielä tuli viestejä ja onnitteluja, vielä juteltiin projektistaan ja sen onnistumisen perusteista, ja aika monta kertaa Rovaniemi – Sodankylä välillä Tyär totesi ”tämä mäki oli kyllä aika rankka” tai ”tässä tuuli vastaan niin kovasti, että alamäessäkin oli poljettava”. Ja minä katselin taas olemattomia pientareita ja melkoisen vilkasta liikennettä (asuntoautoja ja rekkoja) ja olin hyvin, hyvin tyytyväinen, että nyt oltiin jo matkalla kohti kotia ja Suomen läpi polkenut mukana autossa ja pyöränsä telineessä auton takana.

Emme kuitenkaan ihan suoraan Ouluun tulleet. Jo melkein perinteinen (onhan viides kerta jo perinne?) heinäkuinen lounas Kukkolaforssenilla oli tänään ohjelmassa. Esikoinen ei ole koskaan ajellut Haaparannasta Ruotsin puolta pohjoiseen (n. 15 km) saatikka käynyt Kukkolaforssenin lounaalla, mutta tänään oli aika sille. Vahinko, että paikan päällä tihuutti vettä, mutta eihän se sisällä haitannut. Toinen vahinko oli, että ravintolan lounasbuffetista olivat kalaruoat poistuneet. Aiemmin siellä on ollut silliä, savusiikaa, lohta, muikkuja, milloin mitäkin toinen toistaan parempaa kala-alkupalaa. Ei ollut enää. Salaattipöytä oli kyllä tästä huolimatta runsas ja makoisa. Pääruokavaihtoehtoja kaksi, lounaaseen kuului myös alkukeitto ja jälkkärikahvit. Paikka on viehättävä, mukavasti ruotsalainen. Ja koko lysti oli 160 Skr eli alle 17 euroa. Edelleen voidaan suositella.

Ja säästäminen 😉 sen kun jatkui. Ajelimme Haaparantaan. Ja Systemiin. Ensi viikon viininmaistiaisia ja elokuun kalaaseja varten roudasimme viinejä, ja Coopista vähän herkkuja.

Illansuussa vehreällä kotipihalla. Hassua, että lapsi ei halunnut sitten pyörälenkille lähteä. Minä halusin. Olipa mukava, kun parin autossa istumispäivän jälkeen pääsi taas ulos.

6 kommenttia artikkeliin ”Mankelimatkaajan palautuminen”

  1. Hei ja sydämellinen kiitos, perille tuli!

    Olipa kiva seurata mankelimatkaa Suomen läpi ja ymmärrän täysin äidin myötäelämisen ja huolen. Pari kesää sitten minä seurasin pojan liftausreissua Kallio -> Nordkapp -> Hanko. Kyllä sydäntä kylmäsi, mutta nuoret saavat kaikenlaisia ideoita. Reissu meni hyvin ja tapasi matkalla monia ihania ihmisiä, jotka ruokkivat ja olisivat ottaneet yöksikin luokseen. Maailmassa on sittenkin paljon hyvää vaikka äitinä kaikista pahin kävi mielessä. Hän sulki myös kaikki kännykät ja antoi vain tasaisin väliajoin viestin missä oli, halusi kokea kaiken livenä ja olla läsnä vain siinä hetkessä. Oli kuulemma hyvin opettavainen matka itseensä ja kanssaihmisiin ;D
    Ihanaa kesää ja vielä Onnittelut hurjalle mankelimatkaajalle!

    • Hyvä että arpajaisvoitto tuli perille.

      Kyllä on sinulla ollut liftausreissun aikana varmasti huoli. Mutta se taitaa olla äitien osa. 😉 Toisaalta saahan sitä sitten olla tyytyväinen lapsen puolesta, kun saavat tällaiset suuret haasteet ja unelmat toteutetuksi. Tyytyväinen ja ylpeä, vähän kuin olisi itsekin tehnyt jotain merkittävää.

      Onnittelut välitin, ja kyllä tyärkin piti poikasi reissua melkoisena.

  2. Onpa harmi kun Kukkolaforssenilta ei saa enää kalalounasbuffettia. Onkohan omistaja vaihtunut? Käydään yleensä kerran pari kesässä ja muistaakseni viimeksikään ei ollut kalaa tarjolla.Luulimme silloin sitä sattumaksi.

    • On se harmi. Ja taitaa olla niin, ettei ole pelkkä sattuma enää. Omistaja ei ole tainnut vaihtua. Märtan tytär ainakin oli eilen töissä ja hääräili ”hovina” kuten tavallista.

  3. Onpa tosiaan harmi, kun Kukkolaforsenin kalat ovat jääneet pois! Niiden takia olemme siellä vuosia kerran kesässä käyneet. Viime kesänä viimeksi.

    • Käykäähän mökkireissulla tänäkin kesänä, voitte tarkistaa onko käytäntö pysyvä. Ja kyllä se salaattipöytäkin aina kaikki ABC:t tai IKEAn lihapullat voittaa. 😉

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.