Rantapellossa hiljenee …

Arkeen paluu näyttäytyi perheen ”hajoamisena”, viikonlopun juhlaoleilun ja -syömisen jälkien siivoiluna, (Pehtoorilla) pihan raivaamisena, kuvaprojekti-sähköposteiluna, viinikaapin sulkemisena, kakkujen poistumisena ruokavaliosta ja silityskasan setvimisenä.

Tyttären ”Matka läpi Suomen” jatkui tänään kahden lepopäivän jälkeen kohti pohjoista; olin luvannut saatella Kiiminkiin, mutta se olikin Juniori, joka menikin vasta iltavuoroon ja joka halusi systerinsä kanssa polkea Jääliin asti ja käydä sitten samalla mummuaan katsomassa. Pihalta lähtiessä olivat kuin ”pentuna”. Tai vähän myöhemminkin …  yhdessä lähdössä.

Rovaniemelle Tyär suuntaa koukaten Koillismaan suunnan kautta – koska Kemintien remppa. Ja koska Oulu – Roi väli on niin tuttu; nyt rauhaisempia ja vähemmän tunnettujen seutujen kautta.

Minullakin tänään taas vähän pitempään polkien, mutta kuinka olikaan kylmä. Hanskat oli oltava, eikä innostanut pysähdellä kuvailemaan mitään. Ihan vaan kiertelin kaupungin laitamia. Pyöräteillä tuoksui mäntymetsä. Havuneulasia oli ihan liukastuttamiseen asti, ja paljon oksia, muutamia puitakin pyöräteiden kupeessa. Kuivasjärven takana oli yhden autokatoksen kaatunut puu, vanha pariskunta sitä kimpassa sahaili, ja mummarainen tupisi niin että kuului kauas. Kuului, vaikka minulla oli kirjakin kuuntelussa. Juhannusmyrsky on todellakin riepotellut näillä main.

Huomenna ryhdistäydyn ja kirjoittelen tänne resepteja viikonlopun kokeiluista…

2 kommenttia artikkeliin ”Rantapellossa hiljenee …”

  1. Etsiskelet aina jotain luettavaa, tässä olisi vinkki, ellet ole jo historioitsijana lukenutkin. Osmo Pekosen käännös Maupertuis:n kirjasta Maan muoto. Kuuntelen autossa yleensä YLE Suomea, se kun mukavasti aina siirtyy paikallisiin juttuihin, kun vaihtaa maakuntien rajoja. Lapissa kuulin haastattelun tästä kirjasta, kertoo mm. elämästä Tornionjokilaaksossa.
    Yritin lainata sen täältä kirjastosta, mutta tietysti kaikki lainassa (kiinnostaa se pohjoisen elämä täällä etelässä näemmä muitakin, kuin minua).

  2. Kiitos vinkistä. Kyllä minä Maupertuis´n ja hänen retkikuntansa tunnen. Mutta vain tunnen, en ole koskaan lukenut häneltä mitään. Olen vain lukenut mitä hänestä on kirjoitettu. Ja nähnyt hänen jälkiinsä tehtyjä muistomerkkejä, viittoja, muistolaattoja…
    https://www.satokangas.fi/blogi/2015/10/koulutarvikkeita/

    En ole tiennyt että tuo käännös on edes tehty: onkin näköjään ilmestynyt vastikään – minun tiedemaailmasta hiipumiseni jälkeen. Mutta pitääpä olla silmät avoinna jos sattuu kohdalle.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.