Kun me olimme vasta menossa, oli päivän kirkkain aika, tosin alkoi hieman sataa lunta. Mutta vaikka ääneen ajattelin, että ”hyvä kun sataa, niin joulupukilla on helpompi porojen kanssa tulla… ”, niin takapenkiltä kuului kolmivuotiaan napakka kommentti: ”Meille ei pukki millään poroilla tule”. En ryhtynyt inttämään: verifiointi suuntaan jos toiseen voisi olla vaikeaa…
Kun olimme jo paluumatkalla, mahdottoman äkkiä kuluneen pitkähkön iltapäivän jälkeen, pakkanen oli kirinyt -12 asteeseen, taivas oli kirkas ja liki täysi kuu paistoi taivaanrannassa.
Ja siinä samalla minulla oli alkanut joulu.
~~~~~~~~~~~~~~
Eihän kellään – työtekevällä tai vapaaherrattarellakaan – joulunalusperjantaina ole iltapäivällä aikaa viettää montaa tuntia jossain lasten touhupuistossa? – Niin minäkin luulin vielä jokunen vuosi sitten, oikeastaan luulin vielä eilen, mutta olinpa vain jo alkuviikosta ilmoittanut Apsun vanhemmille, että haluaisin lähteä Apsun kanssa meidän ”perinteiselle” jouluvalojen humputtelukierrokselle loppuviikosta, vaikkapa perjantaina. Ja niinpä sitten tänään puolenpäivän jälkeen ajelin Apsun kotipihalle ja sain pojan mukaani.
No se lumisade, mummin armottoman vähiin jääneet yönet, kohtuullinen laiskuuden puuska ja ajatus antaa Apsun yksi joululahja näin ”elämyksenä” saivat ajamaan ohi kaupungin keskustan ja sen jouluvalojen ja suuntaamaan kohti Kempeleessä olevaa Leo´s Leikkimaata.
Ennenkäymätön, mutta paljon hyviä mainesanoja saanut paikka Apsulle ja mummille. Ja kyllä me molemmat siihen tykästyimme: siisti, laaja, monenikäisille puuhaa ja liikkumista (minullakin 3½ tunnin aikana yli 3000 askelta, vaikka periaatteessa melkein vain ”katsoin perään”). Ja tänään todellakaan ei kellään ollut aikaa moisessa paikassa aikaa kuluttaa, joten tilaa ja rauhaa oli.
Apsu sai aika pian kaverikseen 9-vuotiaan O:n ja pari vuotta nuoremman sisarensa V:n, ja oli niin täpinöissään näistä, ettei malttanut edes välipalajätskiään syödä loppuun.
Kun kuuden pinnassa kippasin pojan kotinsa tuulikaappiin, oli tällä silmät suuret ja olemus yltiöväsynyt, mutta onnellinen. Ja mummi oli hukannut joulukiireensä. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Tämän iltapäivän jälkeen ei ole niin väliä, onko aaton ruokapöydässä itse (gini)graavattua siikaa vai ei tai onko kristallit kiillotettu vai ei (tässä on mainittava että meidän Apsun kanssa humputellesa Leo ´s Leikkimaassa pappa oli omalla pettämättömällä tavallaan kiillottanut hopeat. 😉 ) Mitäpä kiirettä minulla enää? – Ei mitään!
Huomenna sitten talvipäivän seisaus (vai tasaus?). Ja täysikuu liki täysi. Kaikki hyvin, tulkoon jo joulu.
Ai että, tästä tuli hyvä mieli. Ihanainen Apsu ja mummi ja yhteiset hyvät muistot, ne varmasti ovat Apsulle parasta. Oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa ja onnea uudelle perheen pienimmälle.
Kommentistasikin tuli hyvä mieli, kiitos siitä. Ihanaa joulunaikaa sinullekin!
Bravoo…juuri noin pitää viettää aikaa,olipa Joulunalusaika eli ei.Me kävimme tänään elokuvan ensi-illassa, Ailo – pienen poron suuri seikkailu elokuvassa,eikä yhtään huonoa omaatuntoa,että Joulua pitäisi laittaa sillä aikaa.Ehkä ehtii,ehkä ei…Ailon tarina oli ihana ja ajatuksia herättävä..ehkä meille lappilaisille enemmän totta kuin turisteille,jotka näkivät sen ensi kerran?Hieno kuitenkin!Lapsille opettava juttu.Upea ja maisemat mahtavat!
Hyvää ja Rauhallista Joulunaikaa!Tervemenoa elokuviin…Ailon seuraan…
Ehkäpä Ailoa käydään katsomassa. Kiitos vinkistä.
Ihanaa Joulunaikaa sinne pohjoiseen!
Kiitos Reija ihanista jutuistasi. Wienissäkin kävin näin talviaikaan kanssasi, kesä siellä ihana. Muistan sinua keittiöhommia tehdessäni. Minulla on mainio näppipyyhe, jossa katselee Oulun toripoliisi. Sain tuon aikoinaan sinulta jostain arvonnasta tai kilpailusta. Aina sinua sitä käyttäessäni muistelen Jouluiloa. Riikka
Voi kiitos paljon viestistäsi!
Tuosta voitostasi taitaa olla jo puolenkymmentä vuotta? Mukava kun vielä näitä höpinöitäni seurailet.
Jouluiloa ja kaikkea hyvää ensi vuoteesi!