Erilainen sunnuntai

Erilainen sunnuntai. Minä en ole laittanut ruokaa, pikkuperhe ei tullut meille syömään, olen aamupäivän käsitellyt ja laitellut kuvia myyntiin ja sitten lähtenyt kävellen kaupunkiin, matkalla kuvaillen, luonnollisesti, ja muu perhe (joka oli jo ennen minua aiemmin kukin tahoillaan urheillut) tuli autolla Crecianiin.

Oulun ainoa kreikkalainen ravintola on vuosien varrella testattu moneenkin kertaan niin kaksistaan, perheen, ystävien kuin työporukoiden kanssa. Mutta nyt jatkettiin perheen kesken juhlaviikonloppua siellä, ja pidettiin ”matkantappajaisia”. Keväisen Rodoksen matkan jälkimainingeissa (3 kk:n jälkeen), kesän jatkuessa, perheen ollessa koolla (vain ”Pappikin” puuttuessa), minun sunnuntaikokkailuni vastapainoksi, välillä näinkin. Teen Crecianin ruoasta yms. (etnisten ravintoloiden listaan) postauksen huomenna, erikseen, nyt vain totean, että olipa hyvä idea mennä sinne tänään.

Kovin vähän on Oulussa, ja tietääkseni muuallakaan Suomessa, ravintoloita auki sunnuntaisin, mutta Crecian on, mikä tänään oli ihan huippujuttu.

Ja aurinko paistaa!

2 kommenttia artikkeliin ”Erilainen sunnuntai”

  1. HEI, meinasi unhoittua! Myöhästyneet Onnittelut ex. poikakaverillesi!! Sehän lähenee aikamiehen ikää! Vaikka luulen, että Pehtoorikin kääntäisi mielellään aika monta sivua kalenterissa taaksepäin, mikäli vain olisi mahdollista:)
    Meihin eivät enää päde nämä Nat King Colen ikivihreän kappaleen sanat: They try to tell us we’re too young
    Too young to really be in love. . . mutta ainakin teidän kohdallanne on toteutunut laulun toinen säkeistö: . . This love will last though years may go
    And then someday they may recall
    We were not too young at all . .

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.