Aamupuurolla istuttiin kolmisin ja Apsu katseli tulppaanikimppua, jonka Pehtoori jo viime viikolla oli tuonut: ”Kukka rikki”, ja jatkaa pian: ”Kolme puutttuu”. Yritän kysyä, miten niin kolme? Sen että liki kolmevuotias sanookin vähän uuvahtanuttta kimppua rikkinäiseksi, ymmärrän, mutta mikä logiikka on siinä, että kolme puuttuu?
Tämä on taas sitä lapsen kielen, ajatusten ja oppimisen ihmettelemistä, jota nykyään teen koko ajan kun pikkuinen on meillä käymässä tai olemassa vähän kauemminkin niin kuin nyt tänään.
Juniorilla on jo kolmas projektiharjoitteluviikko Rantekilla, mikä merkitsee säännöllistä kahdeksasta neljään duunia; jotain suunnittelevat, – insinöörihommia, joten älkää ihmeessä minulta kysykö, mitä mahtaa tehdä. Komeasti on projektipäällikön nimikkeellä, mutta palkkaa harjoittelujaksolta ei tule. Opintoraha luonnollisesti. Ja Miniä tekee satunnaisia keikkoja työpaikallaan, jollainen oli siis tänäänkin ja me saimme Apsun pitämään meidät liikkeessä. Pakkasta oli sen verran, ettei ”Rantapellon päiväkodissa” lähdetty ollenkaan pihalle, eikä puistoon, vaan puuhailtiin sisällä. Ei siinä tarvinnut yrittääkääkään mitään kuvia tehdä.
Bisneksiä niitä oli taas Apsullakin. Soitteli ja tilaili kaikkea, ja sitten oikeallakin puhelimella lähetti isälleen duuniin whatsapp-ääniviestin. Minä kun mokoma sanoin, että isänsä oli aamulla sanonut, että meidän pitäisi ruoan jälkeen mennä päikkäreille. Apsu ilmoitti, että ei ja otti minun kännykkäni ja etsi isänsä kuvan whatsapp-valikosta ja latasi ääniviestin: ”Ini on höpö, ini höpöttää”. Eikä sitten päikkäreitä nukuttu. 😀
Voi juku näitä diginatiiveja! Huippu 🙂 Auttaisiko esimerkin voima, jos mummikin kävisi pitkälleen lounaan jälkeen?
Mummi kävi, – luettiin ja pötköteltiin, kuten on tehty aina ennenkin. Ennen se on johtanut uniin… nyt leikkimiseen ja ”lue vienä” -kehotukseen. 😀
Voi, miten noilla pieillä on tuhat uutta asiaa ja päikkärit on jo vanha juttu. Ei kannata yrittääkään nukkumaan. Meidän Elina sanoi aina: ”Mua ei nututa” ja eikä sitten nututtanutkaan. Ihania nuo pikku-veijarit. Ihania ovat! ps. Ihana lumikuva Oulusta. On kaikkea uutta ja vanhaa! Marke
Nukkumaan meno, ei päikkäreillä eikä yöksi todellakaan oo niitä mummin ja papan kanssa ensimmäiseksi mukavimpia juttuja, ja väliäkö sillä jos joskus päikkärit jo jäävätkin väliin.
Lumikuva Oulusta on kyllä pikkuisen tekemälläkin tehty lumiseksi, mm. etualan puomit ja roskikset ja tummat laiturin reunat photoshoppailin valkaiseksi lumeksi. Mutta kuvakulma on minullekin uusi: tuo uusi ja vanha juuri miellyttävät.
Paljon on pikkumiehellä ihmeteltävää ja puuhaa. Kukat ja kaikki. Eikä nukkuessa juuri jouda ihmettelemään.
Sepä se, ei malta nukkua. Niinhän se tahtoo mullakin olla reissuissa, etten malta nukkua kun on niin paljon katseltavaa ja ihmeteltävää.