2017 – Sivu 15 – Tuulestatemmattua

Paluumatkallakin oli mukavaa

Viikko reissussa: kuusi lentoa, kaksi laivamatkaa, paikallisbusseja, ratikoita, useita tilatakseja, lentokenttäbusseja, pyöräilyä, paljon kävelyä … Seitsemän yötä neljässä eri paikassa: tyttären luona 1, Visbyn Slottsbacken hotellissa 3, Hakaniemen Strand Hiltonissa 2 ja Tallinnan St. Petersburg 1 yötä.

Ainahan reissusta on mukava tulla kotiin, mutta nyt jo oikeasti laukkujen roudaaminen ja eri kulkuvälineissä kulkeminen tai oikeastaan niihin jonottaminen saivat minut jo aamulla – taas kerran pakatessamme – toteamaan, että onpa mukava asettua illalla kotiin. Niin olikin.

Mutta toisaalta: oli kyllä tosi mukava tehdä roundtrip, vaihtaa paikkoja, matkaseuran kokoonpanoa, tunnelmia, tekemisiä,…

Ehdimme tänään aamupäivällä Tallinnassa huiputtaa Toompean, iltapäivällä palata Tallink Mega Starilla Helsinkiin, käydä Hagiksessa tyttären luona hakemassa isot laukut, hyvästellä tyttären ja P:n, syödä Helsinki-Vantaalla ja lentää Ouluun. Ja Apsu teki tuon kaiken ilman päikkäreitä (pl. 10 min. taksissa lentokentälle). Ihan on reissugeeni pojalla. 😉 Ja kuinka paljon oppikaan uusia sanoja tämän pidennetyn viikonlopun aikana! C´mon, mummi!

Nyt on jo vanhoilla, viikon juhlamatkan tehneillä, väsy, joten paljon kerrottavaa ja vinkattavaa jätän huomiseksi, jolloin alan purkaa myös reilun 1300 kuvan saalista.

Niitä näitä

Juhlaillalliselle Tallinnaan

Flow. Helsingissä on tänä viikonloppuna flow-festivaali. Kyllä, kyllä mekin siihen osallistuimme: kuuntelemalla viime yönä flow´sta palaavia juhlia hotellissa. Noh, ei yöunet kovinkaan moneksi tunniksi häiriintyneet.

Oli aika jättää Hakaniemen Hilton, aika mennä hakemaan pikkuperhe ja tyär völjyyn, P. (~ vävykokelas) tulisi suoraan satamaan).

Juhlamatkan viimeinen rasti oli edessä: lähdimme aamupäivälaivalla Tallinnaan. Tallinnaan? Kaikki muut kulkevat siellä kerran, pari vuodessa tai edes kerran parissa vuodessa, mutta me emme. Edellinen käynti meillä on noin 20 vuoden takaa… Silloin syyslomalla ala-asteikäisten lasten kanssa piipahdettiin. No mutta nyt oli Tallinnna valittu, kun ajattelimme, että aika edullisesti ja helposti majoitamme nuoret perheineen, poikaystävineen ja juhlaruokailemme porukalla.

Ja Apsu pääsee eka kertaa elämässään laivaan, Haaparantaa kauemmas ulkomaille. Että saamme olla kimpassa, ja siitä Apsu todella piti huolen. Kuten aiemminkin on ollut puhetta; kahden paimenkoiran perheessä kasvanut kaksivuotias onn oppinut kokoamaan laumansa. Apsu piti huolen jo Vetehisenkujalta lähitessä, että kaikki ovat paikalla. Nimenhuuto tehtiin monta kertaa ennen satamaa…

Siispä klo 11.30 Viikkarin XPRS-laiva lähti Katajanokalta kohti Tallinnaa. Kesä, helle, perhe koossa.

Jos tämän koko viikon varauksissa on ollut kaikenmoista häslinkiä, niin yksi huippujuttu on ollut, että olimme varanneet laivalle paikan valkoisten pöytäliinojen äärelle. Salaatti- ja tapasbuffetti oli kelvollinen ja hintaan kuuluneet ”saavilliset” viiniä maistuivat. Samppanjaakin oli laseissa. Juhlaviikonloppu!

Tallinnan tullessamme kaupungissa oli mieletön helle (+ 28 C), tyär ja miniä olivat erinomaiset tyytyväisiä lämpöön. Hoikat, aina palelevaiset nauttivat olostaan lämmössä.

Kiertelimme pitkin vanhaa kaupunkia, etsin liinoja mökin pöydälle, ja mukana kiertelemässä kaksi kanssani yhtä surkeaa shoppaajaa, eivät ole tyär ja miniä erityisen innokkaita ostelijoita…. …. 😉

Olimme kaikki tyytyvisiä kun oli aika siirtyä hotelllille, vaihtamaan kamppeita ja valmistautumaan ”Grande Jubilee” –iltaan.

Ravintolaksi olimme varanneet restoran Domenicin. Minä ja Juniori löysimme sen ihan toisistamme riippumatta. Ja kyllähän meillä oli aihetta toisiamme rutkasti kehua.

Perhe koolla. Ihana huippuilta oli. Palaan asiaan.

Pehtoorin juhlaviikonloppu

Juhlaviikko on jo lopuillaan.

Teemana ollut ”ruusuja ja historiaa” jatkui elokuun kauniina perjantaina Helsingissäkin. Kunhan myöhään herättyämme ehdimme aamiaiselle, oli sen jälkeen aika lähteä liikkeelle, ”lenkille”.

Ensimmäisenä kohteena Kaisaniemen kasvitieteellinen puisto. Viime vuotisen remontin jälkeen se oli oikein kaunis.

Juuri tänään tasavuosia täyttänyt Pehtoori löysi kaikenmoista mielenkiintoista katseltavaa. Ehkä inspiraatiota meidänkin pihalle. Jään odottelemaan… 😀

Matkamme jatkui radan vartta ja sitten kohti Musiikkitaloa, jossa oli Kukkasidonnan SM-kisojen finalistikukkakimput esillä. Reilu tusina toinen toistaan komeampia kukkakakkuja, kakkukukkia…

Aikamme kukka-asetelmia ihasteltuamme siirryimme Mannerheimintien toiselle puolelle Kansallismuseoon, jossa on valokuvaajille ja kaikille suomalaisille hieno näyttely: Julkinen ja kätketty Suomi. Suomi 100 -teemaan liittyen valokuvia itsenäisyyden ajan Suomesta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen näyttely. Muutamat kuvat kolahtivat: sekä kuvina että historiallisesti että inhimillisesti. Tässä yksi niistä.

Kuvien valinta ja tekstitys oli vähintäänkin onnistunut, hyvin oli kiteytetty Suomen historia, sen arki ja kätketty karuus.

Myös Pehtoori piti näyttelyä varsin onnistuneena, ja myös Kansallismuseon uusi Museokauppa sai meiltä pisteet. Mielenkiintoisia esineitä, eikä juurikaan krääsää. Esihistorian uusi näyttely jäi tälläkin kertaa katsomatta – – Sen ehtii varmasti myöhemminkin.

Meillä kun oli tärkeä tapaaminen: Kluuvikadun Fazerilla oli pikkuperheen kanssa ”lounasmeetingin”. Apsu taisi olla ainoa, joka söi oikeasti jotain ”kunnolla”: Me muut nautimme herkkuja, jätskiä ja sen sellaista.

Iltapäivällä pientä shoppailuyritystä, – onnistumatta. Ja sitten tyär oli luvannut karata töistä niin, että ehtisimme luonaan nauttia aperitiiviksi samppanjan, joka oli kesälomareissultaan Pariisista tuonnut. Ja pientuottajan kuplajuoma maistui liki helteisessä kaksiossa, synttärisankarille maljoja nostellen.

Seuraavaksi ohjelmassa hakeutuminen päivällisen äärelle: olimme Pehtoorin kanssa valinneet ravintolaksi Trattoria Sognon Töölöstä. Mutkaton, aidon oloinen italialainen ravintola, jossa söimme hyvin, Apsukin viihtyi. Meidän seitsemän hengen seurue ei ollut se, jonka myötä ravintolan melutaso nousi sellaiseksi, että jo ennen kahdeksaa lähdimme kohti Hakaniemeä.

Pehtoorin kanssa saimme vielä nuorenparin (tyär + vävykokelas) seuraksemme ”yömyssyille” Oslo-pubiin. Siellä oli hyvä tovi rupatella ennen vetätytymistä hotelliin ja lepäämään ennen huomista, joka me on lopultakin nimetty varsinaiseksi ”grande jubileum” -päiväksi. Matka jatkuu uuteen kohteeseen….

Historiaa Reissut Ruoka ja viini Visby

Turnajaiset, hyvää ruokaa ja paluu Helsinkiin

Eiliseen palatakseni …

Turnajaiset. Visbyn keskiaikaviikolla oli ritariturnajaiset, joihin saimme kuin saimmekin liput. Emme tienneet yhtään mihin menimme, ei ollut kokemusta, ei edes telkkarista nähtynä.

Turnajaisspektaakkeli oli perhetapahtuma, ruotsalaiseen tapaan välitön, hyvin tehty, perheille passeli, ei kaljatelttoja vaan karamelliomenoita ja yhteistä iloa ja pukeutumista teeman mukaisesti.

Heti tapahtuman aluksi turnajaisareena jaettiin kahtia, ja vastakkaisista katsomoista tehtiin kannattajat ”Gotlannin liigalle” ja ”Tanskan kuninkaalle”. Eikä kestänyt kauaakaan kun areenan molemmille puolille oli saatu aikaan omien kannattajajoukot: huuto, aplodit, buuaukset ja tömistykset nostivat tunnelmaa. Tapahtumalla oli juontaja, juontajat, joiden hauskuuttamisesta, lauluista, yms ei meidän ruotsin kielen taito riittänyt saamaan irti sitä kaikkea tietoa ja huvia, joka olisi ollut tarjolla.

Mutta kyllä me ymmärsimme kilpailusta ja sen kulusta paljonkin.

Illan hämärtyessä, meren tyventyessä, yhdeksän jälkeen esitys päättyi, ja meillä oli vielä käytössä aamulla vuokraamamme pyörät joten oli mukava ajella rantabulevardia hotellille. Turnajaiset olivat vanhan kaupungin muurin ulkopuolella, pohjoisessa ja meidän hotellimme taas ihan vanhan kaupungin eteläpäässä, joten matkaa oli melkein pari kilometriä. Pyörävuokraamo oli hotellimme Slottsbackenin lähellä, ja jätimme pyörät sinne, lukkoon pihalle ja avain postilaatikkoon, joten palautus iltamyöhällä onnistui mainiosti.

Ennen turnajaisiin menoa kävimme syömässä. Ei keskiaikaista, ei husmanskostia, ei mitään erityistä, vaan ihan vaan erinomaisen hyvää ruokaa oikeinkin miellyttävässä lehmusgardenissa, ulkosalla. Olihan eillenkin lämmin ilta. Ja oli jo korkea aika – viimeinen mahdollisuus tällä reissulla – syödä paikallista, gotlantilaista lammasruokaa, jota kaikissa ravintoloissa näytti olevan listoilla. Kesävihanneksien kanssa ja pehmeän kermaisen vuohenjuustokastikkeen kanssa ruoka oli pitkään aikaan parasta mitä olemme syöneet. Ja myös Kalifornian Cabernet Sauvignon oli täyteläisyydessään, pehmeine tanniineineen alkuviikon katkarapuleipien kanssa nautittujen valkoviinien jälkeen tavattoman hyvää.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ja sitten tänään.

Visby – Bromma – Arlanda – Arlanda – Arlanda ~ loputtomiin Arlandaa – ja sitten vihdoin Helsinki-Vantaa – ja Hakaniemi.

Aamuseitsemältä hotelliaamiaisen jälkeen taksilla ajelimme Visbyn pienelle lentokentälle, josta lähdimme (ajoissa!) kohti Tukholmaa ja siellä nimenomaan Bromman kentälle. Kentältä bussilla no 152 Sundbybergsin keskustaan, josta vaihto lentokenttäbussiin. Sen kyydissä matkasimme kolme varttia Arlandaan. Tästä lentokenttäsiirtymästä huolimatta tiesimme, että joutuisimme odottamaan vielä iltapäivään ennen kuin Finnair lentäisi Helsinkiin.

Lähtöaika oli klo 14.25 (+ tunti Suomen aikaa lisää). Piti olla Stadissa klo 16.25. Oltiin kaksi tuntia myöhemmin. Myöhästymistä, teknistä vikaa, tms. Näin ollen matka Visbystä Helsinkiin kesti liki kellon ympäryksen.

Helpomminkin Visbyyhyn pääsee, laivalla tai suorilla (ruotsalais)lennoilla, mutta kun meillä oli käytettävänä niitä Japanin matkalta jääneitä hyvityksiä. Niillä ostettiin tämän matkan lennot; oli ”pakko” käyttää Finnairia.

Roundtrippimme on nyt siinä vaiheessa, että olemme siis taas Helsingissä ja taas Hakaniemessä, mutta emme kuitenkaan asu nyt tyttären luona, vaan hotellissa (Strand Hilton, josta melkein näkee tyttären luo). Asutaan hotellissa? Syystä että?

Syystä, että tyttären kaksiossa bunkkaa seuraavat pari yötä pikkuperhe. Apsu vanhempineen on tänään lentänyt Oulusta Helsinkiin. Heidänkin matkansa Pehtoori maksoi Japanin (Nagoyan vuorokauden myöhästyneen) lentomatkan hyvityksillä.

Kävimme juuri Vetehisenkujalla moikkaamassa elämänsä ensimmäisen lentomatkan tehnyttä pojanpoikaa, joka selitti ihan omin ”sanoin” huikeaa kokemustaan. Uutta oli myös kerrostalo”asuminen” parveikkeineen, ja mummi ja pappa ihan oudossa paikassa. Olemme siis kaikki Helsingissä: Juniori ja Miniä järjestivät töistä vapaan viikonlopun, ja tytär ja poikaystävänsä ovat tietysti muutenkin täällä. Koko perhe koossa.

Pakomatkasta, roundtripistä, huomenna taas lisää…

Liikkuminen Reissut Ruoka ja viini Visby

Gotlannissa ulkona koko päivä

Eilen käytimme lähes koko päivän ja illan Visbyn linnanmuurien sisäpuoliseen, keskiajan maailmaan tutustuessa. Kävelimme vanhan kaupungin, joka ei ole pieni, sekä keskiaikamarkkinat, ristiinrastiin. Luulenpa, että kävelimme melkein kaikki kadut ainakin kertaalleen.

Tänään vaihtoehtoja päivän ohjelmaksi ei ollut suinkaan lyöty lukkoon, eikä edes kovin tarkkaan suunniteltu, mikä ei ole kovinkaan ominaista minun tavalleni matkustaa. Mutta hotellin kelpo aamiaisen äärellä pohdimme, että voisimme vuokrata auton, ja lähteä ajelemaan saaren ympäri, – istumaan autoon koko kauniiksi päiväksi … Tai voisimme lyöttäytyä mukaan jollekin saarikiertoajolle, tai valita paikallisista bussilinjoista reittejä, joiden kyydissä voisimme seikkailla. Tai ihan hyvin voisimme ottaa eilisen toisinnon; kyllä tätä kaupunkia tällä säällä toisenkin päivän voisi tepastella.

Päädyime lopulta pyörien vuokraukseen. Pehtoorin selälle ja meidän molempien ulkonaololle se oli paras ratkaisu. Eikä maksanut paljon: 140 kr (~ 14 €) koko päivän vuokra kolmivaihteisesta, etukorillisesta pyörästä. Yhdeksältä starttasimme kohti etelää.

Vastatuuleen, mutta auringossa poljimme pyöräteitä ja maaseututeitä pitkin, kylläpäs taas tuli deja vu -fiiliksiä juuri niistä telttareissuista joita jo viime viikonloppuna muisteltiin. Pieniä kantateitä, maalaismaisemia, ruotsalaista idylliä, siistejä pihapiirejä, lammasmaatiloja, maatilamatkailua, merenranta-huvila-asutusta…

Ensimmäinen kohteemme oli Kneppsby, jossa on Huvikumpu!

Peppi Pitkätossun Huvikumpu ja valtava vesipuisto, leirintäalue, resort etc. on muutaman kilometrin päässä Visbystä etelään. Olisin kovasti halunnut nähdä Pepin talon ja pihapiirin, olihan Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu minun lapsuuteni sankarihahmo. Minulle kun eivät nuket ja prinsessat oikein kolahtaneet. Lettipäiseen, aika räväkkään Peppiiin oli helppo samaistua. Mutta, mutta pääsymaksu koko huvialueelle olisi ollut 33 euroa ( x 2), joten jätimme tutustumatta lähemmin.

Jatkoimme kohti seuraavaa kohdetta, vähän mutkan kautta kylläkin ja huiputimme Högklintin (huikeat 48 mpy)! Olipa komea paikka. Sieltä näkyi Visby, kallioita, rantamäntyjä, meri! Minipatikka. Ja ihan vain perinteiden vuoksi oli kallionkielekkeelle mentävä.

Puoleltapäivin palailimme takaisin Visbyyn keskustaan. Ja olipas reilun 15 km pyörälenkin jälkeen hyvä mieli, ja hiki. Hotelliin ajelimme. Suihkua, hetken huilaus, ja lähdimme seuraaksi polkemaan kaupungin pohjoispuolelle. Siellä maisemat eivät olleet ollenkaan niin hienot kuin eteläpuolella, joten kolmen vartin jälkeen käännyimme ja palasimme takaisin.

Oli taas aika kuville, päikkäreille, pesuille (hotellin kylppärin ”sadevesisuihkun” kylmä vesi tuntui ihan hurjan mukavalle!) ja sitten taas kohti keskiaikaista keskikaupunkia, etsimään ruokapaikkaa ja turnajaisia!

Ruokapaikka (ja viini) oli pakomatkan tähän asti paras, ja paljon uudenlaisia keskiaikapukuja kuvailin. Edelleen oli lämmin, edelleen oli epätodellinen olo. Palaan näihin huomenna kuvien kera. Kuten myös turnajaisiin, joissa olimme illan!

Keskiaikaviikolla täällä on paljon tapahtumia ja jos jonkilaisia esityksiä (olisi ollut yhden ruotsalaisen, kerran tapaamani kollegan luentokin). Meillä oli kaupungin matkailutoimistosta haetut liput, suunnilleen viimeiset mahdolliset saimme, ja pääsimme kuin pääsimmekin näkemään keskiaikaisen turnajaisen. Olipas sekin hieno kokemus. Siihenkin palaan huomenna…

Historiaa Reissut Valokuvaus Visby

Keskiajan Visby ruusuineen

Visby, Gotlannin pääkaupunki, Unescon maailmanperintökohde, on viikinki- ja ennen kaikkea Hansakaupunki. Sen keskiaikainen muuri, kapeat mukulakivikadut ja porraspäätyiset talot, ruusut ja elokuun toisen viikon (viikko 32) keskiaikamarkkinat kaikkine oheisohjelmieen tekevät siitä ehdottomasti vierailemisen arvoisen. Se on kaunis, aurinkoinen, kiehtova, idyllinen, juhlakansasta ja –humusta huolimatta hiljainen, ja sillä on kaunis ranta. Voin vuorokauden vankalla kokemuksella väittää, että ehdottomasti kannattaa tänne tulla.

Kun aamuyhdeksältä lähdimme rantaan kävelemään, laitoimme onneksi lenkkarit jalkaan, onneksi ne olivat koko päivän. Patikkakengät olisivat olleet vielä paremmat.

Tarkkaa suunnitelmaa ei ollut. Ensimmäisen ”jakson” aikana olimme neljä ja puoli tuntia liikkeellä, merenrannasta kaupungin muurin sisäpuolelle ihailemaan taloja ja ruusuja, sitten ruusutarhaan, joka oli osa valtavaa kaunista kasvititeellistä puistoa. Ja koko ajan liikkeellä on keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneita paikallisia ja turisteja. Enimmäkseen ruotsalaisia.

Kävimme tietysti kirkossa, tuomiokirkossa, joka YKSI Gotlannin 92 keskiaikaisesta kirkosta. Noin monta kirkkoa keskiajalla tällä yhdellä saarella kertoo kyllä vauraudesta, todella. Montakos kirkkoa Suomessa oli keskiajalla?

Yhdentoista jälkeen väki virtasi kohti ”Keskiaikaisia markkinoita”, jotka olivat valtavat. Vietimme siellä enemmän kuin kaksi tuntia, kierrellen, katsellen, kuvaillen, … ja kyllähän se nyt alkoi siltä tuntua, että ensi kesän Kalaasien teema on Keskiaika. Jotain rekvisiittaakin jo ostelin. Ja pukuhan minulla jo onkin kotona. Olipas kiehtovaa katsella ihmisiä, jotka selvästikin viettivät oman harrastuksensa huipentumaa, sitä intohimoa jolla olivat pukunsa ja kaiken muun teemaan liittyvän laittaneet. …

Taisipa olla niin, että markkinoilla oli enemmän väkeä pukeutuneina keskiajan kostyymeihin kuin meitä turisteja, jotka emme olleet. Keskiaikaisissa vaatteissa oli nuoria ja vanhoja, lapsiperheitä ja isoja seurueita, pariskuntia ja sinkkuja. Oli munkkeja, ruhtinaita, ritareita, linnanneitoja, kerjäläisiä, pyhiinvaeltajia, seppiä ja ties mitä…

Täällä järjestetään talvisin roolivaatteiden ompelukursseja, markkinoilla oli myynnissä kankaita, koruja, valmiita vaatteita, laukkuja, aseita, ruokaa (paahdetut mantelit olivat todella hyviä), siellä ei ollut kymmeniä oluttelttoja, mutta siellä oli ennustusta, mahdollisuus kokeilla taontaa, perinneparantamista … kaikkea.

Kaupungin monissa puistoissa ja rannalla oli seurueita oleilemassa, pelaamassa, piknikillä… koko kaupunki on yhtä karnevaalia. Ja mikä on ollessa kun lämmintä on melkein hellerajalle, mutta merituuli vilvoittaa, autoliikennettä ei ole nimeksikään ja kaikkialla on kauniisti hoidettuja puutarhoja. Voitte olla varmoja, että Pehtoori on tykännyt näkemästään. Tosin tässäkin pohti, miten näillä ei ole kirvoja näissä, ei ole myrkytetty …

Iltapäivän aluksi kävimme salaattilounaalla libanolilaisessa ravintolassa, mihin olimme oikein tyytyväisiä. Sitten lämmöstä ja katseltavan määrästä huolimatta vetäydyimme keskiaikaisen hotellimme viileiden, paksujen kiviseinien suojiin huilaamaan. Minä purkamaan yli 300 kuvan aamupäivä”saalista”, ja Pehtoori päikkäreille.

Tauon jälkeen lenkkarit jalkaan, ja kohti kaupungin muureja, toreja ja torneja. Rantaankin taas kävelimme.

Illan lopulla alkoi kyllä tuntua jaloissa kuin oltaisiin oltu paremmallakin patikalla; noh, toistakymmentä kilometriä ”pitkin keskiaikaa” tänään on tullut käveltyä.

Liikkuminen vaatii (tai sallii) hyvin syömisen, joten kävimme illallla Munkkällarenissa syömässä: Ruotsiin tullessamme (siis eilenkö se oli?!) sanoin, että syön joka päivä Toast Skagenin, siis tänäänkin se. Olipa erilainen kuin missään aiemmin, olipa hyvää. Noh, ko. ravintola on viime vuonna valittu Visbyn parhaaksi, joten…

Eikä meistä ollut enää Turnajaisia katsomaan, ei Munkkikellarin (vinyyli)diskoon, ei edes auringonlaskua kuvailemaan. Päivän kuvaussaldo 400 otosta.

Ruusuja ja ritareita, ruokaa ja raunioita. Meille molemmille paljon mukavaa katseltavaa, kuvattavaa. Juhlaviikon puitteet kohdillaan. Aurinkoinen ja ruusuinen keskiaika on ollut mieleemme.

Reissut Visby

Matkallaolokin on osa reissua

”On nautittava matkallaolosta, eikä vain varrottava perillepääsyä.”

Niinhän minä olen aina koettanut meidän lapsille reissatessamme opettaa. Tänään oli hyvä hokea sitä itselleen. Ja kyllä, kyllä me nautimmekin.

~~~~~~~~~~~~~~~~

Maanantaiaamu duunarilapsen kaksiossa alkoi puolikuudelta kun kello soi, ja oli aika lähteä kuntikselle. Tyär lähti, me emme. Todellakaan emme. Kahvia nautimme kimpassa ja lapsi lähti töihin. Meillä aamupäivä aikaa ennen kuin oli aika jatkaa matkantekoa kohti seuraavaa kohdetta.

Käytimme ajan kävellen Helsingin keskustassa, menimme brunssille Vanhaan Kauppahalliin, Villeroy & Bochille etsimään lautasia, etsimään minulle kenkiä ja tepastelemaan muutoin vain. Lautasia ei löytynyt, kengät kyllä. Ja sitten sadekuuroja satunnaisesti.

Palailimmme Vetehisenkujalle, ja puolenpäivän aikoihin lähdimme Hagiksesta, kohti lentokenttää. Ja siitäpä se seikkailu alkoikin. Ihan niin kuin ei oltaisi koskaan reissattu, ihan kuin ei yhtään osattaisi liikkua lentokentillä ja ylipäätään missään…

Olimme Helsinki-Vantaalla ajoissa. Lento Tukholmaan alkoi ajoillaan klo 14.20, ja me löysimme koneeseen omille paikoillemme. Matkalla mietimme, olemmeko ja milloin Tukholmaan lentäneet. Pehtoori on kerran ennen. Minäkin ehkä ihan lapsena, mutta muutoin Tukholmaan on matkattu joko autolla pohjoisen kautta Tornio – Haaparanta – Sundsvall – etc. tai sitten laivalla.

Tätäkin matkaa suunniteltiin alun perin laivamatkana, mutta eihän se juuri tälle viikolle enää kevättalvella varauksia tehdessä onnistunut. Juuri tämä viikko kun on ihan spesiaali meidän pääkohteessamme. Tänne kun juuri tällä viikolla halusi muutama tuhat muutakin suomalaista, ruotsalaista ja ihmisiä kaikkialta Euroopasta.

Helsingin lentokentällä tehtyämme lähtöselvityksen automaateilla menimme Check in -deskille hakemaan matkalaukkuihin lipukkeita, joita kone ei antanut ja tiskillä kohdalle sattui todella, todella ikääntynyt (ex-stuertti?), joka varmaan odotteli eläköitymispäivänsä koittavan ihan minä hetkenä hyvänsä. Kesti kauan ennen kuin hän uskoi, että meillä on jatkolento, että olemme maksaneet ruumaan menevästä laukusta etc. Ja sitten hän vain lakonisesti totesi, että ei onnistu tekemään laukkujen buukkausta suoraan jatkolennolle, vaan joudumme ottamaan laukut ulos Tukholmassa. Okei, mikäs siinä, onhan meillä aikaa.

Finnairin kone laskeutui ajallaan Arlandan kentälle, joka todettiin (vrt. Helsinki) aika tunkkaiseksi, vanhaksi, ahtaaksi, … Ja vaikutelmaa yllättävän heikosta toimivuudesta täydensi, että jouduimme odottelemaan laukkuja puolisen tuntia. No lopulta ne tulivat ja sikäli ei hätää, että jatkolento oli vasta kolmen ja puolen tunnin päästä.

Kävin kuitenkin matkatavaraselvityksessä kyselemässä, josko sittenkin onnistuisi niin, ettei tarvitsi käydä ulkona terminaalista ja käydä turvatarkastuksia etc. uudelleen. Ja siinä vaiheessa selvisi, että jatkolento lähtee Bromman kentältä! 35 km Arlandasta pohjoiseen. Okei!

Löysimme shuttelebussin, ja olimme tyytyväisiä, että luottokortti kelpasi, sillä eihän meillä tietäänkään ollut mitään kruunuja vaihdettuna. Istuimme tyytyväisenä kyydissä ja totesimme, että ollaan vähän kuin kiertoajelulla, eikä tarvi istuskella tunkkaisella lentokentällä.

Kolmen vartin päästä — kiitos muutamille kanssamatkustajille … tajuamme, että bussi ei menekään ihan Bromman kentälle asti, vaan on välillä vaihdettava paikallisbussiin ja hankittava siihen liput yhdeltä tietyltä kioskilta. Saamme liput, löydämme pysäkin, olemme taas iloisia, että on lämmin (+ 23 C), eikä sada ja ettei ainakaan vielä ole kiire. Ja bussi 152 kohti Bromman lentokenttää tulee – myöhässä tosin, pääsemme kyytin ja puoliviideltä paikallista aikaa olemme hyvissä ajoin kentällä. Huoh.

Vihdoin jotain syötävää (Toast Skagen!!) ja kuohuvat ja sitten pikkuiseen koneeseen. Ja melkein väkisin meidät oltiin viemässä HELSINGIN koneeseen. Ei, emme halua Helsinkiin! Ja pääsemme lopulta lennolle, joka vie meidän Gotlantiin, ruusujen ja keskiajan saarelle.

Visby! Sinne me on kauan haaveiltu matkaavamme, ja täällä me nyt olemme. Visbyn ruusuisessa elokuussa, keskiaikaviikolla!

(kuvia sitten huomenna lisää, nyt niiden kanssa enemmän ongelmia kuin koko matkateossa tänään. 🙂 )

Tässäpä nyt (ti klo 8 Visbyn aikaa) muutamia otoksia keskiajalta…

Niitä näitä Ruoka ja viini

Juhlaviikon alussa

Juhlaviikko on aluillaan.

Tänään alkoi juhlareissu, pakomatka, lomamatka, kesälomamatka. Pitkään suunniteltu, soviteltu, valittu ja varattu.

Aamulla (vielä kerran) vaihdettiin roundtrippimme varauksia, reittisuunnitelmaa, … mutta hyvissä ajoin olimme Oulun lentokentällä, jonne ”Aatta” = Apsu ja isänsä meidät kyyditsivät.

Pikkuinen potkurikone nousi kuin nousikin ilmaan. Olipa samettinen asfaltti kiitoradalla heinäkuun kestäneen kiitorataremontin jälkeen.

Helsinkiin ja tyttären luo lensimmme. Tässä on ensimmäinen pysäkki.

Iltapäivällä ehdimme Stockalle, ja sitten tietysti syömään. Onhan tämän juhlamatkan yksi punainen lanka hyvin syöminen. MUTTA kun Suomessa tämä sunnuntaina ulkona syöminen ei ole mikään simppeli juttu. Olisi mielellään menty Saareen tai Kampin Bastardoon, mutta eivätpä olleet auki, vaikka toisin netissä väitettiin.

Niinpä tarvoimme sateessa pitkin Helsingin katuja ja monien tätien ja japanilaisten kanssa päädyimme Kappeliin. Kalaruokaa kaipasin, istumista rauhassa, juttelua ja paria lasillista hyvää juomaa. Toiveet täyttyivät.

Nyt jo Vetehisenkujalla kuuntelemme sateen ropinaa, toivomme huomiseksi ja tulevaksi viikoksi parempaa säätä; tänne ja vähän etelämmäs. Huomenna ollaan jo ihan eri aikakaudella… 😉

Oulu

Oulun puiden katveesta reissuun lähdössä

Puita halailemassa, eikun kuvailemassa.

Vielä lähtiessäni paistoi aurinko, mutta jo puolivälissä kohti kaupunkia oli puettava päälle tuulitakki, jonka onneksi olin pyöräkoriin pikku kameralaukun viereen laittanut lähtiessäni.

Toppilansuoran komein, ja ainoa tierempan alettua jäljelle jätetty, mänty pääsee pian ”kahleestaan”. Montturalli, tietyö, aliskan, kiertoliittymän ja kaikenmoisen kohta vuoden kestänyt remppa on pian ohi. Tuon puun ohi olen vuosikymmenet kulkenut, – matkalla kotoa kaupunkiin se on ollut ”aina”. Hyvin se on tämän koettelumuksen vuotensa kestänyt; ylväänä ja komea kohoaa vielä.

Toinen puu, tai oikeastaan yksi niistä, joista Oulussa pidän kovasti on tämä. Sitäkin kävin tänään katsomassa.

Se lienee yksi kaupungin vanhimpia. Raatinsaaressa kasvava valtava paju? osaisi kertoa paljon, jos joku ymmärtäisi. Sitä ei oikeastaan huomaakaan, vaikka se on varmasti kymmenen metriä korkea, komea kuin mikä. Minunkin elämänmenossa se on ollut aina taustalla, kulissina. Se näkyi meidän Toivoniemen asunnon ikkunasta, sen ohi olen lenkkeillyt, melkein vieressä bussipysäkillä usein teininä uimahallista tulleena seissyt, ja viime vuosina olen koettanut saada siitä arvoisensa kuvan. Olen kuullut sen historiasta, lajimäärityksestä (Erkki Vilpan luennolla), mutta en muista!

Muutoin päivä ollut enemmän vähemmän lähdön tunnelmissa. Lähdemme huomenna reissuun, viikoksi. Ja reissu koostuu monista palasista, taipaleista, majapaikoista, tapahtumista, ilmanaloista, kaikenmoisesta. Periaatteessa kaikki on varattu, sovittu, tilattu, maksettu jo aikapäiviä sitten, mutta… ! Tänään on sitten muuteltu varauksia, reittisuunnitelmia ja aikatauluja. Yksi aika iso juttu on vielä ”vaiheessa”.

Eikös se niin ole, että jokaiseen reissuun liittyy joku ”The Problem”. Meidän perheellä ainakin: milloin lentolippujen häviäminen, milloin lasten sairastuminen, lennon peruminen, ESTAn puuttuminen, passin jääminen lentokoneeseen, käsilaukkuvarkaus, kameran hajoaminen, sotatila, metelöivä hotellihuonenaapuri, rengasrikko, tuplabuukkaus laivaan, pahemman luokan eksyminen, matkalaukun katoaminen, seuramatkalla joku uuvattava jäsen, vuosisadan tulva, lentolakko, maanjäristys, mahatauti, hotelllivarauksen merkillinen häviäminen… milloin mitäkin. Yleensä kuitenkin jotain. Olen tänään ajatellut, että olisikohan tämän reissun ongelma jo tässä vaiheessa? – Toivottavasti, – ja toivottavasti tämäkin tästä vielä selviää.

Nyt viimeistelemään pakkaus. Pysykäähän linjoilla, ensi viikko reissataan!

Niitä näitä

Menneessä

M(inä): Huomenta 🙂 On ihana aamu.
V(irastomestari): Kesähuomenta … Niin on.
M: Olisin niin hyvin voinut jäädä ulos. Sisälle tuleminen ei oikeastaan innosta… Ahistaa tämä huono ilma…
V: Ymmärrän. Minäkin olisin.
M: Vaikka hyvähän se on, että on töitä.
V: Niin ja tykkäät kuitenkin. Kyllä se tästä.

Kuinkahan monena elokuun – ja kesäkuun – aamuna kävin oheisen kaltaisen dialogin Linnanmaan ala-aulan virastomestarin kanssa? Aika monena.

Tuli vain tänä aamuna taas mieleen. Tänä aamuna jolloin ei tarvinnut mennä sisälle. Kun kävelin pitkän lenkin, kävelin ilman sauvoja, ilman kameraa, ilman suorittamista. Nautin aamukahdeksan jälkeisestä hiljaisuudesta (työtätekevät olivat jo painuneet sisätiloihin, lomalaiset eivät olleet vielä kunnolla heränneet).

Tuli päivälläkin mieleen. Olin yhteyksissä Tornioon, kouluun, kyselin uusintanäytön päivämääriä, minä opiskelija, – merkkailin verkkaisesti kalenteriin – enköhän silloin ehdi. 😉 Silloin ei ole niin väliä, vaikka on oltava sisällä.

Kävin ”kesken työpäivän” ripsien ja kulmien värjäyksessä ja ryhdistämisessä. Keskellä päivää. Siellä kosmetologin petillä pötköttäessäni ajattelin, että tällaiseenkin minulla on nyt aikaa ja varaa, ja hymyilin itsekseni. Lähtiessäni, peiliin katsoessani kyllä totesin, että on korkea aika oppia nauttimaan päivistä ja hetkistä. Hupenevat ne kovaa vauhtia. Tässä iässä.

Iltapäivän aluksi Miniä toi iltavuoroon mennessään pojanpojan muutamaksi tunniksi iloksemme. ”Huolenpidon alle,” – kuten vielä sata vuotta sitten olisi sanottu. Me pidimme: pojasta ja huolta. Ja Apsu pompotti meitä molempia niin kuin kaksivuotiaan kuuluukin.

Perjantain iltapäivän lopulla en edes hoksannut kaivata tunnetta ”Päivä on pulkassa”, tai tunnetta, että työviikko on takana – ihan ilman moista hypettämistä oli mukava tehdä meille kahdelle ruokaa ja syödä aurinkoisen viikon perjantainakin pihalla. Karitsanjauhelihapihvit ja hunajaglaseeratut porkkanat etc. maistuivat vaikken ollutkaan viettänyt koko viikkoa sisällä syksyn opetusohjelmaan liittyviä juttuja valmistellessani.

Siinä me istuskelimme ja muistelimme telttaretkiämme Euroopassa 1980-luvun vaihteessa: 1977 Tanska, 1978 Ruotsi – Saksa – Itävalta – Italia – San Remo – Ranska – Monaco – Länsi-Saksa – Tanska – Ruotsi, 1979 Ruotsi – Tanska – Länsi-Saksa – Ranska – Englanti – Ranska – Luxembourg – Hollanti – Belgia – Länsi-Saksa – ja tulomatkalla Finnjet ja kihlat!, 1980 Puola – Tsekkoslovakia – Itävalta – Italia – Jugoslavia – Romania – Bulgaria – Romania – Unkari – Tsekkoslovakia – Puola — suunnilleen noin. Me emme reilanneet, ajelimme autolla. Pitkin poikin Eurooppaa, itää – länttä.

Ja vankkuriteltta (Balatonin rannalla aika tarkalleen 37 vuotta (!!!) sitten.