Voiko flunssaa suorittaa? – Todellakin voi!

Varoitus: itsetutkistelua tulossa – ehkä kannattaa jättää tänään blogi lukematta?

Viime viikolla olleen luentokeikan jälkeen kalenterissa ja mielessä vain hajanaisia merkintöjä, eniten mainintoja päätoimisesta mummeilusta; Apsu-päiviä on toukokuussa kiitettävän paljon, sillä äitinsä lisäksi myös isänsä on koulun loputttua kesätöissä.

Niinpä viimeistään maanantaiaamuna, uuden viikon alussa alkoi jopa vähän kalvamaan ajatus siitä, että mitä nyt. Mitä minä teen loppuelämäni?  Onhan tämä uhkakuva tyhjistä päivistä leijunut ilmassa jo parisen vuotta, mutta muutamat ”hännät” yliopistolta (vuosi kustoksen päivästä) ja sen sellaiset jutut sekä koulu ja näyttötutkinnot (, joita kyllä – onneksi? – vielä harvakseltaan riittääkin 😉 ) ovat antaneet aika hyvin tekemistä ja oppimista, – tosin nimenomaan jälkimmäiset eivät niin paljon onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita kuin olisin toivonut.

Kummasti olen kyllä keksinyt puuhaa päivät ja illat täyteen, mutta kun ei ole sellaista tavoitteellista tekemistä: lenkillä käynnistä ”saan” suorituspisteitä, samoin kuvaamisesta [kohti jossain häämöttävää tutkintojen läpäisyä], mutta lukeminen, keittiönkaappien siivous tai blogin pitäminen eivät ole suorittamista. Ei myöskään äidistä huolehtiminen, ainakaan enimmäkseen ei, ole. Ja mummeilu ei vähimmissäkään määrin ole ”tavoitteellista”, vaan se on ihana osa elämää, se ei todellakaan ole suorittamista. Vaikka toki siitä tulee hyvä mieli siksikin, että voi olla nuorille avuksi.

Sellaista, josta saisi mieleensä tunteen ”hoidettu, ohi, tehty” ja mielellään vielä sellaisen tunteen, että ”hyvin hoidettu, onneksi ohi,  taitavasti ja tunteella tehty”, ei ole viime aikoina juuri ollut. Suorittamisen syövereissä elämäni eläneenä ja siten vahvasti päivien kulussa tepastelleena ja semmoisesta nauttineena, on nyt vähän sellainen ”hakusessa”-vaihe.

Ja niinpä sitten kun tämä flunssa (joka on paljolti jo hoidettu!) iski, totesin Pehtoorille, että tulipa hyvään aikaan: ei oikein mitään sovittua/luvattua jää väliin tämän takia. Ja niinpä päätin oikein potea tätä.

Tuosta potemisesta on todettava, että johan minä viime vuonna kerran kokeilin, miten miesflunssaa vietetään, joten nyt oli helppo kokeneena homma hanskata. Itse asiassa itselleni vähän vihaisena hoksasin, että nyt olen sitten oppinut tekemään tästäkin suorituksen. Kun flunssa ei enää estä muuta suorittamista, niin teen sairastamisestakin ”projektin”: torkun, luen, lepään, juon kuumaa ja kylmää, – ihan niin kuin ”kuuluukin”. Pyrin tekemään homman mahdollisimman hyvin. Voi hyvä tavaton tätä minun mielenmaailmaani!!

Mutta kyllä täältä taas touhuamaan noustaan. … 😉

Huolimatta, että (lavastetussa) kuvassa on vain apteekkirohtoja ja helpotuksia flunssapäiviin ja -öihin, niin tosiasiassa olen kyllä (aina ollut) sekakäyttäjä: noiden lisäksi käytössä ovat tuore inkivääri ja chili, mustaviinimarja- ja kaarnikkamehu, valkosipuli ja JÄÄTELÖ!

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.