Vanhentumisen merkeissä

Laulaa ne linnut jo.

Isosti laulavat. Muutkin kuin lokit. Alkuillasta kaupunkiin kävellessä mietin, kuinka kauan on ollut niin, että Oulun keskustassa lokit kaartelevat ja rääkyvät todella isosti – ihan liki.

Mutta lokkien lisäksi nyt on paljon muitakin, kauniitakin lintujen ääniä, aamuissa, illoissa. Tätähän ei kauan kestä, joten kannattaa kuunnella.

Hoksasinpa sitten, että paitsi että vappuaaton hillitön vesisade madalsi hankia, on sulamista tapahtunut muutoinkin: tätä menoa pääsemme (joudumme/Pehtoori pääsee/joutuu) haravoimaan pihaa jo hyvissä ajoin ennen juhannusta!  – Onhan tämä kevät myöhässä, voi hyvä tavaton, kuinka paljon myöhässä. Eivätkä minulla edes proseminaarit, kandiseminaarit, kevätlukukauden lopun rutistukset, aiheuta kalenterissa elämisen rytmiä.

Kalenterista puheenollen, – ollaanpa tässä sisareni kanssa syntymäpäiviemme (vain muutaman päivän, vähän useamman vuoden ero) lähellä, joten tänään oli hyvä hetki tavata yhdessä syöden. Paikaksi oli valikoitunut Flying Reindeer. Toistamiseen olin siellä, ja nyt ruoka vielä parempaa kuin edellisellä kerralla. Vahinko vain, ettei ollut oikeaa kameraa mukana. Olin lähtiessäni (kävellen) kaupunkiin ajatellut, etten kameraa tarvitse: typerä ajatus. Mutta any way; jos menet ko. ravintolaan, kannattaa harkita sekä paahdettua purjoa että vitello tonnatoa. Molemmat ovat ”alkuruokia”. Me tilasimme ne kaksi annosta pääruoaksi – sitenkin voi tehdä! ja kyllä kannatti.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.