Pientä panikointia

Nyt lähtee järki noiden seuraavaan VAT-näyttöön laitettavien kuvien kanssa! Periaatteessahan sain yhtä sarjaa lukuunottamatta kaikki kuvatuksi ennen joulua, ja tänään sitten heti aamuvarhain, kun Pehtoori lähti viemään tyärtä Helsingin koneelle, istahdin koneen ääreen ja erinäisten kodinhoidollisten hommien suorittamista lukuunottamatta olen koko päivän valinnut, muokannut ja työstänyt kuvia. Ja nyt alkaa olla paniikki!!

Näyttöhän on vasta loppiaisena, mutta tässä olisi tarkoitus lähteä mökille, eikä siellä mitään studiokuvia enää oteta, eikä juuri edes muokata.

Ulkoilukin on tänään jäänyt, vaikka olisi ollut mitä kaunein pakkaskeli. Aamulla ei edes tuullut, pakkasta vain puolenkymmentä astetta.

Vain roskiksella ja postilaatikolla kävin, mutta kameran kanssa sielläkin. 😉

Mutta nyt, näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Huomenna sitten enemmän, mm. jouluarvonnan tulos!

4 kommenttia artikkeliin ”Pientä panikointia”

  1. Nyt paniikki seis-kaikki päättyy aikanaan,halonhakkuu ei milloinkaan!(sanoi vanha naapurini,joka lämmitti puilla pirttiä)
    Ne kuvat ei ole niin tärkeitä,kuin se,että saa olla Joulua yhdessä perheen kanssa ja saa kuvata kauniita paikkoja,saa unelmoida tunturista,hiihtää,nauttia luonnosta,kuunnella hiljaisuutta,ja revontulia.Tiesithän,että revontulista kuuluu niitä(!!) ääniä…ja mitä ne merkitsee…
    Hyvää Uutta Vuotta!Buerre Oddajagi!

    • Kiitos, Kati. Olet oikeassa. Halonhakkuu ei lopu, eikä kuvat ole tärkein asia.

      Tiesin. Siis että kuuluu ääniä, en ole – vielä – kuullut. Ehkä vielä tänä vuonna kuulen. 😉

      Buerre Oddajagi!

  2. Voi, miten ihanasti Kati asian kiteytti. Jos minulla olisi paniikki, rauhoittuisin välittömästi tuommoisen kommentin kuultuani 🙂

    • Niinpä. Ja unen jälkeen maailma – ja kuvat – näyttävät taas selkeiltä. Tai ainakin siltä mitä niille pitää tehdä.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.