Olen ollut monta tuntia ulkona tänään, aamupäivällä lenkillä Nallikariin, ja nyt illalla ensin autolla Möljälle ja sitten kaupunkiin. Kameran muistikortilla yli 300 kuvaa. Aurinkoa, kuuta, sumua, liikenteen valoja, ruskaa, revontulien häivähdyksiä, ja ”Oulun sillat” -kuvasarjaani monta lisäkuvaa. Juuri palasin … Juniori vielä houkuttelee yötä vasten kuvailemaan: on aurinkomyrsky ja revontulet tulossa… En taida enää jaksaa.
Mutta nyt tänään vain vähän kuva-asiaa, (ainakin) vielä kerran blologiuudistuksesta, ja huomenna on tulossa hyviä ruokaohjeita (mm. tämänpäiväinen fenkolikeitto) ja viineistäkin mainintoja. 🙂
Blogin lukijakyselyyn on tullut liki kiitettävästi vastauksia (43), mistä kiittelen. Alla tulokset ”uusi vs. vanha” -kysymyksistä. Luvut ovat prosenttilukuja.
Vanhan teeman vankkumattomia kannattajia oli selvä vähemmistö ja suunnilleen puolet klikkasivat kohtaan ”puolensa ja puolensa”. Kolme neljästä klikkailee kuvia isommiksi, ja kyselyyn vastanneiden joukossa oli vain muutamia, jotka eivät koskaan niin tee. Se, mikä minua ehkä hämmästytti eniten ja samalla on hyvä peruste jatkaa tämän uudistuksen loppuunsaattamista, on se, että 33 % vastanneista lukee blogia VAIN tabletilla ja 7 % vain kännykällä, ja aika monet tietokoneen käyttäjistäkin lukevat myös tabletilla ja/tai kännyllä. Mikä selvästi merkitsee sitä, että repsonsiivinen, eli kaikille laitteille mukautuva, blogipohja oli korkea aika ottaa käyttöön. Kuten olette jo huomanneetkin, olen mm. palautteen perusteella jo muokkaillut tätä uutta blogiteemaa. Ja vielä on tarkoitus tehdä jotain, – kunhan osaisin.
Blogin taustan valkoisuudesta ovat muutamat lukijat, hyvät harmaat eminenssit (mukaanlukien Pehtoori) 😉 , yhtä mieltä, että se ei ole hyvä (ks. eilisen tekstin kommentit). Että valkoinen on aggressiivinen ja käy silmille. Ja jotenkin arvelen, että tämä on yksi syy sille, miksi lukijakyselyssä on vastauksia, että entinen oli kaikin tavoin parempi. Kyselyn laittamisen jälkeenhän olen jo muokkaillut uutta layoutia aika lailla, mm. kaikkien, myös itseni toivoma bannerikuvan olen nyt (tosin aika kököllä tavalla!) saanut tähän lisätyksi. Lisäksi olen säädellyt mm. kirjasimien ja reunojen väriä, – pois mustasta tumman siniharmaaksi.
Sellainen, mitä vielä haluaisin tehdä, mutta en ole löytänyt css-koodista oikeaa html-pätkää, jota muokata, on, että saisin oikean reunan kapeammaksi (siellä on liikaa valkoista taustaa) ja että saisin tekstipalstan vähän leveämmäksi, jolloin sivutila täyttyisi tekstillä, jolloin taas päästäisiin ylenmääräisestä valkoisesta. Mutta voi olla tämä ei ole mahdollista, jos halutaan, että teksti skaalautuu mobiililaitteisiin… mutta katsellaan.
Ja sitten on kyllä ihan pakko kertoa ja oikein kuvan kanssa muistuttaa, että kyllä siinä vanhassa teemassa oli myös valkoinen tausta. 😀
Jos näytön resoluutio on kovin iso (1920 x 1200) niin reunatkin näkyvät valkoisina, jopa aggressiivisina. Mutta siihen saattaa auttaa jos skrollaat näkymää isommaksi, sillä siten teksti suurenee ja valkoinen vähenee. Näkymän suurentamiseen ja pienentämiseen – myös kaikilla muilla kuin tällä blogini sivulla – on hyvä, helppo keino, kun pidät Ctrl-nappulaa alhaalla ja samalla rullailet hiirtä: näytön kuva zoomautuu. Ja lupaan että huomenna tässä on vaaleanharmaa tausta. Ainakin väliaikaisesti … 🙂
Pysykäähän linjoilla, huomiseen.
~~~~~~~~~~
PS. Reijo kyseli, miten tuo bannerikuva on otettu. Ensinnäkin valotusaika on pitkä (5 s), ISO alhainen (100), aukko pieni (f22, jo f16 tekee ´tähtilamput´) ja polttoväli 33 mm, manuaalitarkennuksella. Noin korkea valotusaika tekisi kuvasta liian vaalean, joten valotuksen korjaus -3. Ja sitten otin kuvan päällekkäisvalotuksella: kaksi otosta samaan ”ruutuun”. Ensin liikennevaloista tulevat autot ~ kirkkaat valot kuvaan ja sitten päälle toinen kuva, jolloin selän takaa, sillan alta, tuli toiseen suuntaan mahdollisimman paljon autoja, joista taas näkyi perävalot. Kamera tietysti jalustalla, ja liikkumattomattomana. Sitten vielä lightroomissa perussäätöjä, rajausta ja dehazella selkeyttämistä.
Kiitos otsikkokuvan selostuksesta, siinä välittyy onnistuneesti iltakaupungin tunnelma. Ja nuo värit tuovat mieleen pikku nassikan matkalla yöjunalla Jyväskylään joskus 50-luvulla. Tämä nassikka oli koko matkan nenä kiinni ikkunassa silmät ymmyrikäisinä värikkäistä neonvaloista joita asemien seutuvilla oli. Nassikan kotipaikalta kun oli lähimmälle katuvalotolpalle reilut viisi kilometriä. Öiset ratapihat ovat myös aina kiehtoneet mutta enpä ole ikinä saanut tuollaista tunnelmaa mitä tässä ratapihakuvassa on. Ei todellakaan ole koulutus mennyt hukkaan!
Ihana muisto tullut sinulla mieleen, Reijo. Kiitos siitä ja kiitos ratapihakuvan tunnelman hoksaamisesta ja tykkäämisestä. 😉