Syksyinen kaupunki

Melkoisessa myräkässä ajelin yhdeksäksi Tornioon. Me kymmenen näyttöön tullutta luovutimme portfoliomme, ja sen jälkeen saimme simultaanitehtävän.

dsc_0899

Olin helpottunut. Helpottuntu siitä, ettei se ollut reppari, eikä välttämättä vaadi mallien etsimistä, ei välttämättä kontaktikuvausta. Ja syksyistä kaupunkiahan minä olen kuvannut paljon.

Olin omasta mielestäni kovinkin fiksu ja ajelin puoli tuntia, tunteroisen Tornio – Haaparanta väliä etsien ”valitsemaani ynpäristöä”. Etsin miljöötä, josta voisin ottaa kuvia kuvitteellista toimeksiantoa varten. Päädyn siihen, että miljööni on Haaparannan Gamla Stad. Kuvailen tuulessa ja tuiskussa, puhun jopa ruotsia kukkakaupan tädin kanssa hänen liikkeensä edustalla kun häärin kalustoni pitkän tovin.

Jatkoin Stats Hotellin eteen, yhden ihan nappiotoksen (niin luulin kuvatessani) sain Packstugsgatanilla (liitän vaikka huomenissa tähän)…. Vajaan kolmen tunnin jälkeen päätän, että on tauon paikka … Menen Haaparannan Leilani-ravintolaan (jossa on viinikerhon kanssa käyty about 15 vuotta sitten). Tulee surullinen olo, kun muistan P:n, ystävän joka menehtyi syöpään keväällä.

Lounaan jälkeen Haaparannassa paistaa aurinko! Keltainen sadetakkini näyttää auringossa anorakilta, joten hyvin sopii sini-keltaiseen ruotsalaiseen maisemaan. 😉

Kuvailen vielä tovin, ja sitten lähden koululle purkamaan saalista, ajatuksena, että tarkastan, mitä on vielä täydennettävä. Lataan koneelle 150 kuvaa. Sillisalaattia on. Vanha kaupunki -miljöö ei erotu omaksi kokonaisuudekseen, sitä paitsi iso osa kuvista on EPÄTERÄVIÄ. Tässä vaiheessa! Voi hyvä tavaton.

No mutta on vasta varhainen iltapäivä, ja vaikka aurinko ei enää paistakkaan, on kuitenkin pouta. Siispä uusi kierros. Nyt päätän keskittyä Haaparannan vanhimman talon (1870-luvulta värjärimestari/maalikauppiaan) ja sen pihapiirin kuvaamiseen. Tehtävänannossahan lukee ”valitsemasi ympäristö, kuvaa miljöö”. Siis keskityn siihen. Alkaa sataa, valo, se valokuvaajalle tärkein juttu, alkaa hiipua. Kuvaan. Miten käy kuvien terävoitymisen tai kohinan kanssa? Ja kuuden jälkeen palaan taas koululle. Puran kuvat. Enkä ole tyytyväinen.

Yhdeksältä lähden muutaman muun viimeisen kanssa pois luokasta.

Nyt täällä opiskelijaboksissa. Mietin, vienkö nuo viisi valitsemaani, vai lähdenkö yökuvaamaan vai heräisinkö aamulla aikaisin, onhan aamupuolikymmeneen asti mahdollisuus palauttaa. ….

Mutta kun ennakko-oletus onnistumiselle ei ole kovin korkea, niin ehkä en. Niin tai näin, minua ei ole jännittänyt, eikä tympässyt. Päinvastoin, oli mukava tepastella pitkin katuja ja kuvailla.

1

No mutta. Olisiko tässä aihe myös lokakuun kahdelle ensimmäiselle viikolle kuvahaasteeseen: kuvaa syksyinen kaupunki. Ei tarvitse rajata yhteen miljööseen. Kuvaa 3 – 5 kuvaa syksyisestä kaupungista tai kylästä, joka tapauksessa rakennetusta ympäristöstä. Teen kuvahaastesivulle kansion kunhan kotiudun.

PS. eiliseen postaukseen korjaus: viime viikonloppuna oli hyväksytty neljä simultaania, eli hyväksyttyjä sarjoja 45:stä oli yhteensä viisi. Hyväksymisprosentti on siis paljon korkeampi kuin eilen kerroin. Yli 10 prosenttiin pääsivät viime viikonloppuna.

10 kommenttia artikkeliin ”Syksyinen kaupunki”

  1. Ymmärrän kyllä, jos kuvat eivät aina ole OK, mutta että ISO osa epäteräviä! Miten sinä sen teit??
    Jalustakin on keksitty. Sen jälkeen huolellinen tarkennus ja aukon tarkistus, f=8/11, herkkyys ISO 100/200, kuvaus lankalaukaisimella. Voila’, se on siinä.

    Vastaa
  2. No eipä kaupungilla kuljeksiessa juuri tule jalustaa kanniskeltua. Se hyvä puoli kyllä jalustassa on että sen kanssa tulee väkisinkin mietittyä kuvaustilannetta paljon huolellisemmin, kuvaaminen on ikäänkuin juhlavampaa.

    Ja kuvistakin tahtoo tulla parempia, terävämpiä, paremmin sommiteltuja.

    Vastaa
  3. Ymmärrän, että kun opiskelee valokuvausta, niin silloin tarkastelee kuvia erilailla kuin ”vain katsojana” ollessa. Mutta onko mahdollista, että tulee liian kriittiseksi kuviensa suhteen?
    Puhumalla kun yrittää auttaa ihmisiä, tulee välillä katuneeksi jotain mitä on sanonut tai jättänyt sanomatta. Joskus sitten yritää ”paikkaila” sanomisiaan, mutta se tuppa tekemään puheesta vielä huonompaa.
    Terveisiä Saariselältä ja Oulusta ;). Palasimme eilen illalla tänne etelän väriloistoon. Pohjoinen näytäytyi meille tällä kerralla lähinnä ruskean sävyissä. Oulussa kävimme Puistolassa syömässä kummitytön ja poikaystävänsä kanssa. Oli, kuten Sinäkin olet kertonut, todella mukava paikka ja lammasmakkara sekä sen kanssa tarjoiltu perunasalaatti olivat todella maistuvia!

    Vastaa
  4. Jarin, ISO osa on noin 15 %. Ja ne ovat juuri ne, jotka olisivat olleet tärkeitä. Toki minulla oli jalusta mukana. Ja sitä käytinkin melkein koko ajan. Mutta kuten hyvin tiedät, ei katukuvauksessa jalustalta kuvaamaan ehdi.

    Eikä minulla mitään lankalaukaisinta ollut käytössä. Sitä paitsi oli niin pimeää, ettei mikään ISO 100/200 riittänyt yhtään mihinkään. Laitanpa tämän päivän postaukseen muutaman noista epäterävistä niin näet mistä on kyse. Niin tässä postauksessakin on yksi noista epäterävistä kuvista.

    Vastaa
  5. Reijo, minulla ainakin jalustan käyttö paljon siitä mitä olen kuvaamassa. Ja myös kuvausolosuhteista riippuu paljon käytäntö. Mulla on sellainen painava Manfrotton jalusta, joten en minäkään sitä ihan ilokseni mukana raahaa.

    Vastaa
  6. Anneli, onhan se juuri noin: itsekriittisyys kasvaa opintojen edetessä. Ja niinhän sen kuuluu tehdäkin. ”Tieto lisää tuskaa.” 🙂

    Onpas mukava että saitte Puistolassa hyvin syödyksi.
    Meidänkin mielestä tänä vuonna Lapin ruska oli aika vaatimaton; mutta me oltiinkin liian aikaisin, te taisitte olla liian myöhään. Oulussa on kuluneella viikolla ollut ihan huippuvärejä. Ja tänään täällä aurinkoisessa Torniossa.

    Vastaa
  7. Toki myönnän, ettei aina voi käyttää alhaisia ISO arvoja, mutta tänä digitaalisen kuvan aikana on suht helppoa todeta kuviensa terävyys/epäterävyys heti kuvanoton jälkeen. Tosin kaikki kuvaustilanteet ei tietenkään ole entisöitävissä. Tapahtuuhan sitä kaikesta huolimatta, ensikerralla sitten . .

    Vastaa
  8. Niin, hoksasithan että tuo ylläoleva kuvakin on epäterävä. Kuin myös kaksi seuraavassa postauksessa olevaa…. Pitää olla tarkkana. 😉

    Vastaa
  9. Luin oman kommenttini ja ajattelin, että olenpa ollut kovin kärkäs. Kärkkäänä oleminen ei sinäänsä ole huono juttu, mutta ihmisen pitää olla armollinen itselleen– myös kuvaajan!
    Laitan Sinulle fb:n kaveripyynnön, jos haluat katsoa matkamme kuvia (kännykällä otettuja).
    Toivottavasti saat hyvät yöunet ja huomenna on loistava päivä!!!

    Vastaa
  10. Anneli, enpä ajatellut kommenttiasi kärkkäänä. Ja niin, olen niin samaa mieltä, pitää olla itselleen armollinen, meidän kaikkien. Sitä koetin aina opiskelijoillekin sanoa.

    Kiitos, nukuin aika huvin ja minulla on ollut hieno päivä!

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.