Vapun kuohuviiniksi on ehdolla Italiasta proseccoa, Ranskasta crémantia, Espanjasta cavaa ja Saksasta sektiä. Näistähän voisi järjestää maaottelun aattoillan juhlaan tai vappupäivän brunssille. Ja – luonnollisesti – yksi vaihtoehto on samppanjaa Champagnesta.

Riedel samppanja

[Heti alkuun tiedoksi, että kaikki kuvat suurenevat klikkaamalla ja että tämän linkin takaa löytyy ”kauppalappu” alla mainituista viineistä. Ehkä käyttöä vapun jälkeenkin?
Palaute on tervetullutta, ja linkkiä saa ja on suotavaakin jakaa.]

Astoria Prosecco Extra Dry 2015 (Italia, 14,90 €) on kelpo perusprosecco, jossa parasta on huipputyylikäs pullo. 😉 Jos haluaa Ranskasta jotain samppanjaa huomattavasti edullisempaa, mutta laadukasta ja ”samppanjamaista” on Alsacen cremant periaatteessa aina hyvä valinta. Ja Pfaff Crémant Brut Blanc de Blancs (Ranska, 13,99 €) tuoksuu paahtoleivälle ja maku on leveä ja intensiiviinen, mikä minusta on hyvä asia, joten tämä jää makumuistoihin hyvänä valintana. Se on pelkistä valkoisista rypäleistä (auxerrois ja chardonnay) tehty laatuskumppa.

Jos rutikuiva kuohuva ei ole makusi mukainen, kannattaa koriin poimia tämä: Juvé y Camps Cinta Púrpura Reserva Cava Semi Seco (Espanja, 13,86 €). Vuosikertacava (2011) on pakattu koreaan pulloon ja etikettiin ja se kuplii kauan, makua on mukavasti.

Saksalainen vähän edellisiä kalliimpi, riesling-rypäleistä puristettu sekt on raikas, mineraalinen, ehkä käyttäisin sanaa elegantti. Dr. Loosen Riesling Extra Dry (Saksa, 18,49 €) on hyvä kala- ja äyriäisruokien kumppani. Testattu on.

Jos on tarvis makealle, jälkkärin kanssa sopivalle ihanan punaiselle, aika edulliselle kuohuvalle, niin tämä on sitten se valinta: Araldica Brachetto d’Acqui Dolce (Italia, 11,99 €).

Monelle ainoa, oikea (vappu)skumppa on rose, ja siihen(kin) tarpeeseen jo hieman kypsynyt Rotari Rosé Brut 2010 (Italia, 13,98 €) olisi mitä mainioin valinta. Samaiselta tuottajalta on myös saman vuosikerran pinot noir – chardonnay -samppanjarypäleistä, samppanjamenetelmällä tehty ei-rose, josta pidän roseeta enemmän.

Mutta jos pitäisi suositella vain yksi ja varmasti hyvä, niin päätyisin uusseelantilaiseen Lindaueriin, jota olen suositellut jo monta vuotta sitten uudenvuodenjuhliin, ja joka valittiin vuoden kuohuvaksi viime vuonna: Lindauer Cuvée Brut (Uusi-Seelanti, 12,79 €).

Samppanja, Lehmann, Taittinger 1-3

Eikä kannata unohtaa samppanjaa! Viime viikonlopun jälkeen olen Oscar Wilden sanoin entistä vakuuttuneempi, että

Ihminen potee mielikuvituksen puutetta jos ei keksi hyvää syytä samppanjan juomiseen.

Ja jos vappu ei tunnu tarpeeksi arvokkaalle juhlalle samppanjan ostamiseksi, niin jo viikon päästä on äitienpäivä! Aamukahvipöytään voisi sopia piccolopullollinen Nicolas Feuillatten kuivaa samppanjaa (Nicolas Feuillatte 1/4 Brut (0,2 l, á 13,99 €)? Huomionarvoista on, että tämä Alkoihin vastikään tullut uutuustuote, johon tutustuimme Grande Champagnessa, oli varustettu rannenauhalla ja viileänä pitävällä hupulla, mikä tekee siitä huomattavasti elegantimman ja naisellisemmankin ”asusteen” vapun juhlintaan kuin muoviset siideripullot.

Samppanja,_

Piccoloa somisteineen voi uusiokäyttää ja täyttää halvemmalla kuohuvalla; esimerkiksi piknikkoriin tai pihan siivous- ja haravointitalkoissa tämmöinen haalareiden reisitaskuun olisi oikeinkin chic-valinta? 😀 [Hahaa, tulihan se tämänkeväinen muotibloggausosionikin hoidetuksi tässä samalla. 😀 :D]

Samppanja, Lehmann, Taittinger 1-4

Muista samppanjoista suositeltavia olisi vaikka ja kuinka paljon, mutta valitsenpa tähän kaksi varmaa: Martellin Cuvée Victoire  Brut on vuosikertavaihdoksen (2005 – 2007) myötä vaihtanut (valitettavasti) myös etiketin ja pullon väriä ja mallia, mutta ei tämä muutos ole vienyt samppanjasta sille ominaista paahteisuutta ja pieniä kuplia. Toinen vähemmän ”naisellinen”, mutta ah, nin hyvä on Charles Heidsieck Réserve Brut (Ranska, 49,90 €), jota meillä puhutellaan tuttavallisesti Heikkisen Kalleksi. Se on NV (non vintage) samppanja, mikä ei merkitse mitään epätasalaatuista, ”perussamppista” [en todellakaan pidä samppis enkä kuohari -sanoista], vaan se on todella tyylikäs, pienikuplainen, suuntäyttävä, pitkään viipyilevä, hieno ja makoisa samppanja. Kallistahan se. Samppanjat on. Viime viikonlopun jälkeen ymmärrän entistäkin paremmin miksi.

Kauppalappu Alkoon täällä.

Samppanja, Lehmann, Taittinger 1-10

Sekä kuohuvien että kaikkien muidenkin viinien makuun vaikuttaa se, millaisesta lasista se tarjotaan. Pullonsuusta tai fajanssimukista punkku ei maistu niin hyvältä kuin tulppaanin mallisesta kauniista, kirkkaasta, puhtaasta lasista. Kuohuviinille ja samppanjalle on suunniteltu erikseen laseja, joissa kuplat nousevat kauniisti, kuitenkin säilyen mahdollisimman kauan. Ja silloin ei ole kyse amerikkalaisten tavasta juoda samppanjaa laakeista cocktail-laseista.

Samppanja,_-2

Meille hankittiin Riedelin samppanjalaseja jo kymmenkunta vuotta sitten, vaikka meillä on lahjaksi saatu Nuutajärven huilulasit. Huilut ovat tavattoman kauniit, mutta a) niihin mahtuu ihan mahdottoman vähän, b) ne menevät helposti rikki ja c) niissä kuohuvan tuoksu ei pääse oikeuksiinsa, joten melkein tusina niitä on meillä lähinnä sisustuselementtinä, korkealla keittiön astiavitriinin ylä-avohyllyllä.

Samppanja, Lehmann, Taittinger 1-11

Mutta Juniori – tämä meidän perheen samppanjan ja sen nauttimisen saloihin vihkiytynyt poikamme – on osoittanut ja opettanut meille, että Lehmann se on se oikea merkki. Ja Lehmannin laseja oli myös GC:n Master Class -taistingeissa, ja niiden nimeen vannoo myös Essi Avellan. Eikä syyttä. Ollaan maisteltu samaa kuohuvaa erilaisista laseista: ja onhan tuoksu ja maku ohuenohuista, suupuhalletuista, liki pallomaisista Lehmanneista huomattamasti täyteläisempi, vivahteikkaampi ja kaiken kaikkiaan samppanjan arvolle sopivampi kuin jostain duralexeista. Kaksi lasia maksaa Alkossa kuusikymppiä. Olisiko tässä lahjavihje jos olet menossa kesäjuhliin, lakkiaisiin, tasavuosijuhliin? – Osta pullo hyvää samppanjaa ja kaksi Lehmannin lasia?

Samppanja, Lehmann, Taittinger 1-13

On kevät, on tulossa vappu, tulee juhlia, äitienpäivä, ihania kohtaamisia, suuria tunteita, … ja vaikka ei mitään noista olisi lähimaillakaan, niin mikset tekisi juhlan! Yksi tapa voisi olla ostaa samppanja ja nauttia se hyvillä mielin. Kuten viimeisimmässä Viinilehdessä haastateltu Jean-Francois Clouet, samppanjatalon perijä noin 20. polvessa, toteaa:

Samppanjassa on kyse siitä, että jakaa hyviä hetkiä niiden ihmisten kanssa, joita rakastaa.

 

7 Comments

  1. ”Samppis” ja ”kuohari” eivät kuulu minunkaan suosikkisanoihini, mutta kaikkein kamalin hirvitys on minusta ”samppakalja”. Melkein puistattaa.

    Itävaltalainen Mathäi Brut on muuten myös oikein suositeltava kuohuviini.

  2. Mathäi taisi voittaa vuoden kuohuviini -tittelinkin? Myös omaan makuuni 100% chardonnay cava, Mas de la Sabatera oli hyvä, suosittelen.

    Samppanjoista hieman halvempaa hintaluokkaa edustaa Andre Clouet Grande Reserve (blanc de noirs, tummista rypäleistä tehty valkoinen samppanja), jota saa alkosta hintaan 29,90. Toinen halvempi Louis Massing Reserve Brut (á 27,90), jonka aiemminkin mainittu Essi Avellan on rankannut joskus parhaaksi pienestä otannasta Alkon halvimmista samppanjoista.

    Listahan on loputon mitä voisi suositella, mutta ajattelin nuo pari halvempaa samppanjaa tuoda esille, sikäli mikäli haluaa aitoa nauttia, muttei halua satsata aivan niin paljoa rahaa.

    Pieni vinkki vielä, kannattaa kokeilla laittaa esimerkiksi valkoviini tai yleismallin viinilasiin kuohuvaa ja huiluun samaista juomaa ja maistaa näistä vuorotellen. Sillä jo huomaa eron, kuin paljon juoma voi parantua riippuen lasista.. 🙂

  3. Tomppa, mainio lisäys postaukseeni, tnx.

    Louis Massing Reserve Brut on tosiaan hyvä samppanja, tässä minun postauksessani se on viitteellisesti mukana korkin ja kapselin kuvassa. 😉

  4. Juuri viimeyönä samppanja alueen reunamilta palattuani haluan kertoa, että Ranskassa on kaksi aluetta, joilla on oikeus käyttää tuotteistaan Champagne nimeä. Tämä varsinainen Champagnen maakuntahan on se kaikkialla tunnettu, ja jossa sijaitsevat nämä kaikki suuret samppanjatalot. Toinen alue on tuolta kaakkoon Auben alue, jossa on vanhoja ja melko pieniä samppanjan valmistajia. Tässä yksi linkki tuon alueen samppanjoihin: http://www.aube-champagne.com/en/portfolio-post/the-champagne-route/
    Alan ”uskovaiselle” tuohon alueeseen tutustuminen antaa uuden ulottuvuuden tähän jaloon juomaan. Nuo alueet ovat aikanaan käyneet ihan sotaa keskenään (kateuksissaan) Champagne nimen käyttöoikeudesta.

  5. Itse asiassa champagnessahan on neljä ala-aluetta, Reims, Marne, Epernay/Cote des blancs ja Aube, kaikilla luonnollisesti oikeus käyttää champagne nimeä. Totta tosin se, että kaksi aluetta, kun Aube taitanee kuulua enemmän Troyesin alueeseen. Kuuluisimpana alueelta taitaa tulla Drappier ja Jacques Lassaigne.

    1911 ulkopuolelta tuotu viini johti viljelijöiden veriseen kapinaan, jonka seurauksena tehtiin ensimmäinen laatuluokitus. Tässä vaiheessa Aube suljettiin pois, joka kuitenkin tästä tuohtuneena taisteli asemansa champagneen vuonna 1919, ilmeisesti ei kuitenkaan sotimalla sodittu taistelu. Virallinen alue ja sen säännöt sovittiin 30-luvun lopulla. Pieni historiapläjäys, mistä lie peritty.. 🙂

  6. Kiitoksia, Antti, Auben terveisistä, ja kiitokset Juniorille ”historiapläjäyksestä”. Enpä olisi tuommoista ennen tiennyt, vaikka Aubessa on tullut ajelluksikin.

    Oli varmaan hienoa olla siellä tähän aikaan vuodesta!

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy:

Discover more from Tuulestatemmattua

Subscribe now to keep reading and get access to the full archive.

Continue reading