Olenpa taas tänäänkin miettinyt, että eihän tällaista pitkää rupeamaa edes vapaaherratterana voisi mökillä olla, jollei olisi toimivaa netti/puhelinyhteyttä. Eikä se ole todellakaan ollut mikään taattu asia kuin vasta muutamia vuosia. Näin huolimatta siitä, että tämä meidän Myötätuuli ei ole missään kaukana kairassa, ei tiettömien taipaleiden takana, ei edes tuntureiden tuolla puolen. Onpahan vähän katveessa tukiasemista, kurun pohjalla. Silti ollaan ihan Jäämerentien/nelostien kupeessa. Näin ollen ovat tietoliikenneyhteydet olleet kovin epävakaat.

Miten olisi tänäänkin kirjakauppaa ja kolmen sukupolven kontakteja, huolehtimisia, voitu kumpikaan hoidella, jollei sähköposti pelittäisi, jollei kännyköillä kulkisi tieto. Itse asiassa neljän sukupolven kommunikointeja. Onhan jo ihan hurja ikävä Aapelia, mutta onneksi päivittäin tulee videoklippejä huikeaa vauhtia kehittyvän pojan tekemisistä, sanomisista, yrityksistä ja ilmeistä.

Ite paistan

[Tämä kuva kymppiviikolta]

Miten olisin voinut paistinkääntäjäasioita/kirjeitä Oulu – Helsinki – Pariisi välillä hoidella ilman nettiyhteyttä? Entäs etätehtävien palauttaminen määräajassa Tornioon (Rovaniemelle itse asiassa), jos Hajakaista ei mahdollistaisi nopeaa, toimivaa yhteyttä koulun ”Etätehtävät”-sivulle.

Farssin merkkejä on ollut pakettilogistiikassa. Eilen sovin, että Pieni pala Lapin historiaa -kirjan kirjoittaja lähettää Oulusta laatikollisen kirjoja minulle, koska olen saanut niitä kaupatuksi myyntiin yhteen jos toiseenkin pisteeseen täällä Saariselän alueella. No kirjapaketti pantiin ihan oikealla osoitteella tulemaan tänne, ja aamulla minulla on kännyssä viesti, että kirjapaketti on – Ivalossa. Ei Saariselällä, vaan reilut 30 km pohjoisempana Ivalossa.

Soitanpa Ivaloon, ja kyllä paketti onkin siellä, kyselen, että onnistuisiko sen saaminen – aika nopeasti – Saariselälle. Onnistuuhan se, mutta ei tämän päivän, eikä ehkä huomisenkaan aikana. Koska? – Koska paketti pitää ensin toimittaa Sodankylään, siis ohi Saariselän, reilut 100 km etelään, ja sieltä sitten otetaan taas uudelleen vauhtia, ja sitten yritetään jos paketti jäisikin Saariselälle, eikä hurahtaisi toistamiseen ohi kohti pohjoista. Huoh! Pehtoori kävi sitten aamupäivällä mutkin Ivalossa, mie lupasin siivoilla sillä aikaa. Hommat tuli hoidelluksi.

Kirjapaketin reissusta tuli mieleen se vanha juttu, kun Torniossa oli vielä Lapin Kullan -tehdas, josta toimitettiin rekkalasteittain olutta pitkin Suomea, ja myös Turkuun, josta sitä laivattiin Ruotsiin myytäväksi. Ja Tukholmassa oli rekka odottamassa, jotta keppanaa voitaisiin kuljetella kohti pohjoista, niinkuin nyt vaikka Haaparannalle. Siihen kahden kilometrin päähän Lapin Kullan -tehtailta.

 

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.