Ryhmätyöt. Mitäs mieltä olette ryhmätöistä? Olen sitä sukupolvea, jota joukko-oppi laskento-/matikantunneilla ei vielä koskenut, eikä meillä koulu/opiskeluaikana paljon ryhmätöitäkään tehty. Työelämässä jouduin/pääsin erilaisissa koulutustilaisuuksissa kokemaan kun (kasvatustieteilijöiden toimesta) yritettiin tehdä ryhmätöitä, luoda tiimihenkeä, koheesiota, yhteisöllisyyttä. Okei, hyviä juttuja, mutta teennäisyys, väkisin yrittäminen, kun ei vaan onnistu. Ei minulta, eikä kyllä monilta muiltakaan. Viime kädessä olen yksilösuorittaja, joskin tiedänhän minä, että kimpassa juttuja on aika ajoin tehtävä, joskus tulee parempaakin jälkeä siten.

Ja nyt minulla on menossa kolme ”kimppaa” – sen tarkemmin erittelemättä. Ja niissä kaikissa pitäisi tehdä yhteistyötä, olla ajallaan, pitää kiinni sovitusta, tehdä osansa… Mutta ku. Ja kuinka ollakkaan, kaikki ne kolme osapuolta, joilta toivoisin/odotin/oli sovittua odottaa oman osansa hoitamista ja ne, jotka eivät ole osaansa tehneet, ovat miehiä. Ei, en sukupuolita tätä, mutta nyt vaan sattuu olemaan niin, että kolmessa projektissa, jossa olen mukana ja jossa dead-linet paukkuvat, on miehiä mukana, eikä myöhästyminen ole minun syyni.

Vapaaherrattaren elämäni ja duunista poisjääminen (vuosi irtisanoutumisesta ja sen tunnelmasta) ei siis sittenkään ole tuonut tältäkään osin helpotusta: edelleen haluaisin pitää kiinni sovituista aikatauluista. Haluaisin pitää kiinni omalta osaltani ja pitää kiinni ”ryhmätöiden” muiden osapuolten osalta. Ehkä juuri vatulointi, myöhästely, piittaamattomuus, toisten huomiotta jättäminen on se syy, miksi ole koskaan oppinut olemaan hyvä ryhmätöissä. Olen huono sietämään myöhästymistä, sekä omalta että muiden osalta. Huono sietämään sitä, etten olisi tehnyt osuuttani, huono sietämään muiden lerppuilua.

No mutta, ei tämän isompia ongelmia, ja jotain erinomaisen hyvääkin tänään.

Sain käsiini Geologisen tutkimuskeskuksen arkistosta sadan kuvan kokoelman, jonka kuviin on julkaisuoikeus. Kuvissa on paljon hienoja maisemia ja tapahtumia meidän mökin tienoilta. Pääosin yli 100 vuotta vanhoja otoksia, aika ainutlaatuisia sellaisia. Näitähän tulee sitten tietysti Laanilan historia -kirjaan. [Ja tämähän oli sitten ensimmäinen myyntipuhe kirjan myymiseksi myös teille blogini lukijat… 😉 . Siitä lähdetään, että lankalauantaina se julkaistaan.]

1-25

Laanilan tullia vastapäätä (Kakslauttasen ja meidän mökin välillä) oli  sotavuosina Nobel-Standartin huoltoasema, jonne tietysti kokoontui nuoria. Kuvassa taustalla häkäpönttöauto. Sellaisen pönttöä isänikin murkkuikäisenä oli täyttelemässä. Vähän eri suunnalla Suomea tosin.

Ja alla olevassa kuvassa on kultayhtiö Prospektorin päärakennus ja pihapiirissä paljon muita rakennuksia, — kuva on ihan 1900-luvun alusta. Samalla paikalla oli myöhemmin Laanilan kievari, Metsäntutkimuslaitos ja nyt siinä on taas  Laanilan Kievari. Nyt ravintolana, joka täällä Tuulestatemmatussakin on vilahdellut useastikin.

1-26

Näissä maisemissa, tosin vain virtuaalisesti, jatkan iltaa…

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ai niin, viikkohaaste? Sinistä, sinistä, kuvataan tällä viikolla. 🙂

8 Comments

  1. Eipäs syytellä kasvatustieteilijöitä 😉 😀 Ryhmätyöt on aivan kivoja, jos kaikki toimii – sietämättömiä myöhästelijöiden, siipeilijöiden ja vötysten takia. Mieluummin teen monesti yksin: nopeampaa, tehokkaampaa, eikä tarvitse vääntää näkemyseroista 😉

  2. Miten minä arvasin, Katri, että sinulla on tähän kommentti ?? 😀 Ja kuinka iloinen olenkaan, että olet aika lailla samoilla linjoilla kanssani.

    Onkohan tämä myös heimo/kansallisuuskysymys? Suomalaiset vrt. ruotsalaiset, pohjalaiset vrt. karjalaiset …

  3. Tämän pahempaa yksintekijää ei olekaan kuin minä! Mottoni on ”miksi tehdä jotain tänään, jos sen olisi voinut tehdä jo toissapäivänä”. Ja se, jonka motto on ”miksi tehdä jotain tänään, kun joku muu voi tehdä sen puolestani ylihuomenna”, saa pinnani katkeamaan…

    Vaan hienon kuvakokoelman olet saanut käsiisi! Kuvien löytäminen historiakirjoihin ei ole useinkaan helppo tehtävä, nyt osuit kultasuoneen. Ja Laanilan historiasi lienee pakko hankkia, niin paljon olet sitä moittinut ja antanut sen pilata päiviäsi. 🙂

  4. Katri H., tuo sinun: ”miksi tehdä jotain tänään, kun joku muu voi tehdä sen puolestani ylihuomenna”, saa pinnani katkeamaan…

    Minä olen niin samaa mieltä.

    Ja kuvakokoelma?! Ihan vahingossa, viime metreillä… Se nostaa kirjan tasoa paljon… laitan tilauksesi listalle. 😀 Ja jatkan kuvien muokkaamista, ihan yksilösuorituksena.

  5. Samoilla linjoilla minäkin tuon yksilösuorittamisen suhteen. Törmään asiaa työssäni päivittäin. Hoitosuhdetyötä tehdään pareittain ja toisinaan parina on hän, joka ei ole muistanut, ehtinyt, huomannutkaan jne, sopia esim. hoitoneuvotteluaikaa. Jos hän kuitenkin on sopinut ajan niin se osuu siihen päivään, jolloin minä tulen töihin vapaapäivien jälkeen ja neuvottelu alkaa heti elikkä en ole ajantasaistanut tietojani… Rehellisyyden nimissä on myös kerrottava, että on aivan toisenlaisia pareja, jotka siis hoitavat homman. Hoitavatpa välillä jopa niin hyvin, että itselle tulee tunne ettei ehdi tehdä mitään hoitosuhteen eteen kun toinen on jo sen tehnyt! Minua myös harmittaa (jopa ärrrrsyttää) ihmiset, jotka ovat aina myöhässä töihin tullessa, tapaamisissa jne. Miten voi olla niin vaikeaa lähteä liikkeelle paria minuuttia aiemmin.
    No niin puuh, tulipas tuuletettua…toivottavasti tuuli tempaisi mukaansa tämän vuodatuksen!

  6. Anneli, erinomaisen hyvin ymmärrän tuon ettei työparin kanssa aina ole mukavaa töitä tehdä. Ei maistuisi minullekaan…

    ”Miten voi olla niin vaikeaa lähteä liikkeelle paria minuuttia aiemmin.” – sitä kyllä tulee usein miettineeksi. Kyllä myöhästelijät ärsyttävät. Ja erityisen paljon jos se on toistuvaa, eikä koskaan edes itse hoksaa että olisi syytä olla pahoillaan, että olisi syytä ottaa toisetkin huomioon.

  7. Ryhmätöistä puheenollen, meillä oppikoulussa tehtiin ainakin bilsan tunneilla ryhmätyönä muutamia postereita.
    Pari aihettakin muistan: Suokukko ja toisen täytyi olla maantiedon tunnilla, koska aiheena oli Jaappanin teollisuus, tai jotain sen tapaista. Muistan vielä piirtäneeni siihen kuvan motskarista.
    No, se siitä.
    Näyttää kulkevan nämä viikkotehtävät Kieslowskin teemassa: Kolme väriä punainen, sininen jne …
    PS: Hieno homma nuo käyttöösi saamat wanhat kuvat.

Jokainen kommentti on ilo!

You might also enjoy: