Runebergin päivä: jääkaapissa on kaksikin Runebergin torttua. Kaupasta ostettuja, jäänevät minulta syömättä. Joskus olen tehnyt itsekin, samalla muistellut menneitä ja sitä, miten voi saada ”sytöt” Runebergin tortuista.
Runeberg, joka muuten pääsi eläkkeelle jo 35-vuotiaana, on päässyt myös oululaisen Sara Wacklinin kirjaan ”Satanen muistelmaa Pohjanmaalta”, – Wacklin kuvaili pikkupoika-Runebergiä näin: ”Hänen kasvonsa olivat terveen punakat ja niitä ympäröi kihara tukka, joka oli ruskea kuin kahvi, johon oli lirautettu kermatilkka”
Oululaiset tietävät Jumprun ja Kaarlenholvin, – nekin liittyvät Runebergiin: talo, jossa nuo ravitsemusliikkeet nyt toimivat, olivat Johan Ludvigin (jota kylläkin kutsuttiin Janneksi) sedän omistuksessa 1800-luvun alkupuolella, ja Janne asui setänsä talossa kouluvuosinaan 1812 – 1814. Maksoipa setä Jannen opinnot Oulun triviaalikoulussa, mutta sedän yhtäkkisen menehtymisen jälkeen Janne joutui palaamaan Pietarsaareen. Ja sitten ei mennyt kuin muutama vuosisata niin samoissa tiloissa minä vietin polttareita, lakkiaisten jatkoja – ja yksiä jos toisiakin kestejä ja iltoja. 😀 ”Runoilee ku ruunegreen”.
Tänään piipahdin aamuvarhaisella kauppareissulla myös kuvailemassa, pikaisesti, runsaasti pukeutuneena… Olisi ehkä kannattanut käydä Kauppurienkadulla kuvaamassa ko. rakennus, mutta olinpa taas omilla rakkailla rannoillani, – Nallikarissa piipahdin. Tällä kertaa kuvat musta-valkoisina. Kommentteja?
[Klikkaa isommaksi]
Hyviä kuvia, helppo katella, rauhallisia.
Osaat sommittelun. Harmaasävyisinä varmasti parempia kuin värikuvina.
Minä en vain pääse mihinkään siitä päähänpinttymästä, että valokuvassa olevan lumihangen pitää näyttää ”koskemattomalta”. Sen vuoksi liikkeelle pitäisi pyrkiä hetimiten lumisateen jälkeen. Muutoin tuo harmaasävy sopii hyvin noihin otoksiin.
Minä taas pidän samoista maisemista enemmän värillisinä. Nämä on vähän lattean värisiä, liikaa keskisävyjä.
Jos olisi ”oikeita” mustavalkoisia paperikuvia, sanoisin että käytä jyrkempää paperia vedostukseen. 🙂
Olli, Jarin, Katri H., kiitos kaikille kommenteista, ja lisää toivon…
Näistä kolmestakin hoksaa, että nämä ovat makuasioita, nämä kuvajututkin. Ainakin osittain hyvin subjektiivisia ovat tuntemukset, ja hyvä niin.
Minulla olisi urputtamista kommenteista: ”miten niin, puhdas hanki?”, – ei ole todellista sellainen.
Tai ”lattean värisiä”? – No tietysti mv-kuvat ovat ”lattean värisiä”, ei mv-kuvat voi olla ”epälatteanvärisiä” eikä liika kontrasti ole hyväksi…
Mutta kyllä, kyllä minä hiffaan mitä näissä kommenteissa tarkoitetaan, ja lisäkommentit ovat tervetulleita…
Puhtaalla hangella tarkoittaa hän koskematonta, siis ilman jalan, tai moottorikelkan jälkiä. Jostain syystä suksen jälki saattaa jopa toimia. Jäniksen, karhun tms. sallitaan myös.
Tuo kontrasti onkin sitten jo vaikeampi juttu. Sävyjä tulee kuitenkin olla.
Ok, Jarin. Ymmärrän pointtisi, mutta olen edelleen eri mieltä. 🙂
Hyvä, saa ollakin!