Studiopäivä

Voipunut olo.

On ehkä vaikea käsittää, miten päivä, jolloin ´vain´kuvaillaan, voi viedä voimia. Neljän hengen ryhmissä kävimme neljä rastia läpi: jokainen vuorollaan oli ”pääkuvaaja” ja muut assistentteja. Minulla oli ryhmässä erinomaisia assistentteja. Parhaat mahdolliset. Ja toki opin itsekin assistenttina. Enkä edelleenkään voi olla enemmän hyvilläni tästä porukasta; kuinka erilaisia olemmekaan, kuinka hyvin yhteistyö kuitenkin sujuu.

Studioharkkoja-3

Ja kyllähän jo kovasti odotan, että kotiin pääsen taas kokeilemaan opittuja taitoja.

Studioharkkoja-4

 

Niin voipunut on, että en jaksanut lähteä keskustaan, vaikka monet, nuoremmat, sinne syömään ja olusille, viinille lähtivät. Monia tekosyitä, oikeita syitä, että vetäydyin tänne ”Kaunolan” peräkamariin, lähtemättömiin.

5 kommenttia artikkeliin ”Studiopäivä”

  1. Tässä sitä olisikin vähän häävimpi kuvausväline, joskaan ei mikään tilannekuvaajan unelmakampe.
    Kaikki on kuitenkin suhteellista, IK Inha kulki aikanaan polkupyörällä pitkin-poikin maata tämän tyyppisen välineen kanssa, mukanaan vielä parinkymmenen kilon verran lasilevyjä.
    Onnistuisiko tuo meiltä tämän päivän kännykkäkuvaajilta?

    Vastaa
  2. Jarin, olet peruskysymysten äärellä: ei onnistuisi. Ei ainakaan minulta. Kun tuntuu, ettei onnistu kaikella tällä uudella teknologialla ja tiedollakaan.

    Vastaa
  3. Niinpä. Ihailemme yhä I.K. Inhan ja Signe Branderin sata vuotta sitten ottamia kuvia, mutta kuka muistaa enää mitään tämän päivän kuvatulvasta huomenna?

    Vastaa
  4. Vuosikymmenessä puolet ihmisten kovalevyistä sanoo sopimuksensa irti. Osalla kuvat ei koskaan edes pääse sinne asti.

    Vastaa
  5. Täälläpä kommentoijat niin totta kirjoittavat. Kannattaisi olla kaksi kovalevyä, ja kannattaisi edelleen tehdä paperikuvia tai kuvakirjoja.

    Historioitsijanakin näin toivoisin…

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Katri H. Peruuta vastaus

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.