Yhdenlainen työnjuhla

Todellakin erilainen vappu. Liki kymmenen tunnin yöunien jälkeen olin aamulla täynnä tarmoa: valmiina ladulle, valmiina mäkeen tai valmiina kapuamaan Kaunispäälle… MUTTA, aamuseitsemältä tuli pikkuisen reippaasti lunta, joka kymmenen aikoihin muuttui rännäksi ja ennen puoltapäivää vedeksi.

1_5_2015

Enkä minä oikeastaan pitänyt ollenkaan huonona vaihtoehtona, että oli aikaa ryhtyä Tuulentuvan (= kuvassa, siis vanha ”pikkumökki”, jossa vieraat ja nuoret majoittuvat tänne tullessaan) siivoukseen. Olin ajatellut, että sitten juhannuksen jälkeen, jos/kun tänne jäämme joksikin aikaa, tuota teen, mutta miksen aloittaisi jo tänään, kun kerran sää ei ulkoilua suosi.

Vanhoja, littanoita tyynyjä, koppuroiksi kovettuneita, kulahtaneita froteepyyhkeitä (joista osa kihlajaislahjojamme!!) ja lituskoja peittoja oli kaapeissa pienen armeijakunnan tarpeisiin asti. Miksi? – No ei ole enää. Eikä kuivuneita maalipurkkeja eikä muutakaan turhaa.

Sitten kaapeissa oli epälukuinen määrä lakanoita: kerran pari käytettyjä,… Minulla kun ei ole niin järjestelmällistä ”vuosikertalakanakiertoa” (ks. täältä mitä tuo tarkoittaa) kuin äidilläni täällä huushollatessaan oli tapana ylläpitää. 😀

Ja kun meillä kerran on täällä pyykkikone ja mankelikin niin pesin kaikki! Kotonahan se nykyään on Pehtoori, joka meillä lakanapyykin sekä myös mankeloinnin (hänelle se on must-juttu!) hoitaa, mutta täällä möksällä se kuuluu minun työkalenteriini. Vappuhan on työn juhla!

Mukava vappu on ollut. Ja sellainenkin täysin uusi juttu, että me kävimme vappubrunssilla ravintolassa! Emmepä ole kai koskaan ennen käyneet. Onneksi olin tehnyt pöytävarauksen Kaunispään Huipun brunssille. Ei sinne olisi päässyt ilman varausta.

Siivouksen ohessa lämmittelin saunan, sitten pesu ja tukka kondikseen ja yhden kieppeissä brunssille. Joillakin oli ylioppilaslakitkin, meillä tietenkään niitä täällä ole. Eikä kuohuva nyt virrannut; autolla kun menimme, emmekä mäestä tai tien kautta kävellen kuten alkuperäisajatus oli ollut. Mutta vappubrunssi kuitenkin.

1_5_2015-3

Etelän immeisiä siellä, – meidän näkökulmastammekin etelän … siis Etelä-Suomesta olivat varmaan ne sata brunssivierasta. Eipä ollut tuota tapahtumaa hinnalla pilattu (24 euroa) ja buffet-pöydän alkuruokien joukossa muutama helmi; ravintolan omassa kodassa savustettu poronpaisti ja chili-kesäkurpitsat maistuivat erinomaisilta. Eikä valittamista muutoinkaan.

WP_20150501_12_47_39_Pro

Nuorten kanssa whatsappeiltu ja muutoin hiljaiseloa vietetty. Sopii meille.

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.