Pojanpoika


20150525090243

Tänään aurinkoisena maanantaiaamuna syntyi pieni pojanpoikamme. 

Klo 6:48, 3070 g, 49½ cm.

Tummia, pitkiä hiuksia on pojalla.

IMG_2777

IMG-20150525-WA0004 (1)

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Pieni perhe voi hyvin. Miniä oli rauhallinen ja rohkea, vaikka tuntui, ettei meinaa synnytys alkaa millään. Laskettu aikahan on vasta huomenna, mutta perjantai-iltana jo kävivät sairaalassa, ja lauantaina aamuna sitten osastolle. Käynnistys (raskaushepatoosin vuoksi) ei oikein tuottanut tulosta: odotimme lauantain myrskynpoikaa, odotimme sunnuntain helluntainlasta. Juniori kulki kodin, meidän, appivanhempien ja sairaalan välillä. Miniän kanssa tekstailin tiuhaan, tyär toivoi, että vauva ehtisi syntyä ennen kuin hänen pitää palata Helsinkiin. Mutta ei. Tahvo (joksi me Pehtoorin kanssa Pikkuista on oottoaika sanottu) ei vielä halunnut maailmaan.

Lauantaina sairaalassa naapurihuoneeseen tuli myös Miniän opiskelukaveri, viime elokuussa avioitunut hyvä ystävä, jolla oli laskettu aika vasta viikon päästä, mutta lopulta ystävysten poikavauvat syntyivät 33 minuutin välein… 🙂

Nuorenparin säännöllisesti tekstaillessa myötäelimme ja olimme mukana enemmän kuin koskaan omia lapsia saadessa kenenkään kanssa. Pätkittäisen yön jälkeen kun tekstarit pojalta aamuneljän jälkeen loppuivat, aloimme odotella … odotella…

Nyt olen hämmentynyt, onnellinen mummi!  

Pojanpoika_-4

Kaikki hyvin. 

14 kommenttia artikkeliin ”Pojanpoika”

  1. Raila, isotädillekin vain onnea. Kummipoikasi on nyt pojan isä, oikeastaan aika hassua, eikö? 🙂

    Anneli, kiitos, kiitos. Minäkin pidän tuosta pojan ottamasta kännykuvasta hyvin paljon.

    Kiitos, Marja. Kesävauva on hieno asia.

    Vastaa
  2. Voi että, hän on ihana! Onnea onnelliselle mummille ja koko perheelle! Ajattelepa, että pojanpoikasi voi muutaman vuoden päästä lukea täältä mummin muistelmia hänen odotuksesta ja ensimmäisistä hetkistä. Aika hienoa, eikö vaan? Taitaa olla tuo vierellä odottajien aika huomattavasti pidempi kuin itse odottajien. Viime aikoina olen jännännyt vierestä muutamien ystävien synnytyksiä. Tiuhan viestittelyn jälkeen tekstarit vaihtuvat radiohiljaisuuteen, ja silloin tietää, että jotain vihdoin tapahtuu. Sitten tulee uutinen syntymän ihmeestä, ja voi sitä iloa <3

    Vastaa
  3. Katri: juuri noin, ”voi että, hän on ihana!” Niin odotan että pääsen näkemään!

    Kyllä tämä digiaika, viestintä, tekee lapsen(lapsen) syntymästä erilaisen kuin aiemmin. Luulen vahvasti, että ei Tahvo paljon mummin postauksia lue, mutta taitaapa tästäkin blogista tulee nyt vähän vauvablogi.

    ”Isovanhemmuuden” jo lisäsinkin tuonne ”aiheisiin”. Onhan se nyt iso osa elämääni. 🙂 ♥ ♥ ♥

    Vastaa
  4. Marketta, kiitos. Kyllä tämä onnellinen asia on!

    Pasi, niin minustakin, vaikkemme ole edes vielä tavanneet. 😉 Kiitokset onnitteluista.

    Vastaa

Jokainen kommentti on ilo!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.